2012/12/31

viimeisiä ja ensimmäisiä


Vuoden viimeinen päivä oli meidän ensimmäinen päivämme nelihenkisenä perheenä. Vauvan ensimmäinen vuorokausi kotona on sisältänyt paljon syömistä, isin mahan päällä köllimistä, isoveiljen tuijottamista, ensimmäisen kylvyn, miljoona vaipanvaihtoa ja nukkumista.  Mikael on osoittautunut kaikista peloistani huolimatta todella reippaaksi isoveljeksi: pitää pienen etäisyyden mutta kyselee, katselee, silittelee ja tuo tutin ja leluja vauvalle sitten, kun hänelle itselleen se parhaiten sopii. Annetaan pojalle aikaa tottua muutokseen, ei se ole 2-vuotiaalle helppoa luopua ainokaisen asemasta.

Istuin sohvalla tänään nukkuva vauva sylissäni ja Mikael toisessa kainalossani katsomassa lastenohjelmia, kun se suuri tunteiden purkaus synnytyksen jälkeen vihdoin koitti ja kyynelkanavat aukesivat poikiani katsellessani. Muistelin aikaa, jolloin Mikael oli pieni vauva ja tajusin, että silmänräpäyksessä sekin pieni tuhisija oli kasvanut isoksi pojaksi. Tajusin myös, että pitelen mahdolisesti minun ja Markon viimeistä vauvaa sylissäni. Itkuparkuhan siinä sitten pääsi, kun tajusin myös etten ehdi kuitenkaan nauttia vauvantuoksua tarpeeksi koko loppuelämääni varten.

Erittäin hyvää uutta vuotta teille kaikille!

2012/12/30

Newbie



51cm & 3900g


Ensiksi iso kiitos kaikille onnitteluista!


Leikkaus meni hyvin mutta palaan asiaan enemmälti " synnytyskertomuksen " tiimoilta myöhemmin, nyt en suolla mitään järkevää tekstiä näissä onnenhuuruissa. Kivut on hallinnassa ja jos vertaa koko kuviota edelliseen kokemukseen, niin KYS ja sen henkilökunta ja koko syntymätapahtuma oli niin hyvä kokemus, ettei uskoisikaan. Ja ihana on poikakin, tietysti.

Torstaiaamuna siis meidän perheen kuopus näki päivänvalon ja ollaan saatu nyt kolme kokonaista päivää tutustua uuteen tulokkaaseen. Mikael otti pikkuveljen vastaan reippaasti, vaikeahan sitä on uutta kilpakumppannia heti rakastaa, mutta asiallinen päänsilitys ja tervetulotoivotus on vauvalle suotu. Kiukku tuli, kun Mikael ei saanut heti Keijoa ( nimi muutettu ) syliin. Ensimmäistä yötä tässä jännitellään, mutta toivon kaiken sujuvan mallikkaasti. Onhan tuo reipas isimies kotona ja tänään ollut onneksemme muutama muukin ylimääräinen käsipari apuna.

Miten voikaan samoilla geeneillä tulla niin erinäkösiä lapsia? Erilaisuushan on rikkautta ja nää pojat on kyllä niin erilaisia ainakin, mitä ulkonäöllisiin seikkoihin tulee. Ensinnäkin vauva hurmasi ja yllätti meidät pikimustilla hiuksillaan ( Mikaelhan oli käytännössä katsoen kalju ) ja osoitti olevansa selvästi kovatahtoisempi ja -äänisempi, kuin isoveljensä syntymähetkellä. Siinä missä Mikael tehoruokaili vartissa ja nukkui kaikki syöttövälit kopassaan,niin Vauva2 söisi tissiä koko ajan ja jaksaa olla hereillä jo tunninkin kerrallaan ja nukahtaminen vain syliin. Vauva kannattelee jo päätään ja röhkii tosi söpösti. Jos nyt jotain samaa, niin kaikilla miehillä on hiuksissa pyörre täysin samassa kohdassa päätä.

Päässä pyörii miljoona ajatusta, mutta samalla kauheasti tyhjää. Palaan asiaan kyllä tänne blogin puolelle, mutta first things first.
 Suokaa kirjoitusvirheet anteeksi.

  veljekset <3

2012/12/27

Hän on täällä.

Saatiin aamulla 3,9kg pikkuveljeä lisää tähän maailmaan. Voidaan hyvin vaikka on pakko huomauttaa ettei kyllä yhtään samaa näköä pojissa.

2012/12/26

Viimeisiä ajatuksia raskaudesta


Mitä enemmän sektiopäivä on lähestynyt, sitä enemmän olen jännittänyt. On niin erilaista tietää lapsensa syntymäpäivä etukäteen, voi valmistautua niin eri tavalla. Voi pestä pyykkiä ja ja ajatella, että tämän ehdin tehdä vielä ylihuomennakin ja järjestellä lelut vielä toisena päivänä ja tämän ehtii vielä hankkia vaikka edellisenä päivänä. Kassi on nyt osittain pakattu, patterit ostettu kameraan, Mikael on saanut tosi paljon haleja ja pusuja, on levätty, vauvan kotiintulovaatteetkin ovat vaihtuneet kolmesti... Meitä kaikkia jännittää ja se näkyy pienenä kireytenä ja unettomuutena. Ajatella, että pian koittaa päivä, kun tajuan, että se on varmasti Mikaelin viimeinen päivä ainokaisena ja pitäisi senkin yhtäkkiä olla isoveli. Entä jos olisikin mahdollista odottaa vielä? Tämä kaikki käy sittenkin liian äkkiä, entä jos emme olekaan valmiita?

Joka tapauksessa tämän raskauden loppu on lähellä, tietysti juurikin nyt, kun olen vasta alkanut olla sinut sen kanssa.  Liian monta viikkoa hukkui ahdistukseen ja pelkoon ja nämä viimeiset viikot ovat hujahtaneet ihan ohi. Koko vuosi on kulunut todella nopeasti ja ensi vuosi pikakelautuu varmaan vieläkin nopeammin. Tässä on paljon tunteita pinnalla, on iloa, jännitystä, haikeutta..Viime hetken paniikki iskee. Entä, jos meistä ei olekaan kahden lapsen vanhemmiksi?

No, ei pitänyt olla ensin kuulemma yhdenkään, vaan hienosti me ollaan jo kaksi vuotta selvitty Markon kanssa.  Kaikki järjestyy, viime hetken tsemppaus otetaan vatsaan.

2012/12/24

Aattopäivän tunnelmia


Kuvat kertovat luultavasti kaiken kertomisen arvoisen. Ollaan rättipoikkiväsyneitä, saunanraikkaita, onnellisia ja kaikki kolme ( tai 4 ) erittäin täynnä jouluruokaa ja muita herkkuja.
Meidän neljäs yhteinen joulumme Markon kanssa ja Mikaelin kolmas joulu saatiin kunnialla järjestettyä ilman pilviä hipovaa stressiä ja ylimääräistä paha mieltä. Nappisuoritus siis, kyllä se ajoissa valmistautuminen kannatti.

Kaikki ei mennyt kuitenkaan ihan, kuin Strömsössä kuten arvata saattaa..Hajosihan meiltä lasit lattialle, päiväunitaistelu kesti kolmisen tuntia, jouluruoka oli kirjaimellisesti jäässä ja lapselta halkesi huuli uhmakohtauksen päätteksi. Mutta tätähän tämä on, joulu lasten kanssa nimittäin ja ensivuonna niitä on peräti kaksi kappaletta. Saatan mahdollisesti ulkoistaa ruokailut mummoloihin.. Mikael tykkäsi jouluruoasta, erityisesti suklaasta, riisipuurosta ja kinkusta. Ei taida ihan riittää 2kg kinkku meidän poppoolle huomista pidemmäksi..

Lahjojakin poika sai, erityisen hienoiksi osoittautui Brion puinen junarata ja uudet hienot työkoneet ( poika tunnisti pyöräkuormaajankin jo ennen, kuin paketti oli edes kunnolla auki. ) Itsekin olin ollut kiltti muutaman paketin verran ( paljon suklaata ehdottomasti tulevaa imetystä silmälläpitäen! Lisäksi Markolta sain Mariskoolin ja ihan oikeat talvikengät!! ).

Perinteinen joulusauna ja hautausmaakeikka saatiin myös onnellisesti hoidettua.
Kyllä se on vaan myönnettävä, että joulussa ehdottomasti parasta on se, miten pieni lapsi avaa lahjapakettejaan silmät innostuksesta kiiluen <3

Luukku 24





OIKEIN IHANAA JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE, MUISTAKAA SYÖDÄ PALJON HERKKUJA! PALATAAN PYHIEN JÄLKEEN! KATSOTAAN KUINKA MONESSA OSASSA.. <3

2012/12/23

Luukku 23

Minun piti tehdä luukku, jossa olisi ollut kautta aikojen lemppareimmat kuvat Mikaelista, mutta Iltalehdestä luin suru-uutisen ja vaihdan nyt hieman luukun aihetta. Olen viime päivinä ollut varmasti kaikkien tietävän tapauksen takia hyvin surullinen ja itkuinen. Ei täältä Pohjois-Savosta voi muuta tukea antaa, kuin ne hiljaiset rukoukset ja vain toivoa, että kaikki olisi päättynyt hyvin.

Siksi tämä luukku on kuvaton luukku ja minun hiljainen kunnioitukseni ja muistamiseni pientä poikaa ja hänen perhettään kohtaan. Olen sanaton, mutta huojentunut, että epätietoisuus on loppunut. Tämän blogin välityksellä haluan nyt ilmaista osanotot, kumpa olisin jotenkin voinut auttaa.

2012/12/22

Luukku 22


En kärsi mistään pakko-oireisesta häiriöstä suoranaisesti, mutta on tapoja, joiden vanki olen ja asioita, jotka on tehtävä tietyllä tavalla. Aina, muuten iskee ahdistus.

* Punnitsen itseni joka aamu. minun on pakko tietää painoni joka päivä.
* Minulla on pakkomielle Mikaelin vatekaapin järjestyksestä ja vaatteista muutenkin. Kukaan muu ei saa järjestää niitä kaappiin ja sukkien on sovittava paidan kanssa. Lisäksi vaatteet on aina varattava etukäteen tuolille.
* En voi pitää samaa paitaa päälläni toista päivää, vaikka se olisi puhdas. Laitan paidan joko pesuun tai viikkaan paitakasan alimmaiseksi. Pakkomielteenä siis käyttää kaikkia paitoja tasavertaisesti ja yhtä paljon.
* Toistan aamurutiinit aina samalla tavalla ja ahdistun poikkeavista aamuista ja yleensäkin päivärytmin muutoksista helposti.
* En koskaan hoida asioita puhelimitse. En voi soittaa asiakaspalveluihin yms.
* Haluan, että kaikkea on parillinen määrä.
* Naksutan varpaankynsiäni yhteen iltaisin ( Marko inhoaa sitä ).

2012/12/21

Luukku 21



Vuosi 2013 lähestyy ( mikäli ei nyt sitten maailma lopu tämän vuorokauden puolella ) ja on minullakin ihmisenä odotuksia ja toiveita tulevalle vuodelle. En suosi uudenvuodenlupauksia, mutta ensi vuonna koitan vähän tsempata koko perheen ruokailutottumuksia ja panostaa ulkoiluun.

Tietysti ihan ekaksi toivon, että kuopuksemme vauvavuosi olisi ainakin yhtä helppo ja stressitön, kuin Mikaelin vauvavuosi. Toivon, että toverilla on hyvät unenlahjat ja minulle kertynyt sen verran pinnaa, että osaan ottaa rennommin tän ajan, kuin pojat on pieniä. Ja toivon, että muistan kuvata vauvaa paljon paljon enemmän! Kumpa oltaisi tänäkin vuonna terveitä ha hyvinvoivia.

Toivon myös, että Mikael sopeutuu pian isoveljenä oleiluun ja että pahimmat uhmakohtauksetkin olisivat edes siedettävissä rajoissa, enkä vaatisi häneltä liikoja. Tosin tarkoitus olisi ens vuonna oppia ainakin kuivaksi. Toivottavasti päästään vauvasta huolimatta viettämään Mapun kanssa paljon kahdenkeskeistäkin aikaa ja käydä kaikissa kivoissa paikoissa.

Lisätoiveina oilsi myös, että Marko saisi opiskeltua yhtä hyvään tahtiin, kuin nytkin, vaikka elämäntilanne muuttukin.Toivottavasti jaksetaan katsella toistemme lärvejä ilman turhia riitoja. Ensi vuonna ei ole muuttoja näillä näkymin tiedossa, eikä vielä häitäkään joten ei ylimääräisiä stressitekijöitä. Autokin vasta vaihtui. Jos nyt vihdoin tänä vuonna saisi rahaa uusia sohvakaluston niin olisin tyytyväinen! 

Itse toivon painavani vuoden päästä 30kg vähemmän, omistavani edes semipitkät kynnet, fiksumman vaatekaapin ( mm. toppavaatteet! ) ja toivon, että olen saanut luotua tänne Kuopioon itselleni hyvän tukiverkoston. Blogihan jatkaa samoilla raiteilla tuttuun tapaansa ensi vuonnakin, joten täältä meidät löytää. Mukana blogosfäärissä jo viidettä vuotta, nykyisen Epätodellisen kanssa pärähtää neljäs vuosi käyntiin.

2012/12/20

Onneksi tulee maailmanloppu


Vessan valo hämää..Ei minun kutrini ihan noin vaaleat/keltaiset taida olla..

Aattelin, että tästä tulee hyvä päivä, Marko nousi pojan kanssa, tiskasi, siivosi ja antoi minun lähinnä vaan levätä ja kerätä voimia. Sain aikaiseksi joululahjaksi kampaamoajankin ja lähes koko yön minä pyörin ja hyörin ja ajattelin, että vihdoin ja viimein saan tosi kivat hiukset, samanlaiset, kuin viime keväänä.

En saanut. Kävi samat, kuin viime kerralla kampaajalla yli puoli vuotta sitten. Tuli LIIAN lyhyet. Tällä turvonneella lärvillä lyhyt tukka ei yksinkertaisesti näytä hyvältä. Vielä ei itketä, mutten ole peilin edessä viettänytkään aikaa. Inhottaa, odotin taas liikoja. Minun onnekseni tukka kasvaa takaisin.. Eikä se vauvakaan välitä siltä, miltä mutsinsa näyttää.. Ristiäisiin ehtii vielä tehdä jotain tälle.. Surkujen surku.

Onneksi huomenna koittaa maailmanloppu, oli ihan jees tuntea.


Jokohan?


Jokohan nää alkais olla viimeisiä masukuvia? 

Luukku 20

Tämä luukku aukeaa varaslähtönä, koska allekirjoittanut ei osannut ajastaa ikein enään suklaakakku sokerihumalan jälkeen..
Sitten kun..Olen ihan äärettömän rikas ja silleen.. Antaa kuvien puhua puolestaan.



2012/12/19

Luukku 19


Luen ainakin sataa blogia säännöllisesti joten tää lemppareiden valitseminen on aina yhtä tuskaa. Tällä kertaa listalle päätyivät ne, jotka käyn aina ekana tarkistamassa ( joskus monta kertaa päivässä ) ja joiden osoitteet muitan muutenkin ulkoa. Blogien suosio vaihtelee vähän kausittaisesti.


1. Löytö
Löytö on Johanna K:n ihanan ihana blogi, jonka valokuviin olen totaalisen koukussa. Blogi on todella inspiroiva. Blogi oli todellakin löytö joskus vajaa vuosi sitten!
2. Mama`s diary
Tää on mulle aika uusi blogilöytö, mutta nopea postaustahti ja kivat kuvat ( + lapsi ja raskausaihe! )
3. Visuaalisesti vaativa
Tää on ollut mun lempparein blogi jo toista vuotta. Rakastan Kottaraisen kädentaitoja ja ideoita ihan yli kaiken. Kumpa vois itsekin olla niin lahjakas. Lisäksi blogissa vilahtelee juuri sitä huumoria, jota arvostan.
4. Magicpoks
Seuraan aika vähän Indiedaysin blogitarjontaa, mutta tämä blogi keikkuu silti suosikeissa. Kauniita kuvia! Olin ensalkuun kauhean kateellinen ( samoin kuin blogeille Kaunis pieni elämä ja Mungolife ) mutta sen tunten ylipääsemisen jälkeen olen alkanut tykätä hirmuisesti.
5. Mutsis oli kun sua teki
Tähän en löydä sanoja. Parhaat naurut oon saanu tämän blogin kautta. Tätä rehellisyyttä ei voi mitata missään, nostan hattua ja arvostan!
6. Suloista sotkua
Tämäkin on aika uusi blogilöytö itselleni. Sama elämäntilanne taapero- + raskauskombo! Huomaan eksyväni tänne päivittäin.
7. PEACE, LOVE AND POOPDIAPERS
Myöskin ollut minun suosikkejani jo pitkään. On ollut ihana seurata Essiä, Väinöä ja Ringoa ihan alusta saakka. Kuvat <3 Ja ehdottomasti usloiset pojat.
8. Let`s fake it
Huumoriblogien aatelia. Sitä ei turhia nöyristellä.
9. But I`m human not a sandwich
Tähänkin blogiin mulla oli aluksi suuri kateus, mutta olen päässyt siitäkin yli. Ihana Iina ja Tiara ja tuleva masuvauva! Iina on ehdottomasti minusta persoonallinen bloggaaja ja blogissa on kaikkea mielipideteksteistä hömppään.

Kymppiä en osannut valita, joten jätän tähän yhdeksään. Nää kaikki ylläolevat blogit vois jakaa ykkössijan ihan kevyesti.

Onko meillä samoja lemppareita?


2012/12/18

Viimeinen neuvola

Nyt on käyty viimeisessä neuvolassa ennen Vauva2:n syntymää. Normaalit rutiinit siis: turvotus +, hemppa nippanappa 100, verenpaineet, liikkeet ja virtsanäytteet hyvät. Paino laskenut puoli kiloa, mutta silti keikutaan vaarallisen lähellä pelottavia kymmenlukuja. Viikkokausia jatkunut ylävatsakipu oli tänään niin voimakasta, että kävin sitten sairaalan kautta ( vastentahtoisesti, koska turhat reissut ovat kalliita ) ultrattavana ja käyrillä ja antamassa näytettä purkkiin ja piikkiin.

Ultrassa kaikki hyvin, painoarvio tänään 3300g ja kohdunsuun tilanne yhtä epäkypsä, kuin 3 viikkoa sitten. Ei siis ole pelkoa, että ennen sektiopäivää jakaantuisin yhtään mihinkään lääkärin mielestä, päivät siihenkin vähenevät muutenkin nopeasti ( muttei siltikään tarpeeksi nopeasti ), tuskin maltan oikeasti odottaa. Käyrillä saatiin melko uneliasta vauvakäyrää ja omat tocot hipoivat 110 ( mitälie yksikköä ) ja ihmettelivät kätilöt, miten ei muka paikat ota auetakseen, sillä kyllähän ne supistukset kuitenkin sattuvat. Verikokeet okei, eikä tulehduksia, mutta meni taas koko päivä sairaalassa, vaikka kotiin monesti vihjata ja sanoa, että voisin lähteä kotiin, kun vauvalla kerta on kaikki hyvästi mallillaan.

Näillä fiiliksillä eteenpäin, tästä viikosta jos selviän kunnialla niin palkitsen itseni kaikilla mahdollisilla jouluherkuilla mitä käsiini saan.

Luukku 18





2012/12/17

Kiinni itse teossa


Sinne meni äidin " terveellinen " riisikakku-välipala :<
Sananmukaisesti siirtyi parempiin suihin.

Luukku 17


Koska lähipiirini ovat useaan otteeseen todenneet, että olen liian koukussa youtuben mauttomaan videotarjontaan ja ihmettelevät suuresti, miten sairas ja kieroutunut ja tyhmä huumorintaju minulla on. Pystyn viihdyttämään itseäni youtubessa tuntikausia ja jaan mielelläni muutaman helmivideon teidän kanssanne. Mutta hei, ei voi paljoa odottaa ihmiseltä, jonka mielestä hauskin vitsi menee näin: " Mies meni kauppaan. Lapio ".

Koittakaa kestää ;)


2012/12/16

Joulumarkkinat & KalPan joulutapahtuma


Tykkään käydä erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa ( en pelkästään kaiken kivan ilmaiskrääsän vuoksi , vaikka tänäänkin saatu sämpyläpussi tuhoutuikin hetkessä ). Olon hieman helpotettua käytiin tosiaan pyörähtämässä joulumarkkinoilla fiilistelemässä tunnelmia ja KalPan joulutapahtumassa katselemassa iloisten lasten meininkiä ( Treffit Kapasen kanssa vähän jäi, kun sen sydän suli minua 10-15 vuotta nuoremmille söpöliineille, jotka olivat nimmareita pyytämässä ) Saatiin kuitenkin paljon nimmareita ja olen vakuuttunut siitä, että ens vuonna ollaan mukana tapahtumassa luistimien kera. Tai Mikael on, itsehän en osaa luistella.

 Reissun tietysti kruunasi juurikin tänään pahimmillaan ollut uhmatuhma ja päikkärittömyys. Olin varmaan naapuruston mielestä surkea näky, kun oli syli täynnä metripizzaa, hoitolaukku, lapsi ( joka oli viskonut hanskansakin jonnekin ) ja ilmapallo vaapuin vaivaloisesti tuulessa kotiin. Pallo tietysti karkas ja poika suuttui niin, että heittäytyi sitten umpihankeen ( ilman hanskoja ja tietenkin takki puoliksi auki ) ja rappukäytävässä kaikui sellainen huutokonsertti, ettei varmaan jäänyt naapureille taaskaan epäselväksi ketkä päättivät kotiutua vihdoinkin. Marko klenkkasi kahden täpötäyden ruokakassin kanssa perästä ja todettiin yhteen ääneen, ettei todellakaan lähdetä enää ikinä mihinkään.


Rv 38+0


Yhtenä kappaleena ( kiitos vaan kaikille kysymästä..), vaikka voisin jo omasta puolestani jakaantua kahdeksi.
Joku kuumetauti sai minut pari päivää sitten kiinni ja tää sohvalla pötköttely on saanut uudet ulottuvuudet. Rinnan alla oleva kipu on jäätävä, mutta pysyy kurissa jos mitään ei söisi ( ja sehän nyt ei käy päinsä..). Mikael on ottanut onnekseni pitkiä päikkäreitä ja ilahduttanut monella kivalla keskustelulla viime aikana.

Mikael: " Äiti, mikä tuo on? " * osoittaas äidin vatsassa olevaa luomea *
Minä: " Se on luomi. Olet kysynyt sitä ainakin sata kertaa. Mitä äidin muka pitäis sille oikein tehä?"
Mikael: " Viedä eväsretkelle. Ulos pakkaseen. "

Olisittepa nähneet hämmentyneen ilmeeni.

Lisäksi Mikkael pohti onko puilla kylmä ulkona pakkasessa ja totesi ettei pimeässä saunassa ole ketään, eikä ovien takana ole töpseleitä. Lisäksi poika esitteli isälleen taikatemppuja ja nyt pitäisi lähteä metsästämään leijonia eteiseen. Suokaa anteeksi tämä saamattomuus blogin puolella, mekin odotamme vain H-hetkeä, jotta olisi jotain oikeasti mielenkiintoista kerrottavaa. Pysytääs kuulolla!

Luukku 16


Me tavattiin joskus minun ollessani ala-asteella. Kirjastossa vielä. Romanttista eikö?
Ensikosketukseni oli nettipeli nimeltään Runescape ja Mtv3:n chatti. 12-vuotiaan untuvikon maailma aukesi. Alkoi löytymään mielenkiintoisia sivustoja kuten Wikipedia ja Youtube. Lisää chatteja ja pian huomasinkin, että jos esiinnyin omanikäisenä aiheutin vaan kauhean kuhinan, ainakin miesten kanssa keskustellessa. Sitten hokasin, että voin olla kuka vaan, ja olinkin. Tekaisin ekan valesähköpostini.

Galleria-aika..Ah sitä kultaista aikaa. Oli minullakin tunnukset varmaan neljässä paikassa, huonoja teinipeilikuvia huonolla digikameralla. Tää aika johti luonnollisesti nettiseukkaamiseen ja enemmän palstoilla pyörimiseen. Tässä vaiheessa taisin saada ensikosketuksen kaikkiin ärsyttäviin webbikamerarunkkareihin ja nettipornoon. Internetissä vietetty aika oli kai parisen tuntia päivässä ja yleensä parisen tuntia illalla. Nettipeleihin ei enää kiinnostus riittänyt. Kouluhommia koneella alkoi olla enemmän ja tämä netissä mahdollinen oheistoiminta lisääntyi. Kirjoittelin ensimmäistä kertaa foorumeille ( muistaakseni FFF-foorumit?! ). Lisäksi hoksasin messengerin hienouden. Internet oli koukuttanut minut.

Sitten hieman vanhempana teininä löysin kaikki syömishäiriösivustot, masennuin jotain niitä aikoja ja aloin pitämään blogia. Verkostoiduin lärvikirjaan ja luin muiden blogeja enemmän ja enemmän. Sain oman koneen ja oman netin ja siitähän se lähti; tuntikausien yödatausputki. Pyörin keskustelufoorumeilla yöt läpi ja etsin tahallani kaikkea mieltä järkyttävää materiaalia. Ihanan itsetuhoista. Ja todellakin tapa.

Jossain vaiheessa blogit olivat vahvemmin mielessä, koukutuin moniin pahasti ja roikun vieläkin lukemassa, vaikka olisi kuinka erilainen elämäntilanne. Facesta tuli uusi koti. Sitten minusta tuli äiti ja tutummaksi tuli keskustelupalstat; kaksplussa ja av-palsta ( myönnän, olen kirjoittanut kummallekin! ). Siinä vaiheessa aloin kai aikuistua, luin päivittäin uutiset ja sään. Nykyään koneella käytetty aika ( tunti, ehkä joskus jopa kaksi tuntia) kuluu muiden blogeja lukiessa ja omaa päivitellessä, facessa käyn 10 kertaa päivässä minuutin verran. Ja tietty kuuntelen Spotifyta jatkuvasti ja turhan usein ennen nukkumaan menoa sumennan aivojani Youtubessa. 

Meidän suhteemme on ollut on-off mutta silti luultavasti olemme loppuelämämme toistemme ilona ja suruna. Joskus roikun netin kainalossa niin, että tuli paha mieli, että muut eivät saaneet yhtä paljon huomiota, mutta nykyään netti on se, josta luovun ( tosin joksus vastentahtoisesti ) ja annan huomiotani enemmän muille. Lapsien edelle ei dataus mene.

2012/12/15

Luukku 15


 En voi väittää, että kotona oleminen olisi kiinnostavaa juurikaan mitenkään, mutta tässä on kuluneelta viikolta yksi päivä kuvattuna tällä tavalla " päivä kuvina-postauksena " ( eikös jokainen pro-bloggari näitä tee aina satunnaisin väliajoin?! ). Kameraa ei tietenkään ihan joka hetki voi ( tahi kannata, vessareissut jätin suosiolla pois ) pitää mukana ja meillä, kun ei välillä oikeasti tapahdu mitään sohvakoomailua kumallisempaa, koska allekirjoittanut voi jo todella paksusti, ulkona on pimeää ja avopuolisoni ahertaa kaikki illat koulutöidensä parissa. Lapsi viihdyttää itseään muita sotkemalla ja lukemalla.

 06.45 herätys, aamupesut ja Pikkukakkonen pyörimään
 07.45 Aamupala
 08.15, ihmistäytymistä
 09.30 Neuvolassa, vieläpä ajoissa
 10.50 lounasta
 11.30 --> oma hetki
 13.30, kevyet 2 tunnin päikkärit Mikaelilla
 15.00, isi kotona ja suuntaamme ulos
 16.00, miten löydän itseni kaupungista ostoksilta? Vauva2:n hattu löydetty!
 16.30, kaupassa
 17.30 päivällinen
20.00 iltasotku, Miksun iltapuuhat tässä välissä ( en jaksanut nostaa takapuoltani, joten Markolle meni sen hoitaminen.
21.00 --> kooma ja Markon paketoi joululahjoja.


Tämän jälkeen väsymys otti vallan, kamera jäi keittiöön, enkä jaksanut hakea sitä enää uudestaan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...