2012/12/23

Luukku 23

Minun piti tehdä luukku, jossa olisi ollut kautta aikojen lemppareimmat kuvat Mikaelista, mutta Iltalehdestä luin suru-uutisen ja vaihdan nyt hieman luukun aihetta. Olen viime päivinä ollut varmasti kaikkien tietävän tapauksen takia hyvin surullinen ja itkuinen. Ei täältä Pohjois-Savosta voi muuta tukea antaa, kuin ne hiljaiset rukoukset ja vain toivoa, että kaikki olisi päättynyt hyvin.

Siksi tämä luukku on kuvaton luukku ja minun hiljainen kunnioitukseni ja muistamiseni pientä poikaa ja hänen perhettään kohtaan. Olen sanaton, mutta huojentunut, että epätietoisuus on loppunut. Tämän blogin välityksellä haluan nyt ilmaista osanotot, kumpa olisin jotenkin voinut auttaa.

2 kommenttia:

  1. Meillä sytytettiin lyhtyjen lisäksi yksi hautakynttilä pihalle pienen pojan muistolle. Äitinä varsinkin tällainen koskettaa ja syvältä.

    VastaaPoista
  2. Niinpä, todella surullista. Itsekin tuli seurattua tiedotusvälineiden kautta etsintöjä ja toivottua, että tarina saisi onnellisen lopun. Kiitos Sini, että noteerasit tämän blogissasi. Muissa blogeissa (niissä, joita luen) en ole vastaavaa huomannut. Toivon todella paljon voimia vanhemmille ja kaikille niille, joita tämä koskettaa. Toivon, että vanhemmilla olisi lähellään ihmisiä, jotka auttavat jaksamaan tämän pohjattoman surun läpi.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...