2013/01/10

Imetysdilemma


Olen nyt imettänyt kuopustani kaksi viikkoa. 
Ai, haluatteko kuulla vielä lisää?
En luonnollisesti kaksi lasta pykänneenä enää tajua hävetä mitään, edes blogin puolella.
Jos kiinnostuksesi tisseihin ja rintamaitoon on olematon, tämän postauksen skippaaminen on jopa suotavaa..


Edellinen imetyskokemus jäi suhteellisen vajaaksi ja loppui Mikaelin ollessa n.3kk vanha. Imetys oli alusta loppuun asti yksi tuskainen taival, se sattui ja söi hermoja kummaltakin. Ehkä minä en osannut? Ehkä pojan imuote oli väärä?  ( joka tapauksessa se ei korjaanutunut, vaikka sairaalasta kävi perhetyöntekijäkin katsomassa ja auttamassa. ) Maitoa tuli aluksi hyvin, stressi vähensi sen määrää nopeasti tosi paljon, Mikael alkoi raivota rinnalla ja tartuin pulloon helpotuksen toivossa. Kaikki olivat tyytyväisiä, mutta rintapumpulla pumppaaminen öisin oli väsyttävää. Imetysyrityksetkään eivät sen jälkeen enää ottaneet onnistuakseen yhtään. Lopulta erään itkuisen ruokailuhetken päätteeksi päätin, että tämä tuska loppuu siihen paikkaan. Rinnat eivät edes pakanneet lopettamisen jälkeen. Olin liian nuori ja haluton yrittämään enempää. Liian stressaantunut ja aloitin tupakanpoltonkin heti perään. Tunsin itseni helpottuneeksi, mutta samalla tosi ahdistuneeksi. 

Toisen lapsen imetys alkoi lupaavasti, vauva söi jo sairaalassa paremmin ja reilusti enemmän, kuin isoveljensä. Kotona jatkui sama meno tosi hyvin, kunnes maito todella nousi rintoihin. Vauva ei yhtäkkiä saanutkaan tissistä kiinni, vaikka kuinka pumppasin alkuun maitoa pois. Neuvolantäti totesi myös, ettei vauvan suu aukea rintaani nähden tarpeeksi ja totesi samaan hengenvetoon, että se helpottuu, kun vauva vähän kasvaa.  Aloin käymään asemasotaa lapsen kanssa, tuskaista sellaista. Kun lopulta taistelun jälkeen saatiin tissi lapsen suuhun, niin imetys alkoi uudelleen sattumaan. Koitin vaihdella asentoja, mutta mikään ei helpottanut, makuuasento tuntui ainoastaan kelpaavan ja sekin hyvin harvoin. Kuulin rintakumeista ja niillä saakin pelastettua ehkä yhden ruokailukerran kahdeksasta. Vauva söisi kuitenkin todella usein ja tissinä olemisen yrittämiseen kuluu hereilläoloajastani valtaosa ( mikä on pois kaikesta muusta, erityisesti ajasta Mikaelin kanssa, koska Mikael ei esim tahdo lukea kirjoja vauvan ollessa äidin sylissä ). Öisin en jaksa kiduttaa itseäni, enkä varsinkaan huonontaa/keskeyttää Mikaelin yöunia ja annan vauvalle pullosta, pumppaan omaa maitoa, niin että hiki puskee päälle. Tuntuu typerältä, miksi tämä ei voinut tälläkään kertaa käydä helpommin. Mitä teen väärin? Olen tällä kertaa omistautuneempi ja motivoituneempikin. Koko kuviota varjostaa lisäksi se antibioottikuuri, mikä saa vauvan oksentamaan lähes kaiken maidon ulos, mikä pitää minut kiireisenä rintojeni kanssa pitämään nestetasapainoa yllä.





Eihän me päästä edes poistumaan asunnosta, kun tissileikkeihin. menee niin paljon aikaa.

Tosinaan tunnen äitinä olevani epäonnistunut, oma lapseni hylkii minua, eikä suostu syömään rinnasta. Se sattuu. Toivon, että tämä on vain välivaihe ja pian imetys sujuisi niin hyvin, että voisin jopa harkita täysimetystä puolivuotiaaksi asti. Jos tämä alamäki jatkuu tasaisesti näin, niin imetyksen kesto jää vielä vähemmäksi, kuin vime kerralla.

Kategoriaan: häpeämätöntä avautumista

20 kommenttia:

  1. En osaa kyllä auttaa,mutta ymmärrä kyllä :) miekin imetin ekaa n.3kk,ja en kyllä nauttinut siitä,enkä usko että nautti tyttökään,kesällä tulossa toinen lapsi,aion yrittää imettämistä,mutta en aio väkisin jatkaa edes sitä 3kk jos meno on samanlaista!en tiedä kumpi itki enemmän,laps vai minä,kun käytiin imetyshommiin!
    sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli samanlaista, itkettiin kummatkin ihan hillittömästi ja se tuntui tuoreen äidin mielessä ja sydämessä ihan liialliselta tuskalta.

      Poista
  2. Kommentoinpa minäkin nyt vihdoin jotain (pidemmän aikaa jo seuraillut)Oletko yrittänyt ensin pumpata rintoja tyhjemmäksi ja sitten antaa vauvalle (samalla saat lapselle maitoa pulloon yöksi). Meillä oli sama ongelma, että rinta oli liian iso pojan suuhun alussa ja se sitten sattui kun toinen ei saanut kunnon otetta. Mutta se menee oikeasti ohi kn lapsi kasvaa :D Ja jos ei onnistu niin eihän se maailmaa kaada!!! Tsemppiä teille :D

    T. Äiti ja poika 2v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vauva ei yhtäkkiä saanutkaan tissistä kiinni, vaikka kuinka pumppasin alkuun maitoa pois." Tuossahan se vastaus kysymykseesi tekstissä on ;)


      Mä en nyt en osaa auttaa ku meillä ei onnannu mut toivon että sulla helpottais ja lähtis kunnolla sujumaan! Tuli tästä tekstistäkin mieleen et mä oikeesti ihmettelen miten voi imettää pienintä jos on muitakin lapsia! Sen pienen ajan ku imetin ni istuin sohvan nurkassa vauva tissillä 24/7! Missä välissä oisin kerenny olemaan läsnä/antamaan ruokaa/tms toiselle lapselle? :o

      Poista
    2. Siellähän se vastaus tosiaan olikin :) ei auta tissin pumppaaminen etukäteen kovinkaan paljon. Joo on ollut vähän vaikea järjestää kaikki muut asiat ( ruoanlaitot ) kun vauvaa imetän, mutta pikkuhiljaa sitä oppii kai paistamaan jauhelihaa vaikka toinen tississä roikkuisikin ;)

      Poista
  3. Voi tuskaa... I so feel you! Meillähän oli imetysongelmaa kans ja toivon, että tälle toiselle a) nousee maitoa ja b) löytyy asento. Molemmissa oli häikkää viimeksi.

    Kaikkesi varmasti yrität ja jos ei sittenkään onnistu, niin sitten ei. Katso nyt miten hyvä Miksustakin tuli, vaikka pullolla ruokittiinkin ;) Yks asento, mikä meillä toimi makaamisen lisäks, oli konttaamisasento. Siis älyhankala sinällään, mut jos toimii, niin mikäs siinä sitten. Eli vauva selälleen ja äiti kontalleen siihen päälle... Lisää mukavasti lehmä-fiiliksiä, mut tuo asento meillä oli monesti se aloitus ja siitä sit kyljelleen, kun tissi vähän tyhjeni. Niin, minähän imetin käytännössä yhdellä tissillä, kun mulla on sitä leikkaustaustaa ja tissit ei toimi, niinku normisti pitäis.

    Onnea imetysakrobatiaan!

    - Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sielläkin toinen kerta sujuis ongelmitta!
      Miksusta tuli kyllä loistava ilman rintamaitoakin ;)
      En oo tollaisesta asennosta ennen ees kuullut :O ( mielikuvat ja aamukahvit näppäimistöllä )

      Poista
    2. Haha :D Se on vissiin yleisempi imetysasento kaksosilla, kun tissien ulottuvuudesta riippuen siinä voi syödä kaksi samalla kertaa helpostikin...

      - Piia

      Poista
  4. Voi ei! Alku oli meilläkin tuskaa ja kipuja, mutta helpotti sitten ja jatkui vuoden. Toivottavasti homma alkais helpottaa teillä. :)

    VastaaPoista
  5. Alku on aina tosi vaikeaa, sinnikkäästi harjoittelemalla onnistuu. Vauvakin vasta harjoittelee, tiedätkös.. Neuvolaan mars, imetystukilistan sivuille mars, soita imetystukilinjalle. Jos todella haluat imettää, etsi apua ammattilaisilta. Älä anna pullosta yölläkään, jos sulla maitoo riittää niin kyllä se lapsi sen tissijutun ajan kanssa älyää :) siis en tarkoita että kannattaisi nälässä vauvaa pitää, mut tarjoa aina rintaa, yritä yritä yritä ja vielä kerran yritä. Näillä myö päästiin alkuun :D Nyt typy 6kk ja imetys sujuu hyvin!
    Ps. Muista myös oikea ote, älä litistä rintaa. Ja imetys vastasyntyneen kanssa on kokonaisvaltaista, vie paaaaaljon aikaa. Tarjoa tuttia imemisviettiin, muutoin lapsen täytyy antaa tilata maitoa rinnalta. Kantoliina! vinkkejä senkun satelee täältä... :D ei se imetys aluks helppoo ole, tuskin kukaan niin ajatteleekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä rehellisesti sen verran laiska öisin ja koitan äitinä ajatella koko arjen kannalta järkeviä ratkaisuja ja jos Mikael herää keskellä yötä, niin uudelleennukutus on tuskaa ja yleensä seuraava päivä auttamattomasti pilalla. Joten öisin mahdollisimman helpoin ja desibelittömin ratkaisu: ei tissitaisteluita.

      Mutta yritän kyllä :) Kiitos vinkeistä!

      Poista
  6. Niin ja muista rauhoittaa tilanne. Itkevä lapsi ei jaksa keskittyä, eli esim. isän syliin rauhoittumaan tai kantelet ympäriinsä hetken mikä ikinä teillä nyt auttaakaan ja sit uus imetysyritys lapsen rauhotuttua...

    VastaaPoista
  7. Onko teillä päin imetystukiryhmää jossa voisit käydä? Tai löytyykö imetysdoulaa joka voisi tulla auttamaan teitä alkuun? Imetyksen tuki ry:n sivuilta löytyy paljon hyödyllistä tietoa. Tukipuhelinkin löytyy johon voit soittaa. Johonkin 'ammattilaiseen' kuitenkin suosittelisin olemaan yhteydessä jo tässä vaiheessa. Tsempit!

    VastaaPoista
  8. Ekakin, älä syyllistä itseäsi, yrität parhaasi, se riittää. Sitten, jos haluat apua, tässä Kuopion imetystukiäidit. Vaikka jotkut ajattelevat, että ne on niitä imetysnatseja, niin niissä porukoissa liikkuu myös meitä ihan tavallisia järkeviä äitejä jotka ajattelee, että perheiden pitää saada valita itse miten vauvansa ruokkii ja sen lisäksi haluaisin ainakin itse, että kukaan ei tunne huonoa omaatuntoa siitä, että imetys tökkii. Musta ainakin tuolle Tanjalle voi soittaa ihan suoraan ja kysellä apua.

    Kyllä se siitä Sini!!!

    Kuopio, Keskusta
    Parillisten viikkojen maanantai klo 18-19.30, Maljapuron pk, avoimen pk:n tilat, Maaherrankatu 22 (käynti museon puoleisesta ovesta), tarkista aikataulu nettisivuilta!
    Tanja Kaipainen (rv) p. 044 550 3397, tkaipainen at gmail.com
    Noora Askinen (rv) p. 040 728 3654, noora.askinen at suomi24.fi
    Dina Paldanius (pt) p. 044 594 9811, dina.paldanius at dnainternet.net
    Minni Sinkkonen p. 044 277 6833, mjsinkkonen at hotmail.com
    Piia Feodoroff, p. 040 740 9689, piia.feodoroff at gmail.com


    VastaaPoista
  9. Meillä oli Poju aivan täydellinen tissittelijä. Osasi imuotteen heti ensi imaisusta saakka ja söi tyytyväisenä tasaisin väliajoin kunnon humahduksin. Imetystä kesti aikalailla tasan vuoden eli lopetin, kun plussasin kakkosesta. No, tämä toinen on kyllä aivan eri tapaus. Hän ei vaan osaa. Mä luulin, että kaikki lähtis taas hyvin, koska takana on niin hyvä imetyshistoria, mutta ei. Tämä vauva ei osaa ottaa kunnon otetta, varsinkaan, kun nyt on tissien superkoko päällä, kun maito on noussut oikein kunnolla. Rintakumit on käytössä, mutta musta tuntuu, että tuo vauva vihaa sitä mötikkää. Imetys alkaa aina suurella huudolla, kun vauva ei ymmärrä ottaa otetta vaan raivokkaana vaan hamuaa, vaikka rinta on jo suussa. Ja kun viimein imu alkaa niin mun tekis mieli huutaa tuskaa. Imuote on niin pienellä alueella, että se sattuu.
    Eli tiedän suurin piirtein tuskasi. :(
    Mä oon vaan päättänyt, että jatkan vaikka mikä olis. Joka kerta ollaan kuitenkin saatu vauvalle maha täyteen, vaikka tuskaista aina aluksi onkin. Ja mulla on niin hyvät muistot viime imetyksestä, että jotenkin vaan toivon, että tää kaikki alkaa kohta sujua. Ainakin maito pitäisi pian tasaantua, joten ehkä sitten imuote paranee. :)

    Mutta tsempit sinne! Toivottavasti alkaisi imetys sujua, mutta jos se vie liikaa hermoja ja koko perhe kärsii niin silloin voi olla jo parempi luopua. Eikä sitä tarvitse hävetä. :)

    VastaaPoista
  10. Meilläkin imetys alkuun takkuili, tissit oli vaan niin täynnä ettei vauva saanut millään otetta. Me löydettiin apu rintakumeista, muutaman viikon jälkeen kuitenkin niistä sit luovuttiin kun tuntu hankalalta ja onneks alko maitomäärätkin tasaantua.. :) Ensimmäiset 3kk menikin siinä kun vauva vaan roikku tississä, eikä mua kiinnostanut paljoa minnekkään lähteä. Onneks kuitenkin jossain vaiheessa syöttövälit pidenty ja vauvaa alko kiinnostaa muukin ;) Mut en ollu koskaan odottanut et se on alkuun niin sitovaa.. Täys imetin kuitenkin meidän neitiä puol vuotiaaksi ja nyt osittais imetyksel jatketaan. Nyt jälkikäteen se puol vuotta meni tosi nopeesti, vaikka ajatuksena tuntu tosi pitkältä! Monta kertaa meinasin hanskat heittää tiskiin, mut sisulla on selvitty :)
    Mut omat kokemukset meil kaikilla ja jokainen kokee asiat eri tavalla. Onneks lapsista tulee ihan yhtä hyviä, syö ne sitten tissistä tai pullosta. Ja teet niin kun susta hyvältä tuntuu, se tuntuu myös varmast lapsesta hyvältä :)
    Meil ei tosin hirveest ois ollu vaihtehtoja edes kun neiti ei pullosta suostunu syömään!!
    ps. Kiva blogi sulla, tosi mielenkiintosia aiheita :) Liityin lukijaks!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...