2013/01/22

Kroppa raskauden jälkeen



Eihän sitä nyt vielä sopisi turhamainen olla, synnytyksestä on vasta muutamaa päivää alle kuukausi. Ei ehkä pitäisi vielä edes kirjoittaa koko aiheesta. Eilen kirosin ääneen, miten raskaudet ovat pilanneet kroppani, mutta oikeasti ne syyt löytyvät kyllä ihan muualta.. Jos tälläinen turhanpäiväinen ulkonäköasioihin keskittyvä kitinä ei kiinnosta, niin palataan astialle myöhemmin.

Olin eilen Kontissa katsastamassa itselleni uutta toppatakkia, kun koko raskausajan palvellut villakangastakki päätti sanoa ihan varoittamatta " poks " ja siirtyä eläkkeelle ja sitä kautta kaatopaikalle. Löysin rekistä takin, ihan tavallisen naisten punavalkoisen toppatakin, kyllähän sellaista pitäisi päällään, panostan toppavaatteisiin sitten kunnolla vuoden päästä.. Hamstrasin muitakin vaatteita koriin, ihan vain kokeilua varten, kun nykyinen vaatekaappini käsittää tasan kahdet housut, jotka menevät jalkaan, 1 pitkähihaisen hupparin ( + Markon vaatekaapin antimet! ) ja muutaman paidan, jotka kestävät kotikäytössä imetystä ( julkisesti imettämiseen omistan tasan yhden henkkamaukan paidan..ja sen tyylikkyydestä voidaan olla montaa mieltä.. ). Asiaan!
Ahtauduin sovituskoppiin kaksien farkkujen, muutaman paidan, hupparin ja toppatakin kanssa. Ensimmäiset housut olivat kokoa 42 ja jäivät tosi nätisti reisiin kiinni. Samoin toiset. Paita sai minut näyttämään siltä, että vatsaan on jäänyt vauvan kaksoisveli, eikä kokoa 40 oleva toppatakkikaan mennyt rinnoista kiinni, ja no, vatsastakin oli siinä hilkulla, että sain vetoketjun kiinni.

Sovituskopin peili ja valaistus näyttivät sen karun totuuden, miltä olin silmäni ummistanut..Olen levinnyt useamman sentin joka suuntaan ja sopivasti kaikkiin ilmansuuntiin. Olen vatsasta ja reisistä, kuin punaraitainen tiikerikakku, ei puhettakaan arpien vaalenemisesta vielä. Vatsani roikkuu sektioarven päällä, niin rumasti, etten voi edes kuvaa laittaa, vaikka muuten kyllä kehtaan keikistellä puolialasti täällä blogissakin. Tähän minä vedän rajani. Huomasin ensimmäistä kertaa selluliittiä, sitä on aivan joka puolella vyötäröstä alaspäin. Itku pääsi, toppatakki jäi sinne, samoin housut ja paidat.

Kotona keikistelin peilin edessä.. Olinko sokaistunut onnenhuuruissani ja tässä vauvahypetyksessäni? Eihän se Mikaelin aikaan tälläistä ollut? Vai oliko? Miten ihmeessä mahdun mihinkään mekkoon ennen ristiäisiä? Varastossa on kaksi isoa mustaa jätesäkkiä vaatteitani odottamassa, pelkään etten mahdu niihin enää ikinä.



22kg sain kerrytettyä varteeni ihan omaa typeryyttäni ja piittaamattomuuttani, tunnesyöjä kun olen. Painan nyt n. 12kg vähemmän, kuin synnytyspäivänä, joten kiloja on jäljellä se kymmenkunta. Ja hei, jos saan ne pudotettua, niin en ole vielä silloinkaan normaalipainoinen painoindeksin mukaan.
Syön huonosti, se nyt on sanomattakin selvää. Liikun liian vähän, koska en saa kahta lasta minnekään, kun puuttuu tuplarattaat ja/tai kantoreppu. Pääsemme kotiovelta juuri ja juuri parkkipaikalle. Ja silloinkin yleensä pitää kantaa molemmat lapset. Vatsaa ei saa treenata vielä, minulla on nyt ainakin kahden nyrkin mentävä aukko vatsalihasten välissä. Seksipommi vai muumimamma? 100% varmasti jälkimmäinen. Onneksi olen erakoitunut kotiin, en kehtaa julkisesti kyllä missään liikkuakaan tämän näköisenä.

Ja joo, kuten jo alussa totesin, synnytyksestä ei ole kuukauttakaan, olen vaan aivan sieluttoman turhamainen. Kyllähän se aika tekee tehtävänsä..Ehkä. Menihän Mikaelin aikana raskauskilojen pudottamiseen 7kk, silloin kiloja oli kymmenen vähemmän, kuin nyt. Imetys ei tosiaankaan vienyt niitä kiloja.. Mutta kaipa tässäkin avainsanana on se aika. Harmi vain, että olen itse kärsimättömin ihminen ketä tunnen. Kyllähän minä tiedän vaativani itseltäni liikoja jo tässä vaiheessa, mutta sellainen minä vain olen. Ulkonäkö- ja varsinkin painoasiat ovat aina olleet tosi arka paikka muuten semihyvässä itsetunnossani.

Totesin joskus, että olen fiksu ja kaunis, joten olisihan se epäreilua olla tähän päälle vielä laiha. Tarraan siihen! Jaksan ehkä taas muutaman viikon eteenpäin, ehkä tästä vielä kutistutaan. Täytyy vaan tahtoa taistella se unelmakroppa itselleen. Tästä saa tuulta siipien alle tai tulta perseen alle.

49 kommenttia:

  1. Et sä kyllä mikään paksu ole noissa kuvissa!! Tiedän kyllä tunteen. Sitten vannottaa että laihduttaa ja havahtuu yöllä lasta syöttäessä vetävän karkkia naamariin. Kyllä se siitä. <3

    VastaaPoista
  2. Tää oli kuin mun suusta! Mun on pitänyt samasta aiheesta kirjottaa mutten ole ehtinyt tehdä synnytyksen jälkee kuin muutaman postauksen... Idealista kasvaa koko aika!

    VastaaPoista
  3. Ole vaan ylpeästi uhkea! Kun on nätit kasvot saa olla pyöreämpi!Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi minulle tulee uhkeasta mieleen joku pornotähti? :_D joo, tissit on ainakin uhkeat, sitä en kiellä. Kiitos!

      Poista
  4. Kuule murunen, olet aika kaukana muumimammasta! Ja mä ainakin aloin toipua sektiosta vasta parin kk päästä synnytyksestä, siihen asti olin turvoksissa ja pelkästään jaloissa oli nestettä kiloittain... Mutta joo, liikkuminen ei olis ollenkaan hullumpi juttu! Ehkä sit kesällä, kun pärjää vähemmällä vaatteella (siis lapset, itse kun ei kovin vähissä ulos kehtaa lähtee :D). Tsemppiä!

    - Piia

    Ps. Mä tilasin Ostoskanavalta (!) sen jonku Slim'n Lift hoikentavan alusvaatteen K:n ristiäisiin ja se muuten toimii! Siinä vaiheessa kun omassa kropassa ei ole mitään kiinteää, niin on ihan kiva ahtautua tuommoseen apuvälineeseen ja mahtua niihin vanhoihin vaatteisiin :) (M kommentoi taustalta, että mihinkäs se Sini semmosta vaatetta tarviis, kun se on laiha. Että ei se huomannut muumimamma-efektiä tuokaan ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin odottelen kesää, kun puistoihinkin pääsee lasten kaa helpommin ja olisi edes ulkoilun kestävä vaatetus!

      Oon vakavissani miettiny hoikentavaa alusasua ristiäisiä varten, vielähän ehtisin tilata sellaisen.

      Poista
  5. Kohtalotovereita tääläkin, vatsanahasta sais tehtyä rukkaset jos räätälille veis. Ja uuh niitä ryppjen ja vekkien määrää. Mulle kun sanottiin et toiset puhkeaa kukkaan vasta synnytyksen jälkeen :D Seuraavalle filosofille nauran kyllä julmasti päin näköä.

    Älä vielä lannistu, nyt on vasta tammikuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tosiaan on vasta tammikuu. Joulukuussa oon viimeistään kuoseissa!

      Poista
  6. Minustakaan et näytä kuvissa lihavalta. Ainoastaan vatsan seudulla on tuota ylimääräistä, mikä on vähän "pakkokin" olla vielä noin vähän aikaa synnytyksen jälkeen. Mun on tosi vaikea kuvitella, ettet 10 kilon jälkeenkään olisi normaalipainon puolella, kun nytkin siltä suunnilleen näytät.

    No helppohan täältä on huudella. Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta varmaan pahin pelkoni lapsien hankintaan liittyen on oman kropan tuhoutuminen. Oon nähnyt mitä minä olen äidilleni tehnyt ja hirvittää. Että et sä oo mikään turhamainen, tai ainakaan siinä ei ole mitään väärää.

    -Tiitsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. BMI on toista mieltä. Oon aina ollut sen normaalipainon ja ylipainon rajoilla, tosin tyhmää määrittää itseään niiden ja vaa`an antamien numeroiden kautta. On mulla ainakin ollut lihasta, mikä nyt ehkä vähän auttaa.

      Poista
  7. Ensinnäkin ollaan nyt realistisia: et ole yhtään sen pahamman näköinen kuin kukaan muukaan kuukausi sitten synnyttänyt nainen (allekirjoittanut mukaanlukien). Sinulla on Naisen vartalo, juuri sellainen mihin se on tarkoitettu. Nainen on näyttänyt samalta vuosituhansien ajan synnytettyään lapsen (ja mikäs sen tärkeämpää yhteiskunnan jatkumisen kannalta kuin lisääntyä?).
    Toiseksi: Jos et voi ruveta vielä syystä tai toisesta varsinaisesti liikkumaan (jos haluaa saada tuloksia, liikunnan olisi hyvä nostaa sykettä ja hien pintaan, ei pelkkää kävelyä rattaiden kanssa tasaisella maalla), hankkiudu eroon nesteistä. Aineenvaihdunta muistaakseni hidastuu raskaana ollessa ja synnytyksen myötä ainakin (ah se ihana ummetus). Juo vettä tarpeeksi, vältä turvottavia ruokia. Helppoa. Äläkä tuijota pelkkiä vaa'an lukemia. Mahtuuko sormus sormeen? Jääkö sukkien resorista painaumat iholle? --> Turvotusta.
    Kolmanneksi. Mä en kertakaikkiaan suostu uskomaan, että se "oman ajan" järjestäminen ei vaan onnistu, tuota liikkumista meinaan. Olen aivan liian monta kertaa kuunnellut kun äiti (anteeksi ilmaisu) kitisee siitä kun ikinä ei pääse minnekään mutta sitten ei kuitenkaan uskalla avata suutaan jotta joko mies, isovanhemmat, tädit,sedät, perhetyö mikä tahansa ottaisi lapsen pariksi tunniksi hoiviinsa. Ja kotonakin voi liikkua. Turha valittaa ennen kuin on tehnyt oikeasti kaikkensa (ja tässä kohtaa näkyy se todellinen motivaatio)
    Neljänneksi: Saa lynkata mut jos sattui :-D. En ole itse yhtään sen parempi. Olen monesti itkenyt "pilalle mennyttä vartaloani", tiedän mitä se on kun järki sanoo et haloooo synnytit vasta vähän aikaa sitten ja mieli sanoo et "nokun...".
    Hankkiuduin myös raskauskiloista eroon keinolla joka ei nyt ihan ensimmäisenä tule äiti-ihmiselle mieleen, ja siinä oli kyse aika ultimaattisesta järjestelykyvystä. Pienempikin olisi riittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on hyvä kommentti, en lynkkaa sua!
      Kyllähän minä omaa aikaa voisin järjestää, ei se siitä ole kiinni. Ensi pitäisi saada liikuntamuoto päätettyä ja olla varovainen, leikkauksestahan tässä vielä ollaan toipumassa. En halua valittaa, kyllä minä tahdon muutosta tähän kroppaan! :)

      Poista
    2. Juu älä suotta lähde vielä rehkimään vaan toipuile rauhassa, sektio on kuitenkin aika iso leikkaus (vatsa halki :D). Mut tosiaan, sit ku rupeaa tuntumaan ajankohtaiselta jonkun liikuntaharrastuksen tms aloittaminen nii sit rohkeasti vaan nykimään tukiverkostoa hihasta :)
      Mun kommentin ei ollu tarkoitus siis mitenkään arvostella ja kieltää valittamasta vaan ihan yleisellä tasolla et tosi moni äiti unohtaa itsensä ihan kokonaan ja se nyt ei aja kenenkään etua :( Se on surullista ja sivusta seuranneena rupeaa olemaan myös turhauttavaa olla kannustamassa kun toinen on vaan et "noku emmää voi", tms tekosyitä.

      Poista
  8. Itse oon pudottanu 35 kiloa painoa tyttären syntymän jälkeen ja vieläkin on selvästi vaaleita raskausarpia jäljellä. Synnytyksen jälkeen jouduin käyttämään 44-kokoisia farkkuja, tiukimpia jopa 46 :/ Tällä hetkellä 38 farkkukoko. Mutta kuitenkin, laihduttaminen on loppujen lopuksi aika helppoa :) Urakan vaativa suoritus kumminkin, mutta siitä saa olla ylpeä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon lukenu sun tarinasi monta kertaa, olet tosi inspiroiva!
      Koitan pyrkiä samaan!

      Poista
  9. Itselläni tuli raskauskiloja 23. Nyt sektiosta 11kk ja painan 28 kiloa vähemmän kuin vuosi sitten! Sektiomasu on vieläkin vähän pömppö vaikka olen laihtunut ja treenannut vatsalihaksia. Raskauarpia tuli ihan hirveesti, mutta nekin on vasta nyt vaalenneet :)
    Anna itsellesi aikaa palautua, kyllä se siitä ! :)

    VastaaPoista
  10. ehkä kärsimätön, mutta päättäväinen ja sinnikäs. Vilkaise kuitenkin niitä kahta sininpentua ja kysy itteltäs oliko se sen arvosta. Kaksi ihanaa lasta jotka pistävät painovoiman uusiksi, etköhän sinä malta sen kroppas kanssa :) jos tuntuu pahalta, ei se vääri ole, kunhan muistat ettei se ulkonäkö ole se tärkein yksityiskohta upeassa elämässäsi. Ja nii, en kehtais jankata, mut jankkaan kuitenkin kun jostain syystä vaan kiinnostaa nii paljon, et muistatko sitä sektio vs. alatiesynnytys postailua?

    VastaaPoista
  11. ainiin, tieteellistä faktatietoa. Miehillä ravinto kertyy rasvaksi vyötärölle, koska sieltä rasvan saa sopeasti sulatettua energiaksi. Sitä tarvittiin ennen metsästäessä, kodin suojaamisessa ja muissa raskaissa töissä. Naiset taas pitävät kynsin hampain kiinni lantio ja reisirasvoista, jotta ravintoa riittäisi imetykseen nälänhädän aikaan, mitä enemmän sitä parempi. Setä-evoluutio ei varmaan tykkää nykypäivän naisten vartalo ihanteista, voihan nykypäivänäkin käydä köpsästi ja ruoka loppua syystä jos toisesta. Evoluutio on tehnyt naisesta vartaloineen pyhän, luomaan uutta elämää (ja jättänyt lumityöt miehille hih).

    VastaaPoista
  12. Synnytyksestä on tosiaan vielä hyvin vähän aikaa ja luonnollista palautumista tapahtuu vielä. Mutta tässä pari vinkkiä joilla voi aloittaa jo nyt: juo vettä ihan koko ajan! Ihanne ois 3 litraa päivässä. Vie nälkää pois, pitää ihon ja tukan kunnossa ja aineenvaihdunta toimii. Toinen hyväksi havaittu on se että älä päästä nälkää yllättämään! Syö aterioiden välissä esim porkkanaa, omenaa tai banaania. Ei herkkuhimokaan illalla iske niin helposti kun verensokeri pysyy tasaisena :) Lupaan että tämä toimii kun vaan jaksaa kitata sitä vettä ihan sikana! Tsemppiä!
    - R

    VastaaPoista
  13. Ei sulla oo mitään hätää kroppas kanssa. Mä treenasin lapsen synnyttyä ihan hulluna, lähdin tyyliin 5km juoksulenkeille pari viikkoa synnytyksestä. 3 kuukautta mulla meni, että olin samassa painossa, kun ennen raskautta. Nyt kiloja on tullu taas pari lisää, mutta oon itse asiassa tyytyväisempi tähän, kun turvotus ja löysä vatsanahka on kadonneet ja läski on muuttunu lihakseks. Kyllä sulla on aikaa ja kahta lasta nostellessa varmasti rupee tuloksia näkymään :)

    VastaaPoista
  14. Voi mä niin tiedän noi fiilikset! Mä oon aina ollut pienikokoinen (pituuttakin vain sen 157 senttiä) niin oli aika järkytys, kun raskauden jälkeen mulla ei ollut sopivaa takkia. Ostin muutaman viikon kuluttua synnytyksestä takin, joka oli ihan sopiva silloin (hiton turvonneet tissit vaativat isompaa kokoa...). Nyt vuosi synnytyksen jälkeen takki pyörii kirjaimellisesti ympyrää päälläni eikä edes lämmitä enää. Onhan mulla pienempiäkin takkeja, mutta kuitenkin.

    Mulle tuli kiloja sen 15 ja viimeiset 5 olivat aika tiukassa. Nyt nekin ovat tiessään, tippuivat pikkuhiljaa. Nyt kun olen samassa painossa, kuin ennen raskautta, tekisi mieli pudottaa vielä ainakin 5 kiloa lisää. Ei sitä koskaan osaa olla tyytyväinen :D

    Mun mielestä näytät ihan normaalipainoiselta eli ei kyllä näytä mitenkään pahalta! :) Pääasia kuitenkin on, että itse tunnet olos hyväksi ja kauniiksi. Tsemppiä tulevaan, jos meinaat pudottaa raskauskilot! :) Kyllä se siitä, nopeasti tai hitaasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei sitä taida olla koskaan oikein tyytyväinen itseensä, saa nähä mikä painokriisi iskee JOS saan pudotettua nämä kilot.

      Poista
  15. Näytät kuvissa tosi hyvältä :)

    Minulta putosi esikoisen kilot kuukaudessa ja maha vetäytyi. Toisen jälkeen kävi toisin, ristiäisiin oli pakko ostaa isompia vaatteita. En imettänyt kuin kk ja kilot jumahti siihen. Poika on nyt hieman päälle 5kk ja nyt alkaa olla kilot lähteneet todella tiukan kuurin jälkeen. Kroppa on silti tosi löysä, vatsalihakset alkaa nippa nappa olla kohdillaan ja pystyviilto näyttää vieläkin varsin perseeltä, varsinkin istuessa ;)

    Kropast nariseminen on muuten parasta! Raskausdamaget (löysät tissit, arvet, liitoskivut sun muut on päivittäin mun keskustelussa mukana.

    Antaa ajan kulua, kyllä se kroppa sieltä palaa :) Itsellä tosin tuskin koskaan ennalleen, mutta kaippa tähän joskus voi olla tyytväinen.

    VastaaPoista
  16. Susta ei todellakaan huomaa, että olisit painoindeksin mukaan ylipainoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edustava kuvakulma tällä kertaa, oikeesti en_viitsi_julkaista puoliakaan otetuista kuvista.

      Poista
  17. Minusta sä oot niiin kaunis ja ihana äiti! :)

    VastaaPoista
  18. Oot nätti ja et mikää ylipainonen:) mulla nyt jo vartalo huutaa hoosiannaa ja peilit kierrän kaukaa,nii voin kuvitella mitä se on raskauden jälkeen.. Ja joo,en itekkää liiku mihinkää ku ei mahu vaatteet päälle:D

    VastaaPoista
  19. Komppaan muita, et todellakaan näytä lihavalta. Ymmärrän että masentaa, oon tuntenu saman useesti vaikka mulla ei lapsia olekaan. Mutta sitä tulin sanomaan, että älä välitä siitä painoindeksistä! Mäkin oon sen mukaan "lähes ylipainoinen" ja oon omasta ja kaikkien muiden mielestä melekosen hoikka. Koko painoindeksi on jotain niin suurta kusetusta että huhhuh. Tsemppiä!:)

    VastaaPoista
  20. Samoja tuntemuksia ja 5kk sektiosta! Peiliin ei kyllä kauheen mielellään kattele, kun vatsanahka venyi ja paukkui sekä siitä entisestä uhkeasta povesta oo enää tietoakaan! Toisaalta sieltä vatsan sisältä tuli ihana poika ja niillä tisseillä ruokittiin poikaa :) Täytyy yrittää ajatella positiivisesti.
    Itekkin olen tunnesyöppö. Iloon ja suruun voi aina syödä. Alkuraskauden jaksoin olla tarkka ja liikuin,mutta kun kaikki vaivat tuli kuvioihin siinä rv20 tienoilla niin liikunta loppui ja "nälkä" vaan kasvoi.Ja pisteenä i:n päälle raskaus meni 17pv yli jonka aikana sitten söin just sitä mitä huvitti.. +20kg oli synnärille mentäessä,12kg jäi synnärille ja nyt on kotona lähteny tiukalla karppauksella 10kg.
    Muistan kyllä tunteen kun ei se vatsa palautunutkaan ja mikään ei mennyt päälle.Ei siis mene kyllä vieläkään,mutta parempaan päin ollaan menossa.
    Anna kropalle aikaa. :) Etkä kuvissa näytä todellakaan mitenkään ylipainoiselta.Voi kun näkisit kuvat musta 1kk synnytyksestä... Kuolisit nauruun ;)

    VastaaPoista
  21. Mulla on raskausarpia, pömppömaha ja laiskanläskiä. Kiloja tullut +10. En mahdu kuin yksiin farkuistani, käytän melkeinpä pelkästään leggingsejä, koska kaikki vaatteet puristaa! Ja lapsiahan mulla on pyöreät nolla kappaletta, painoa kasvattavia sairauksia 1. Tää on niin kamalaa, että ei oikeesti jaksa naurattaakaan enää.

    Sun vartalo on taipunut uskomattomiin suorituksiin - kahteen kertaan! En voi edes kuvitellakaan, miten rankkaa on katsoa peilistä itseään synnytyksen jälkeen, mutta se, mitä olet saanut sillä että sielunkuljetusaluksen ulkomuoto on ottanut vähän osumaa, on niin kaunista! Sulla on 2 lasta, joille sä ensinäkin tulet aina olemaan kaunis. Sä olet Äiti.

    Tää kommentti on nyt kyllä varmaan sekavampi kuin Tuksu tampereen rautatieasemalle pissatessaan, mut olkoot... Pointtina oli joku sellanen et itsensä hyväksyminen on oikeesti ihan kauheen vaikee prosessi, mulle se on ainakin ollut. Ja pitkä, ja siitä huolimatta vielä kesken. Mut jos joka päivä yrittäis tykätä itsestään ihan pikkusen enemmän, niin kyllä se siitä. :-)

    VastaaPoista
  22. Noo, ensin pitää painaa paljon, että voi kohta painaa vähemmän? :) Kyllä sie ne kilot tiputat, imetys ja poikien kanssa temmellys varmasti auttavat. En lukenut muita kommentteja, mutta you know, lisää kasviksia, vähän vähemmän herkkuja ja jos Marko vahtisi sitten sun parsnnuttua poikia välillä iltaisin niin pääsisit käymään lenkillä tai jumpassa?

    Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
  23. Mulla vähän sama "ongelma". Yhdetkään vanhat farkut ei mene jalkaan ja Milman syntymästä on kuitenkin kohta 7 kuukautta. Kuljen siis edelleen raskausfarkuissa. Talvitakkia metsästin kauan, ennen kuin löytyi kivannäköinen ja tarpeeksi iso. Ärsyttää kun on kaappi täynnä kivoja vaatteita, mutta näyttävät mun päällä makkarankuorilta. Pitäis ehkä tehdä jotain... :D Jos on aikaa ja kiinnostusta, niin käy kurkkaamassa: http://maailmanmahtavinmilma.blogspot.fi/ :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...