2013/01/25

Synnytys vs. Sektio




Anteeksi etukäteen jo provoava otsikko, mutta tämäntyylistä postausta on nyt toivottu.
En oikein tiedä, miten lähtisin näin massiivista aihetta purkamaan, kun omat synnytykseni, kaksi kappaletta, ovat kuitenkin olleet kummatkin sektioita. Toinen kiireellinen, toinen suunniteltu.
Toivon, ettei minua lähdetä raahaamaan saunan taakse tämän seuraavan tekstin johdosta

Aloitetaan vaikka tällä: koin olevani todella epäonnistunut nainen ja äiti aika pian esikoisen synnyttämisen jälkeen, juurikin siksi, että en ollut suurista toiveistani ja odotuksistani huolimatta saanut omaa lastani pihalle sitä kautta, mikä yleisesti ottaen on lapselle paras tapa syntyä ( enkä lähde kieltämään tätä! ). Olisimma kuolleet kivikaudella aika varmasti molemmat, ehkä vielä keksiajallakin, tai 100 vuotta sitten pienen kylän saunassa. Toisen kohdalla en lähtenyt yrittämään, lapsi otettiin ulos suhteellisen kivuttomassa leikkauksessa. Hyvin onnellinen hetki se oli kuitenkin, vaikka lasta ei saanutkaan syliin. Ponistustarvetta en ole koskaan päässyt kokemaan. Minä todellakin tahdoin synnyttää " niin kuin kaikki muutkin ". Oma äitini oli synnyttänyt helpohkosti 7 lasta joten jotenkin kuvittelin, että kyllähän näillä geeneillä synnyttämisen pitäisi olla suhteellisen helppoa. Olin melkoisen väärässä. 

Alakautta synnyttäminen on kivuliasta, sen verran supistuksia kokeneena voin sanoa, että se tuska on aika ajoin ihan mieletön. Mutta väitetään, että se on sitä positiivista kipua, ei siihen kuole. Kyllähän se vaatii elimistöltä paljon, vaikka naisen keho onkin siihen synnyttämiseen eritoten suunniteltu. Alatiesynnytyksen etuja on mm. se, että synnytyskanavan läpi kulkiessaan lapsen keuhkoista pakottautuu vesi ulos ja ensihenkäys on luultavasti helpompi, syntymän jälkeen pääse heti rinnalle ja äidin kanssa ihokosketuksiin, joka on varmasti ensisijaisen tärkeää kummallekin. Lisäksi uskoisin ( en tosiaan väitä faktana! ), että alakautta syntyminen ei ole läheskään niin shokeeraavaa vauvalle, kuin yhtäkkiä kohdusta ulos repiminen leikkaussalissa. Mutta aina voi sattua jotain: pahat repeämät, välilihan leikkaus ja hillitsemätön verenvuoto.. Tuollaisista asioista ei ainakaan minun synnytysvalmennuksessa apuhuttu, itse googlailin iltojeni iloksi internettiä ja luin riskit sieltä.
Miksi näitä salataan? Sektion riskejä kyllä muistettiin kertoa joka paikassa kissankokoisin kirjaimin.  Esimerkiksi joku peräsuolen sulkijalihaksen repeäminen, kukaan ei maininnut sanallakaan. Teitenkin se on harvinaista, mutta kyllä tuollaiset asiat on hyvä tietää. Vaikika ymmärrän senkin ettei ensisynnyttäjiä pelotella turhan takia.

Sektio on toimeenpiteenä kivuton, mutta toipuminen on hidasta ja paljon kivuliaampaa pidemmän aikaa. Siinä  se vasta riittää riskejä ja alatiesynnytys on minunkin mielestäni yleisesti ottaen turvallisempi tapa synnyttää. Mutta on ihan eri asia joutua hätäsektioon/ kiireelliseen sektioon, kuin suunniteltuun sektioon. Itse sain pelkopolilla sektiopäätöksen jälkeen lehtisen, jossa oli mainittu riskit ja muutama tutkimus aiheesta. 
Tässä on lainaus Wikipediasta.


  • Leikkaukseen liittyvät riskit: Keisarileikkauksen jälkeen verensiirron tarvitsee n. 6 % potilaista, kun spontaanin alatiesynnytyksen jälkeen osuus on 0,4-0,6 %. Riski joutua tilanteeseen, jossa verenvuotoa ei saada tyrehdytettyä muuten kuin poistamalla kohtu, on keisarileikkauksen yhteydessä kuusinkertainen alatiesynnytykseen verrattuna.
  • Tulehdukset: Keisarileikkauksen jälkeinen kohtutulehdus on 15 kertaa yleisempi alatiesynnytykseen verrattuna (2,6 vs. 0,2 %). Keisarileikkaushaava tulehtuu 4-7 %:lla potilaista.
  • Keuhkoveritulppa: Vaara kuolla keuhkoveritulppaan on keisarileikkauksen jälkeen 26-kertainen verrattuna alatiesynnytykseen. Joissain riskitapauksissa on mahdollista käyttää ennalta ehkäisevää lääkitystä (ns. tromboosiprofylaksia).
  • Seuraavat raskaudet: Keisarileikkausta seuraavissa raskauksissa poikkeavaan paikkaan kiinnittyneen istukan riski kasvaa sitä suuremmaksi, mitä useampia sektioita naiselle on aiemmin tehty.[6]
  • Kuolema: Keisarileikkaus on Suomessa ja muissa länsimaissa turvallinen toimenpide. Raskaus-, synnytys- tai lapsivuodeajan kuolema on hyvin harvinainen tapahtuma. Kaksi miljoonaa synnytystä käsittäneessä brittiaineistossa vuodelta 1999 äitikuoleman vaara oli noin 1/17 000 synnytystä. Alatiesynnytyksissä riski oli 1/49 000, ennalta suunnitelluissa keisarileikkauksissa 1/17 000 ja hätäsektioissa 1/5 500. [7]



Sillä lailla. Kyllähän noita on.
Itse en lähde suosittelemaan sektiota kenellekään, minulle se oli kyllä pelastus toisen kerran, mutta toivoisin, että jokainen suomalainen saisi päättää itse, millä tavalla synnyttää. Täällä ei ketään pakoteta alakautta synnyttämiseen, sektion saa, jos perusteet ovat oikeat.
Itse synnytystapahtumat ovat sektiossa varsin nopeat ja mielestäni olen toipunut toisesta sektiosta nopeasti, kipulääkkeet jätin toisella viikolla pois ja liikkuminen on edistänyt toipumista. En pysty nyt harmikseni vertailemaan palautumista alatiesynnytyksen jälkeen joten tämä postaushan on oikeastaan ihan turha.

En oikein tiedä, mitä halusin postauksella saavuttaa, se mikä on toisen mielestä oikea tapa synnyttää, ei toiselle ole. Yksilöllistähän tämä on, joudun nyt kuitenkin henkilökohtaisena mielipiteenäni toteamaan, että itse liputan sektion puolesta omalla kohdallani. Sehän tulee vastaisuudessakin olemaan synnytystapani, eikä se haittaa yhtään. Suomessa keisarinleikkaukset ovat turvallisia, meillä on ammattitaitoiset lääkärit ja kuolemat onneksi kummassakin synnytystavassa harvinaisia.

Ps. unohdin mainita lasten riskit syntymähetkellä kummassakin tapauksessa.

24 kommenttia:

  1. Synnytin esikoiseni alakautta. Ponnistusvaihe oli piitkä ja kivulias. Ei se oo kyllä unohtunu, se olo kun luuli kuolevansa. Silti toivon, että tää seuraavakin symtyy alakautta. Mä pelkään sektiota ja jännittäis se hirmusesti, vaikka viimeksi olin valmis rukoilemaa sitä. Kaikki kunnia sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä on moneen junaan. En ees unissani pystyis kuvittelemaan itseäni ponnistamaan lasta ulos itsestäni. :)

      Poista
  2. Kiva että kirjotit tän!(googlella löytyy suht paljon sektio vs alatiesynnytys kertomuksia niiltä jotka kummatkin on "onnistuneesti" kokeneet). Mä sain itse sektion perätilan takia(synnytys ois ollu riskisynnytys ja luultavasti ensisynnyttäjällä äidille+lapselle paljon vaaraallisempi ku sektio) kun vain pyysin mutta mua surettaa mielettömästi pelkäävien äitien puolesta. Suht kaikki kun joutuvat oikeesti sektiota vaatimalla vaatimaan. Pelkäävän äidin painostaminen alatiesynnytykseen tuskin tuo mitään hyvää lopputulosta. Sektio on nykyään kuitenkin suomessa niin onnistunu leikkaus ja useimmissa riskeissä puhutaan lähinnä kiireellisestä- ja hätäsektiosta.
    Harmi että vuoden 2008 jälkeen ei ole enää saanu EML-sektioita. Joissa siis sektion sai kun pyys ja makso vähän ylimäärästä)

    Mä en tiedä miten olis voinu nopeempaa parantua. Leikkauspäivän jälkeen söin ainoastaan buranaa ja panadolia. Olin ihan toimintakykyinen ja pistin 10päivää kotiutumisen jälkeen verenohennuslääkkeitä( että kyllä noitakin riskejä nykyään minimoidaan parhaan mukaan).

    Vauvalle sektio on kieltämättä pien shokki..josta kielii esim usein alun hengitysvaikeudet(alatiesynnytyksessä keuhkot valmistautuu) ja suurempi painonpudotus ku "alatievauvoilla".

    Sori kauhea romaani :D

    ps. voisin mennä sektioon koska vaan uudestaan mutta toivon silti et ens kerralla vauva tajuis olla istumatta siel mahassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo koskaan törmännyt termiin EML-sektio. Oisinite ollu valmis vaikka maksamaan sektiost, että sen oisin tän toisen kohdalla saanut.

      Se on kurjaa, että synnytyspelkoiset joutuu oikeasti vaatimalla vaatimaan sektiota ja ehkä jopa pelkäämään koko raskausajan sitä, mikä päätös annetaan. Iso plussa Kyssille, ihana lääkäri oli tosi ymmärtäväinen.

      Poista
  3. Vaikka itselläni meni alatiesynnytys hyvin, tunnen ihmisiä, joiden olisin toivonut pääsevän sektioon... Mun mielestä riippuu ihan tilanteesta, kumpi on parempi; alatiesynnytys vai suunniteltu sektio. Ei kukaan ole sanomaan kelläkään siitä, miten olisi pitänyt synnyttää! Nää on näitä aiheita, joista ne tuomitsevat puheet pitäisi jättää kokonaan pois :)

    VastaaPoista
  4. Kyllä meidän neuvolan + keskussairaalan synnytysvalmennuksissa puhuttiin ihan avoimesti näistä yleisistä (repeämät, leikkaukset) toimenpiteistä. Ja tuntuu jotenkin oudolta että joku pitää niitä kamalina, oon aina ajatellut että ne kuuluu synnytykseen ja jos hyvin käy niin pääsee helpolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kohdalla jätettiin mainitsematta ilmeisesti paljon asioita.

      Poista
  5. Alatiesynnytyksen plussia myös yksi niistä omasta mielestä tärkeimmistä on se normaaliflooran kehittyminen. Synnytyskanavan läpi puskiessaan lapsi imaisee itseensä äidin bakteeristoa ja vastustuskyky alkaa heti kehittyä. Eroja on esim. sektiolasten ja synnytettyjen lasten kariestilanteissa. Myös se on omasta mielestä kummaa että sitä ei useinkaan muisteta mainita, että jokaisessa sektiossa tapahtuu kohdun arpeutumista ja lapsientekomäärä on paljon rajallisempi sektioiden takia. Arvet voi kasvaa keloideiksi eli arpikasvaimiksi ja vaikkei nää nyt pahanlaatuisia siis olekaan, ne voi aiheuttaa suuriakin ongelmia synnytyselimien kannalta, kipuja, kiristystä jne. Kohtu ei pysty kasvamaan niin kun pitäis. Mutta joo, alatie aina jos vaan mahollista, leikkaus on kuitenki aina leikkaus eikä siihen ihan huvikseen ja helposti kelleen pidä antaa mahollisuutta jos siihen ei mitään täysin pakottavaa tarvetta oo. Onneks nyt tulee Suomeen yksityinen synnytyssairaala niin voi kaikki halukkaat mennä sinne itelleen ostamaan sektion jos ei julkiselta saa :--D

    VastaaPoista
  6. Anttu: Viime aikoina on tutkimuksissa tullut esiin, että normaaliflooraa kehittää myös imetys, ei ainoastaan alatiesynnytys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei ainoastaan. Parashan ois jos molemmat täyttyis mut enpä ite kokis mitään alemmuuskomplekseja jos sektiolla ja korvikkeilla oman mukulan sais, kunhan nyt vaan sellasen sais. Alatiesynnytyksessä saadaan aimo annos ihmiselle tärkeitä bakteereja jo siinä ite synnytysvaiheessa. Ne etenkin ensimmäisten päivien imetykset on tärkeimmät, ei sitäkään saa unohtaa. Samoin ku turhat pesut ja siivoukset on unohdettava jos nyt vastustuskykyyn tässä aiheesta poiketaan. Onneks nykyään osataan taas neuvoa hysteerisiä hipsterivanhempia myös siinä et käsidesi ei todellakaan kuulu kotikäyttöön.

      Poista
    2. Niinhän se on, että paljon olisi sellaista, jonka lapselle soisi, mutta turha tosiaan on mitään syyllisyyttä tuntea, jos ei kaikki mene niinku Strömsössä. Itse olen juuri tällainen tapaus, joka ei kyennyt synnyttämään, eikä imettämään ihan minusta riippumattomista syistä... Luojan kiitos lapsi on kuitenkin ollut superterve koko 2-vuotisen ikänsä :) Ehkä mä oon kompensoinu tarpeeksi sillä, etten ole kovin ahkera siivoaja ;)

      - Piia

      Poista
  7. Minä synnytin alakautta lukuisista pelkopolikäynneistä ja panikoinnista huolimatta... Jos nyt saisin valita uudelleen ottaisin ehdottomasti suunitellun sektion. kuulun siihen muutamaan prosenttiin joilla repesi peräsuoli, leikattiin kaksi episiotomiaa ja haava tulehtui synnytyksen jälkeen. Istuin ensimäisiä kertoja ristiäisissä vauvan ollessa 2kk ikäinen. Synnytyspelko on nyt pahempi kuin koskaan, ja seuraava lapsi syntyy sektiolla! Nyt vuosi synnytyksestä olen menossa korjausleikkaukseen sillä peräsuoli on edelleenkin halki...

    VastaaPoista
  8. mun kohdalla suunniteltu sektio esikoisen kohdalla oli paljon ihanampi ja miellyttävämpi. kuopus kun syntyi kesällä se oli aivan järkyttävää. tyttö oli jumissa ja repesin pahasti joten vuosin paljon ja se oli vaarallista mulle. kyllä jos vielä siunaantuu lisää lapsia ja "pääsee" synnyttämään niin ehdottomasti vaadin sektion.

    VastaaPoista
  9. Mä synnytin ihan normaalisti alakautta, synnytys oli pitkä mutta kuitenkin suhteellisen kivuton. Repesin kuitenkin ponnistusvaiheessa sisältä ja ne korjattiin leikkaussalissa nukutuksessa. En kuitenkaan tuntenut juurikaan mitään kipuja jälkeenpäin ja heti pystyin istumaan ym. Eniten harmitti se kun en saanut vauvan kanssa olla kovin pitkään kun piti mennä sinne korjausleikkaukseen. Ei jäänyt mitään traumoja vaan synnytys oli kuitenkin kaikin puolin ihana eikä lainkaan niin kivulias mitä olin etukäteen kuvitellut.

    Nykyihmisen pää on kuitenkin suhteettoman suuri naisen lantioon nähden, evoluutio on jäänyt siinä asiassa jälkeen. Mutta suurempi pahojen repeäminen ym. synnytysten aikaisten ongelmien aiheuttaja on vauvan asento, kuin se miten suuri syntyvä lapsi on. Meilläkin oli pieni vauva, mutta vauriot kuitenkin kohtuullisen suuret johtuen vauvan käsien asennosta (kyynärpäällä vähän teki tilaa itselleen ;D), jonka takia repesin pahasti.

    Nykylääketiede on kyllä huippua, mutta kaikkeen liittyy aina riskejä.

    VastaaPoista
  10. Lisäisin alatiesynnytyksen riskeihin sen että jos kukaan ei kerkeä synnytykseesi avuksi. Voin sanoa ettei ollut kovin kiva odotella synnytyssalissa toisen synnytyksen loppumista. Lopulta kun oli minun vuoroni, olin jo mieheni kanssa pusertanut vauvaa pihalle ties kuinka kauan.. Ja kyllähän me yritimme saada hoitohenkilökuntaa paikalle mutta kun eivät tulleet. Kun vihdoin toinen synnytys oli ohi ja kätilöt tulivat niin pitikin jo ottaa vauva hätäsektiolla ulos.
    Jos minulle vielä lapsia suodaan, haluan varmastikin suunnitellun sektion, en todellakaan testaa toista kertaa onko henkilökuntaa tarpeeksi paikalla.

    VastaaPoista
  11. Tämä on asia jota oon itsekkin pohtinut kovasti. Vauva syntyi kiireellisellä sectiolla kun 33h yritysten jälkeenkään ei ollut edes laskeutunut,avautumista ei tapahtunut 3-4cm enempää ja sydänäänet alko pomppia. Harmitti eniten se,etten saanut vauvaa heti rinnalle,ihokontakti puuttui ja ne ensihetket koettiin heräämössä kun tärisin väsymyksestä ja olin ihan lääketokkurassa. Vauva oli pari minuuttia siinä ja sitten vietiin osastolle odottamaan. Kätilöt nosti vauvaa syömään ekan yön, mutta jotenkin tuntuu että jäi puutteeliseksi meidän ensikohtaaminen :( Olisin halunnut pitää vauvaa vieressä, mutta en saanut.Olin niin väsynytkin ettei ole paljoa muistikuvia koko yöstä...
    Pelkäsin kyllä synnytystä kovastikkin odotusaikana, mutta ajattelin että siitähän on vaan selvittävä. Käynnistykseen jouduttiin ja ne supistukset... VOI LUOJA. Nekin ois kestänyt paremmin,kun ois tapahtunut jotain mutta kestin kipuja täysin turhaan koska mitään ei tapahtunut :/
    Välillä ajattelen,että jos lisää lapsia teen niin haluaisin kokeilla alatiesynnytystä MIKÄLI synnytys käynnistyy itsekseen. Käynnistykseen en lähde enää ikinä. Toisaalta se kipu kummittelee edelleen mielessä... Sektio oli itselle hyvä kokemus, ei ollut juuri ollenkaan kipuja ensimmäistä päivää lukuunottamatta jolloin ylösnoustessa kirpaisi vähän. Kuvittelin paaaljon pahempaa. Saa nähdä mihin vaihtoehtoo sitä joskus päädytään :)

    PS. Jäin ihan jumiin sun blogiin; joka ilta kun muksu on mennyt nukkumaan niin luen sun tekstejä :)

    VastaaPoista
  12. Kuten jo joku aiemmin totesi; ketään ei pitäisi mihinkään suuntaan syyllistää sektiosta.. syitä siihen päätymiseen on monia. Ei se synnytystapa tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä, pääasia on lapsen ja toki äidin terveys.
    Itsellä takana yksi kiirreellinen sektio ja yksi normaali alatiesynnytys. Molemmista jäi suhteellisen hyvä kuva. Toki ensimmäisessa odotuksessa olin varautunut VAIN alatiesynnytykseen, koska sille ei pitänyt olla esteitä. No, mutta näin nyt meni tilanne ja hyvä niin. Toipumisen kannaölta ajateltuna olen ehd. alatiesynnytyksen kannalla. Minulle tuli repeämiä, tehtiin episiotomia ja ponnisstusvaihe kesti yli tunnin; MUTTa silti toivoin n. 1-2 viikossa aika lailla normaalikuntoiseksi, mm. pystyin treenaamaan kuntosalilla, kävellä lenkkejä ilman kipuja.
    Sektion jälkeen kivut olivat kokoaikainen ystävä ensimm. 1-2viikkoa, toki lieventyen. Mutta aluksi en meinannut päästä slassa edes kääntymään sängyssä ilman apua/SUUNNATONTA kipua.

    Yhteenvetona siis koen, että molempi parempi. Terveet lapset sain, itselle ei jäänyt traumoja synnytystavoista kummastakaan ja olen toipunutkin lopulta hyvin mol.kerroilla.

    ihana blogi sulla... t: "vastikään tänne löytänyt 1.3v:n ja vajaa 4v:n äiti"

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...