Tasan kaksi vuotta sitten minut rengastettiin ihan tavallisella kultaisella sormuksella ( se olennainen fakta ), päivää ennen esikoispoikani ristiäisiä. Keskellä yötä ja keskellä vauvaperheen kaaottista arkea aivan kauhean inhottavan ja muuten v-mäisen päivän päätteeksi.

Asianmukaisesti minua muistettiin tänään ruusuilla.

Ja sormuskin mahtuu muuten taas sormeen, kun ne ( siis sormet! ) eivät muistuta Atrian kevytnakkeja keitettynä.

Onnea meille!