2013/02/28

Hämä-hämä-häkki



" Hämähämähäkki kiipes tulilangalle,
tuli sade rankka hämähämän vei,
aurinko armas kuivas satehen
hämähämähäkki kiipes tulilangalle "

Minua kiinnostaa kovin, mikä on tuo mystinen tulilanka.

2013/02/27

Miro 2kk


Että minä tunnen itseni nyt fiksuksi, kun tajusin kirjata Mikaelistakin näitä raportteja ylös silloin aikoinaan. Pystyn vertailemaan poikien vauva-aikaa paremmin ja koska muistini on tunnetusti huono, ja ihanahan näitä on sitten jälkeenpäin lukea ja muistella! Meidän kuopuksemmekin on nyt iso vauva, aika katoaa käsistä ja minä olen nauttinut vauvastani kyllä jokaisella hengenvedolla. Nuuhkinut pieniä varpaita ja kuvannut jokaista ilmettä ja asentoa kovalevyn täyteen.

Miro 2kk
paino: 5335g ( 5000g )
pituus: 58cm ( 58cm )
( suluissa Mikaelin mitat samanikäisenä )


Nukkuminen:
Miro on nukkunut pariviikkoisesta lähtien yöt joko kokonaan tai yhdellä syötöllä. Nukkumaanmenoaika on jotain 20.00-22.00 väliin niin, että laitetaan poika makuupussiin, tutti suuhun, harso päälle ja annetaan nukahtaa itsekseen. Joskus se onnistuu joskus kannellaan nukuksiin asti. Öisin, jos Miro herää syömään, niin annan loppuyön kölliä vieressä ( olen tavattoman laiska siirtämään omaan sänkyynsä takaisin ). Päiväunissa sama homma, Mirohan pystyy valvomaan koko päivän nukkumatta päiväunia ja on tietenkin iltaa kohden mahdotoman kukkuinen. Olen koittanut ottaa tavaksi laittaa pojat nukkumaan samaan aikaan päiväunet ja saada Miron vielä iltapäivällä torkkumaan edes tunnin. Maailma on vissiin niin ihmeellinen, että nukkuminen on ihan liian yliarvostettua. Mikael kiskoi samanikäisenä unta päivälläkin lähemmäs viisi tuntia..

Syöminen:
Meillä syödään korviketta ja rintamaitoa sekaisin. Omaa maitoa tulee ehkä hyvällä tuurilla ( rintapumpulla testattuna ) 20ml/syöttökerta ja suurin syy on varmaan oma ruokavalioni, joka on lähinnä kahvia koko päivä ja illalla kaikkea ei-niin-terveellistä. Kahvi on varmaan suurin syy myös pojan valvomiseen päivisin, en vain kykene luopumaan siitä. Miro pulauttaa rintamaidon useammin pois, kuin korvikkeen. Menään molemmilla ja katsellaan mitä tapahtuu. Pullosta menee 120-150ml/syöttökerta ja ruokaillaan 2-3 tunnin välein. Meillä on ollut ristiäisten jälkeen tosi kurjaa mahavaivaa, jota on helpotettu Cuplatonilla ja Disflatylilla.

Muuta:
Miro on yllättänyt meidät kaikki kääntyilemisharjoituksilla, joten saa olla erittäin varovainen mihin pojan jättää. Sylivauva tuo poika ainakin on, aika turhia on sitteri ja turvaistuin oleskelukäytössä. Miro haluaa olla pystyssä ja tapittaa ympäristöään. Poika väläyttelee ihania hymyjä ja " keskustelee " selvästi jo takaisin, kun hänelle puhuu. ( siinä missä Mikael jokeltii: " mmmmmbummmbuu " niin Miro sanoo: " häääyäääää häää " ). Mainio pakkaus ja kameran edessä osataan jo poseerata taitavasti.


2013/02/26

Viiksivallankumous

1 eurolla onnea


Jehna, mihinhän kaikkialle tuota teippiä voisi laittaa?

Viimeiset pari viikkoa olen pyöritellyt päässäni erilaisia asioita tulevaisuuttamme koskien. Joku kirjoitti omassa blogissaan ettei kyse ole siitä, millaiset kortit on käteensä saanut, vaan siitä miten niillä pelataan.
Mulla on aina ollut ihan hyvä käsi, olen osannut pelata ihan kelvollisesti, se on kai pokerinaaman ansiota.

Tunsin olevani aivan suunnattoman onnellinen, kun kevätaurinko näyttäytyi S-linnassa, miinusta siinä oli se, että tietenkin juuri kotimatkan aikana. Tai no kotimatkan ja kotimatkan, määrittele siinä nyt koti, kun ne rakkaimmat ihmiset ja velvollisuudet on toisessa kaupungissa ja sydän toisessa. Seilaan vissiin kahden kodin väliä. Tässä kuussa reissuja tuli eestaas ainakin viisi.
En minä silti voi lähteä pysyvästi, se olisi luovuttamista.
Ja mitä siitä seuraisi? Ero? Kaukosuhde? 
Kauheasti ainakin ongelmia ja paperihommia höystettynä varmasti riidoilla ja stressillä.
Vaikka leikinkin ajatuksella pakata laukut ja lapset ja lähteä vain katsomatta taakseni, en voi tehdä niin.
Ei äiti voi olla niin itsekäs. Tulisihan se arki sitäpaitsi sielläkin taas vastaan.

On vaikea keskittyä mihinkään positiiviseen, kun lapset ovat valvottaneet melkein koko yön ( vieläpä vuorotellen ) ja tiskivuori vyöryy uhkaavaasti olohuoneen puolelle.





" When everything is said and done

Still looking for answers if only one
Turn my back the urge has gone
Left with no reason we come undone. "



2013/02/24

Äitiyden helmihetkiä - taas vaihteeksi


Pötköttelin vauvani kanssa sängyllä, oltiin syömässä. Tai teknisesti vauva oli syömässä, minä toimin muonittajana. Koita siinä nyt syöttää vauvaa, joka nauraa räkäisesti sinulle ( tai " syöttökoneillesi " ) ja samalla pärisyttää sylkikuplia onnessaan. Kun syöminen saatiin lopulta hyvään vauhtiin, niin aloin höpötellä vauvalle kaikkea joka kuullosti tyyliin tältä: " voimitenihanavauvaäitinihanapikkumuruvauvasöpöysöpöys ".

Poika lopetti syömisen, katsoi minua silmiin ja nosti keskarin pystyyn.
Ilmeisesti ruokarauhan ystävä, loppuruokailun aikana kumpikin pysyi hiljaa.


Sunnuntaifiilikset


2013/02/23



Miro on huutanut eilistä lukuunottamatta kolme päivää putkeen. Epäilin kotitohtorina jo korvatulehdusta mutta valelääkäri Marko veikkaili mahakipuja, joka luultavimmin oli oikea diagnoosi. Meillä on käytössä Cuplaton, minä olen koittanut vähentää kahvia imetystä silmälläpitäen, jätettiin jopa d-vitamiinit antamatta, kun ei keksitty, mikä mahaan koskee. Ei sitä kunnolla muistakaan, miten avuttomaksi sitä itse tulee, kun pieni vauva huutaa tuskiaan. Mysteerikipujen syy jäi kuitenkin epäselväksi ja suurin yllätys lieni se, että Miro ( joka on valvonut oikeastaan koko viikon nukkumatta päivällä yhtään ) kiskaisi neljän tunnin unet keskellä päivää ja Mikael ( joka nyt muuten vaan on päättänyt jättää päikkäreitä pois ) nukkui kolme tuntia, eikä olisi millään herännyt! Kyllä nää lapset vaan osaa yllättää.

Lähdetään tänään Matkukseen Mikaelin kanssa katselemaan vaatekaappeihimme kevättä. Tarkoitus olisi löytää minulle housut, mutta voin lyödä vetoa, että palaan kotiin vain kera kassillinen lastenvaatteita.

Kivaa viikonloppua!

2013/02/21

Kuka?


Olen potenut viime aikoina alati kasvavaa itsetuntokriisiä ja sitä kuka minä olen, millainen olen ja millaiseksi ihmiseksi vielä päädyn. Näin jälkiviisaana on hyvä todeta, että ymmärrän nyt periaatteessa pointin, miksi lapsia kannattaa tehdä vanhempana: ihan vain siitä syystä, että saatat olla paremin tietoinen siitä kuka/millainen olet.

Minä olin herkkä teini-ikäinen, itsetuhoinenkin, lievästi sanottuna sekaisin ja sitten, kun jostain syystä rauhoituin ja aloin paranemaan jonkin sortin teinimasennuksesta, niin olinkin hupsistakeikkaa raskaana.
Elin koko Mikaelin ensimmäisen vuoden lähinnä äitinä. Se oli helppo rooli.
Olin äiti, olin lastani varten, en mitenkään yksilönä tietenkään, juuri ja juuri tunnistin itseni naiseksi.
Mietin jatkuvasti millainen olen, millaisena muut minut näkevät.
Oli pysäyttävää tajuta, etten oikeasti osannut olla itseni kanssa sinut. Äiti, tyttöystävä, isosisko, ystävä, naapuri.. Millainen rooli minulla oli? Teeskentelinkö huomaamattani olevani koko ajan jotain muuta?

Viime keväänä aloin ihan systemaattisesti arvioida itseäni ihmisenä, pohtimaan tarkemmiun luonteenpiirteitäni. Olin päässyt jo hyvään vauhtiin ja tadaa: olin taas raskaana.
Eikun takaisin äitimodeen. Takaisin jonkinlaiseen lähtöruutuun.
Miron syntymän jälkeen olen koittanut pysähtyä tämän kaaoksen keskellä miettimään paljon asioita. En minä tahdo olla "vain äiti ", vaikka se onkin hienointa maailmassa. Minussa on potentiaalia enempäänkin.

Olen huono tekemään luonneanalyysiä, varsinkaan itsestäni.
Varmana voin sanoa sen, että olen itsepäinen, ylpeä, kontrollifriikki toisinaan liiaksi asti. Olen samaan aikaa kovis ja kauhean herkkä. Itkupilliksi tunnustaudun, olen ikuinen haihattelija, tunneihminen ja viimeiseen asti, fiiliksellä elävä yksilö. Samaan aikaan olen epävarmin ihminen maailmassa.
En tiedä tarkalleen mitä haluan mutta tiedän liiankin tarkkaan mitä en halua. Vaadin muilta paljon ja samaan aikaan vähättelen omien kätteni töitä ja itseäni jatkuvasti. Poden alemmuuskomplekseja joka asiasta kymmeniä kertoja päivässä, ahdistun herkästi. Inhoan fyysisiä kontakteja ihmisten kanssa, minulla on oma tila. Siivoan heikkopäisenä joka päivä, vaikka olen oikeasti suunnattoman laiska.
Olen kyyninen. Ja ilkeä. Ja samaan aikaan täynnä lämpöä ja rakkautta. Hymy naamalla, vaikka itketäisikin.
Kulissi-ihminen. Se juuri.

Minä tahtoisin kovasti osata nauttia elämästä joka solullani ja pystyä näkeään asioissa ne valoisatkin puolet. En siedä pettymyksiä kovinkaan hyvin ja kun suren, niin suren monta päivää putkeen. Tahtoisin olla se, joka muistetaan hyvistä jutuista ja iloisesta persoonasta, eikä siitä että suutun ja kiukustun nollasta kahteen sataan sekunnissa.

Itsensä etsiminen jatkukoon. Kevätauringon myötä olen saanut huomaamattani suunnatonta energiaa tähän elämään. Kyllähän tää talvi ois nyt tässä, minä käyn aurinkoenergialla. Tahdon olla onnellinen ja tuntea itseni.
Tahdon näyttää peilikuvalleni peukkua, hei sä oot hyvä tyyppi!

Ihana isoveli


" Missä Miro? "
" Ei hätää Miro. "
" Mikael tuo Mirolle tutin. "
" Hyvää yötä pikkuveli. "
" Mikael tuo Mirolle harson. "
" Menen Miron viereen. "
" Älä pikkuveli itke. Äiti! Auta äkkiä! "

Ja tänään

" Miro on rakas pikkuveli. "

<3




2013/02/20

Häikäisee



" Törmäsin ihmiseen, joka näytti etäisesti tutulta.
Sinäkö se olit, kun petti maa jalkojeni alta..




..Paras suojata silmät.
 Mua häikäisee niin.
Mä en tahdo enää juosta,
Ja vilkuilla taakseni.
Pitelisit mua hetken,
Laulaisit laulun.
Mä en jaksa enää nousta
Putoamaan takaisin.."







2013/02/19

Tarina nimen takaa

Toinen poikamme sai nimen Miro Markus ja voisin nyt ehkä hieman kertoa, miten tähän päätyttiin/miten näin pääsi käymään. Se ei ollut ihan yksinkertainen päätös ja aika kaukana siitä, mitä itse olin alunperin ajatellut.



Kun ultrassa varnmistettiin pikkuveli saapuvaksi, aloin samana iltana pommittamaan ja ahdistelemaan Markoa nimipäätösten suhteen. Tahdoin, että nimi olisi pojalle valmiina jo ennen syntymää. Ahdistelin Markoa useamman viikon joka ilta, ihan ärsyyntymiseen asti myönnettäköön. Pommitin Markoa suosikkinimiehdotuksilla ja Marko tyrmäsi ne kaikki. Mikaelin nimen päätin ihan mielivaltaisesti, mutta tällä kertaa ehdotukseni eivät menneet läpi. Olin nimittäin aivan vakuuttunut siitä, että toisesta pojastammne olisi tultava Elias. Ei tullut ei, jostain syystä se ei kelvannut.

Aloin turhautua. Jimi Elias ja Joel Kristian eivät kelvanneet.
Marko tahtoi, että kutsumanimi alkaisi M-kirjaimella. En keksinyt yhtään hyvältä kuullostavaa nimeä.
Koitin uudestaan: Elias, Akseli, Kristian uudelleen, Jani, Elias taas..

Sitten leimahdin, käskin Markon itse ehdottaa jotain.
Ainut, mitä Marko ehdotti oli Markus.
Itse en lämmenyt. Ei nimessä niinkään mitään vikaa, mutta olin niin ihastunut siihen Eliakseen, etten millään suostunutkaan muuta ajattelemaan. Mietittiin hetken yhdistelmää Jani Markus. Yritin epätoivoisesti keksiä nimiyhdistelmää, jossa olisi se ihana Elias ja m-alkuinen kutsumanimi. Päädyin ehdottamaan Miro Eliasta.




Jostain syystä me emme päässeet siltikään kunnolla yhteisymmärrykseen. Kysyttiin Mikaelilta, kumpi tulee pikkuveljen nimeksi Miro vai Markus/Markus vai Miro, vastaus oli jotain, mikä kuullosti "miromarkukselta". Jätettiin asia hautumaan. ( Tässä vaiheessa minä olin varma, ettei pikkuveli saa ollenkaan nimeä ja on minulle ihan sama tuleeko siitä lopulta Keijo vai Seppo ).

Mikael kutsui vauvaa " miromarkukseksi " aina pikkuveljen syntymään asti ja itse ajattelin, että odotetaan nyt kuitenkin miltä lapsi näyttää syntyessään ( kuvittelin, että poika tulee olemaan niin vahvasti Eliaksen näköinen, että koko "miromarkus" vaan unohtuu ). Kutsuttiin vauvaa loppuraskauden ajan Miroksi, itse en vielä ollu täysin hyväksynyt sitä, mutta onhan se kiva " työnimike ".

Kun vauva lopulta syntyi, niin hän ei todellakaan näyttänyt Eliakselta, vaan ja ainoastaan Mirolta. Kun sen enimmäisen kerran lopulta taipui sanomaan ääneen ja katsoi pulleaposkista vastasyntynyttä poikaa, niin päätin luovuttaa ukkovallan edessä. Jos Mikael ja Marko noin kovasti haluavat sen nimen, niin mikäs siinä, eihän se ole loppujen lopuksi niin huono. Markus jäi sitten vain roikkumaan toiseksi nimeksi ja kyllä meidän lapsi ihan Miro Markukselta näyttää. Olen nyt tottunut siihen ja minusta on hienoa, että periaatteessa Miron isoveli on nimen lopulliseen muotoonsa keksinyt.

Ristiäisten jälkeen olen erittäin tyytyväinen nimivalintaamme, ihana Miro <3
( seuraava- niin mikä - on sitten kyllä Elias..)

2013/02/13

Kaiken kiireen keskeltä moi

On kiirettä pitänyt, vauvan ristiäiset ovat sunnuntaina ja vaikka juhlat ovatkin pienimuotoiset, niin tekemistä riittää. Nyt on ehkä koko poppoolle vaatetus kunnossa, mutta sitten on tukkakriisi, ihan pieni kenkäkriisi, entä-jos-nimi-ei-olekaan-hyvä-kriisi..Päässä pyörii paljon ja lyö aika lailla samalla tyhjää. Ruokavalioni lähinnä koostuu kahvista ja tuo imetykseen omat ongelmansa, tosin nyt ihanainen on nukkunut 12 tuntia vaan YHDELLÄ viiden minuutin pikatankkauksella. Minä niin haluaisin jo kutsua vauvaa oikealla nimellään täälläkin, mutta maltan sunnuntaihin vielä.. Kamerasta uupuu muistikortti, joten kuvaspämmäystäkään ei ole luvassa..Vielä. Irina tuo syvimmät tunteeni esille jtässä kaaoksessa.

Pian helpottaa. Monessakin mielessä.
 

2013/02/08

Kun niitä onkin kaksi



Olen viime aikoina löytänyt itseni useammin tilanteesta, jossa huomaan ajattelevani, että mihin ihmeeseen minä olen oikein pääni pistänyt. Olin täysin ruumiin- ja sielunvoimissa, kun päätettiin, että toinen lapsi olisi tervetullut tähän perheeseen ja tiesin, että kaksi lasta teettävät sen toisen verran enemmän työtä, syövät sen  toisen verran enemmän hermoja ja lompakkoa.

Silti joskus väistämättä tuntuu, että työnsin teelusikkani suhteellisen isoon soppaan.

Kahden lapsen kanssa reissaaminen on taitolaji, ensin pitää osata pakata, sitten pitää osata sumplia kahden ruoka-ajat, uniajat, pukemiset ja kaikki niin, että selviäisi mahdollisimman vähällä huutamisella ( koskee kaikkia ) ja turhautumisella ( koskee myös kaikkia ). Pelkästään taaperon ja pelkästään vauvan kanssa reissaaminen on helppoa, kädet riittävät ja hermojen kiristely on vähäistä. Yhden lapsen uhma on helppo kestää, samoin yhden vauvan satunaiset ja varoittamattomat kiukut. Sitten, kun molemmat aloittavat kyseiset huutokonserttonsa, yleensä samalla sekunnilla, tulee minunlaisellekin touhutädille ikävä omaa äitiä ja huoletonta elämää. Onneksi ne tuntemukset menevät ohi, vaikka toistuvatkin useampaan kertaan viikossa.
Ei paljoa naurata, kun vauva itkee rattaissa nälkäänsä ja edessä on satojen metrien ylämäki ja kannat kiukuttelevaa taaperoa, jota ei huvita itse kävellä, eikä seisoa seisomalaudalla. Tottakai siinä on itsellään  bonuksena ahdistus ja kuuma ja sitten vielä extrana ohikulkevien syyttävät katseet porautuvat niskaan.

Olikohan minusta sitten kuitenkaan tähän?
 Näilä hermoilla, kun ei edes jakseta odottaa kahvin tippumista loppuun asti.





Sitten tulee tasapainona niihin " kiellettyihin tunteisiin "  niitä ihania hetkiä, kun esikoispoikani haluaa halia ja pussailla ja kertoa paljon jännittäviä tarinoita ja pyytää viereensä piirtämään gramofoneja ja tuutulauluja. Ja niitä hetkiä, kun vauva vastaa hymyyn, kujertaa hetken omiaan ja sitten varoittamatta painaa pään syliin ja nukahtaa suloinen virne naamallaan. Tuntuu ihanalta olla näiden kahden pojan äiti. Olen vakaasti sitä mieltä ( niin kuin varmasti jokainen äiti ), että juuri itselleen on sattunut maailman parhaimmat naperot.

Odotan aikaa, kun pojat ovat isompia, leikkivät ( ja tappelevat vastapainoksi ) keskenään ja tämä vaipparalli on  vihdoin ohitse. Toisaalta panikoin iltaisin, miten pienempi vauvakin on kasvanut hurjasti, pienimmät vaatteet on viikattu ja annettu eteenpäin ja vauva osoittaa olevansa jo selvästi kiinnostuneempi maailmasta, kuin kaksi viikkoa sitten. Ajatus siitä, että Vauva2 on viimeinen oma vauvani, jonka varpaita voin silitellä yön pimeinä tunteina musertaa minut henkisesti kasaan, vaikka olenkin varma, ettei näitä pikkukääröjä enempää ole tulossa vielä hetkeen. Tahtoisin pystyä seisomaan tukevasti sen päätöksen takana, että lapsia tulee olemaan vain kaksi. Huomaan kuitenkin jatkuvasti pyörtäväni puheitani mielessäni. Ajatus siitä, että yhdessä hujauksessa pojat menevät kouluun ja vauvanvaatteet ovat varastossa pölyttymässä laatikoissa on tuskainen, Ja samalla niin ihana.

Minä se en osaa päättää. Elän niin tunteessa.
Näin mennään niin pitkään, kun hyvältä tuntuu.


Pojat ovat minulle kaikki kaikessa. Enemmän, kuin mikän muu tässä elämässä.
Olen vähintään joka kolmas tunti pakahtumassa tähän onnentunteeseen, jonka nuo pikkuiset ovat saaneet aikaan. Tämä eläänvaihe on toisaalta todella lyhyt, kohta minullakin on edessänni opiskelut, työt, pian istun lasteni vanhempainilloissa ja autan heitä muuttamaan omilleen. Äitiys on ääretönkertaistanut tunnekapasiteettini, minusta on tullut herkkä. Ja pelokas. Ja vähintäänkin hermoheikko.

Voisipa ajan pysäyttää näinä hetkinä, kun esikoinen nukkuu päiväunia ja vauva tuhisee istuimessaan myöskin unta kiskoen. 

" Kun saan sinut syliini, en nimeäsi tiedä.
Sua kannankin hassusti, en osaa sitä vielä.
Mistä jää muisto, johin myöhemmin tartut, jota ohittaa et voi? "

2013/02/07

Sini vastaa




Onko sulla jotain kappaleita, jotka on mielestäsi "kuuluvia johonkin hetkeen" esim. Sulla ja Juholla jotain "teidän biisiä", mikä soi päässä kun katsot lapsiasi yhdessä tai vain toista?

-Tää Juho vähän tässä hämäsi, oletan, että tarkoitat Markoa (?). " Meidän biisejä " on Kapasiteettiyksikön Pidä kiinni, Stellan Häävalssi, Metallican The day that never comes, Eppu Normaalin Linnunradan laidalla.
Mikaelia katsoessa tulee aina mieleen  Timo Rautiaisen ja Trio Niskalaukauksen kappale Meille niin rakas ja Vauvaa katsoessa tulee mieleen Yön Ihmisen poika. Kesän 2010 muistan tästä, kesän 2011 tästä, viime kevään tästä
Leijonien kultajuhla tulee aina mieleen Pojun poika Saunoo-biisistä. Palaan ala-asteelle tämän, tämän ja tämän siivittämänä. Tästä tule mieleen yksi ihana ystävä, inside juttu.
Ja tää teki minun lähtemättömän vaikutuksen! Aina aukee hanat..
KIVASTI LINKKEJÄ..

Mikä se sun ihannepainos sitten olisi? Olisiko pitkä matka tavoittaa kyseinen paino?
- Noin 60kg. Mielellään vähän alle. n.10 - 15kg vielä matkaa.

Annatko Mikaelin syödä herkkuja? Minkä ikäisestä asti? Aiotko toimia pienemmän kanssa samallalailla? :)
- Mikael saa syödä pieniä määriä pullaa, keksejä, jäätelöä, lakuja ja suklaata. Sipsit, limut ja tavalliset karkit on nou-nou, niin pitkään, kun pystyn niitä välttämään. Eli ei tule karkkipäivää, ellei pojat tajua itse sellaisia pyytää. Mikael on saanut mummoloissa pullaa varmaan heti, kun sellaista on osannut syödä. Jäätelöä myös. Kakkoslapsen kohdalla koitan pihdata herkkuja pidempään, mutta mummoloissa on jänniä hemmotteluoikeuksia, joita en jaksa kieltää erikseen. Mikael on todella sokerihiiri, joten ihan siksi koitan välttää herkkujen mässyttämistä lapsen nähden.

-Mistä haaveilet tällä hetkellä?
-Siitä, että kesä tulisi äkkiä! Ja, että pian olisi sohvaan säästetyt rahat kasassa!

Keräiletkö jotain?
- Kissapulloja, Mariskooleja yms Iittalan lasijuttuja ja muumimukeja.

Tämän hetken koukuttavimmat tv-sarjat?
- Kauhukeittiö, Helppo Elämä, Salkkarit, Tanssin superäidit, Isänmaan puolesta, House ja Pienet potilaat.

Kahvi vai tee?
- Ehdottomasti kahvi. 6-10 kuppia päivässä.

Mistä sä keksit pikkumiehelle nimen? Tarkotan, et tuleeko se vaikka suvun nimistä vai jostai muualta?
- Mikaelin nimen päätin joskus 12-vuotiaana. En tiedä, miksi se silloin jo kolahti niin kovaa. Vauvan nimeä en keksinyt, eikä tule suvusta nimet. Mikael keksi pikkuveljen nimen tai alkoi ekana kutsumaan sillä nimellä vauvaa.

Onko siulla äitiydessä jotain tiettyä asiaa, minkä huomaat oman äitis tehneen väärällä tavalla ja jonka haluat korjata itse ettei sun lasten tarttis nähdä siussa sitä samaa virhettä?
- Ööm. Ei taida olla. Olen yhtä tiukka tai jopa vielä tiukempi natsimutsi omille lapsilleni. Eikun keksin: en tahdo, että pojat näkevät tupakoivia vanhempia kotona ja sitä kautta oppia itse tupakoimaan.

Ennen kuin tulit raskaaksi ekan kerran, niin ajattelitko sillon että haluat joskus lapsia ja millon siun senhetkisestä minästä olis ollu sopiva ikä hankkia niitä?
- Olen aina halunnut lapsia ainakin yhden, mieluiten tietysti kaksi. Ajattelin jo silloin, että tulevat lapseni on tehty ennen, kuin täytän 25.

Halusitko mieluummin poikia vai olisko tyttö ollu kiva? Vai onko sillä mitään väliä?
Ekasta halusin/toivoin ehdottomasti poikaa, vaikka tuskin sen vähemmän olisin tyttöä rakastanut. Toisesta toivoin varovasti tyttöä, mutta sitten yhtäkkiä tuli sellainen olo, että poika saadaan uudestaan ja olin sitten asian kanssa sinut. Ei lapsen sukupuolella niinkään ole väliä, olen enemmän, kuin tyytyväinen näihin kahteen poikaan.

Onko siun menneisyydessä jotain asiaa, minkä haluaisit muuttaa? Entä hetkeä, johon haluaisit tosi paljon palata?
- On, Tahtoisin ehkä muuttaa joitain ikäviä asioita väliltä 2008-2009. Haluaisin kovasti palata siihen hetkeen, kun istuttiin kaveriporukalla meillä 2010 syksyllä ja vain oltiin ja naurettiin. Silloin soi lempimusat ja mitään ei murehdittu. Lisäksi ne hetket, kun olen omat lapseni saanut ekaa kertaa syliin on sellaisia, joihin haluan palata.


Millaiset välit sulla on perheeseesi? Entä Juhon vanhempiin?
- Tarkoitetaanko tässäkin Markon vanhempia? Omiin porukoihin superhyvät ja Markon porukoihin hyvät.


Mitä odotat eniten tulevaisuudelta?
- Varmaan sitä, että pääsen opiskelemaan ja työelämään. Ja sitä, että mahdollisesti pääsen pukeutumaan vanhoihinn vaatteisiini.

Mitkä jäivät parhaimpina ja pahimpina asioina mieleen vuodelta 2012?
- Parhaimpina tietysti vauvan syntyminen pitkän ja tuskaisen odotuksen jälkeen, kesä, pitkät ajeluretket kylillä ja lätkän MM-kisat paikanpäältä katsottuna. Pahimpina jäi mieleen syksyn yksinäisyys ja muutama pilattu ihmissuhde.

Haluaisitko sittenkin vielä kolmannen lapsen?
- Tuskin. Ainakaan hetkeen, en välttämättä koskaan. Vauvat on ihania, eikä miula ois mitään lisälapsia vastaan, mutta raskaana en tahdo enää olla, joten lapsiluvuksi jää mitä luultavimmin kaksi.

Tykkäätkö enemmän suolaisesta vai makeasta?
- Olen sellainen sokeri/pullahiiri, että vastaan makea.

Omena vai banaani?
- Omena. Banaani hyi.

Mikä on lempikarkkisi?
- Vaihtelee, tällä hetkellä eniten tekee mieli merkkareita ja niitä ässämix-lakuja.

Monelta yleensä alat(te) nukkumaan?
- Mikael menee n. 20.00 nukkumaan. Vauva sammuu, kun katsoo sopivaksi ja me käydään Markon kanssa yleensä pikkuisen ennen puoltayötä.

Monta tyynyä sulla on aina nukkuessasi?
- Vähintään kaksi :D

Näetkö paljon unia?
- Raskaana näin paljonkin unia ( jotka olivat toinen toistaan härömpiä ), mutta en yleensä kyllä.

Kumpi on Mikaelilla kehittyneempää; puhe vai liikkuminen? :)
- Luulisin, että puhe, vaikka motoriikkakin on tuolla muksulla ihan kohdillaan.

Minkälaiset isovanhemmat sinulla on?
- Eläkkeellä oleva mummo, joka tekee tosi hyvää ruokaa!

Minkälaiset isovanhemmat lapsillanne on?
- Innostuneet ja vähän hössöt.

Minkä uuden harrastuksen aloittaisit, jos saisit valita ihan minkä vain?
- Tanssin tai kuntosalin.

Mitkä päivät vuodesta 2012 jäivät parhaimmin mieleen?
- 15.04, 01.08, 08.12 ja 27.12

Oletko enemmän kissa- vai koiraihminen?
- Kissaihminen. 



Mitä luonne-eroja pikkukakkosella ja Mikaelilla on (jos niitä pystyy jo vertaamaan)?
- Pystyy vertaamaan. Mikael on tulinen, kovaääninen ja on perinyt minun kaikki-mulle-heti-nyt-asenteen. Mikael on esiintyjä ja jokseenkin taiteellinen lapsi, oikea diiva. Vauva2 on rauhallisempi, jaksaa odotella vähän kauemmin palveluja. Vauva ei ole niin " itsenäinen ", kuin mitä Mikael oli vauvana esim. ei suostu nukahtamaan itsekseen ja viihtyy paremin sylissä.

Toiveammatti?
- Kätilö tuli nyt ensimmäisenä mieleen. Radiojuontaja on toinen ikuinen suosikkiammattini.

Minne lähtisit mieluiten häämatkalle?
- Ääh. En häämatkasta tiedä, mutta Jenkkilä olisi hieno nähdä.

Mitä asioita muuttaisit yhteiskunnassa?
- Ihan tälleen ekana tuli mieleen, että raiskaajille reilusti pidemmät tuomiot, enemmän perhetyötä/kerhoja kotiäideille ja olisi hienoa, jos voisi yläasteen jälkeen/aikana kokeilla erilaisia ammatteja käytännössä ennen, kuin joutuu tekemään päätöksiä sen suhteen, mitä haluaa opiskella.

Kuka on Juho? Eiks sun mies oo Marko?
- Juho on Mikaelin ensimmäinen nimi ja sen niminen on myös Mikaelin kummisetä. Markohan tuo tiettävästi asuu meidän kanssa saman katon alla.

Millainen oli unelmatulevaisuutesi, vaikka viiden vuoden päähän, ennen kun tulit ensimmäistä kertaa raskaaksi? Millainen unelmatulevaisuutesi on nyt?
- Jos minulla ei olisi lapsia niin unelmatulevaisuudessani olisin töissä ja varmaan olisin odottamassa esikoistani viimeistään silloin. Nyt toivon, että olisin saanut edes jonkun ammatin viiden vuoden päästä ja voisi harkita oman kodin ostamista.

Mikä on raskainta äitiydessä?
- Varmaan ne päivät, kun mikään ei onnistu ja lapsi/lapset vain kiukuttelevat.

Jos saisit viikon lapsivapaata aikaa Markon kanssa, mitä tekisitte?
- Varmaan vaan nukkuisimme. Ja kävisimme jossain hienommassa paikassa syömässä.

Minkälaiseksi toivot että pojat kasvaa isoina?
- Reippaiksi ja hyväkäytöksisiksi. Sellaisiksi, jotka ottavat vastuun itsestään ja tekemisistään ja osaisivat teititellä vanhempia ihmisiä.

Mikä olis sun kaikista mieluisin lomakohde jos rahaa ei tarvitsisi miettiä yhtään? 
- En lomakohteesta tiedä, Thaimaa?

Mikä on kivointa mitä Mikael on sulle sanonu?
- Mikael osaa sanoa paljon ihania asioita, mutta mieleen jäi parhaiten se, kun poika sanoi ensimmäistä kertaa: " hyvää yötä äiti ".
Onko sinulla joku/joitain haaveita tällä hetkellä? Mitä?
Raha olisi aina kiva bonus ja kesäkunnosta haaveilen.

Jos muuttaisit ulkomaille, niin minne muuttaisit?
- En muuttaisi ulkomaille. Olen liian pelkuri.

Tän hetken lempparibiisi?
- Olavi Uusivirran Tiet etäisyyksiin

Haluatko vielä lisää tatuointeja? Millaisia?
- Haluan, toisen pojan nimen selkään nyt ihan ensimmäisenä. Haluaisin löytää jonkun hyvän mietelauseen pohkeeseen ja ja ja. Nää ideat vaihtuu kuukausittain..Nilkkaankin voisin jotain haluta..Ja niskaan.

Mitä lehtiä luet?
- En mitään, en ehdi.




Koetko kahden pojan jälkeen, että haluaisit vielä tyttären?
- En. Jos haluan lapsen niin haluan vain lapsen, en sukupuolta.

Mitä, jos pikkukakkonen poikalupauksesta huolimatta olisikin ollut tyttö? Kuinka suuri yllätys/järkytys tämä olisi ollut?
- No olisihan se ollut iso yllätys, olen ollut tosi varma äidinvaistosta ja kuudennesta aistista ja niiden toimivuudesta. Tottakai jokaisen tilanteen olisin hyväksynyt.

Entä, jos päädytte hankkimaan (tyhmä sana:D:D) lisää lapsia, miten suhtautuisit esim. kaksosiin tai kolmosiin?
- Ai apua! Suhtautuisin toivottavasti hyvin, tuplasti työtä mutta varmasti tuplasti tai triplasti rakkautta takaisin.


Kertoisitko jotain sinua miellyttäviä nimiä? Jos et halua kertoa juuri niitä nimiä, mitä olet omille tuleville lapsillesi tai pikkukakkoselle suunnitellut, niin edes jotai minkä tyylisistä nimistä. Esim. 3-5 nimeä pojan ja tytön nimistä :)
- Voin kertoa :)
Pojat: Elias, Aleksi, Jooa, Joel, Emil, Joona ( mikään näistä ei ole Vauva2 nimi )
Tytöt: Senna, Isla, Martta, Aurora, Milja, Helmi, Kaarina

Millainen oli kuvitelmasi perhe-elämästä huolettomana teininä, ennen lapsia?
- En ollut huoleton teini. Aika realistinen kuva, minulla on paljon sisaruksia, joiden hoitamiseen olen tottunut pienestä pitäen. eniten ehkä yllätti se, että yöt voivat olla katkonaiset vielä monta vuotta vauva-ajan jälkeenkin. Tietenkin työmäärä oli suurempi, kuin ikinä olisi ehkä osannut arvata.


Millaisena äitinä näet itsesi nyt, lasten ollessa ala-asteella, teini-ikäisenä ja aikuisena?
- Näen itseni nyt rentona äitinä, jolla silti rajat on rakkautta ( varsinkin uhmiksen kanssa ). Kun lapset ovat ala-asteellä niin toivon, että olen lapsille tärkeä ja minua kunnioitetaan ja silti minulle voidaan kertoa, jos mieltä painaa. Sitten, kun pojat on murrosikäisiä, niin toivon, että olen sellainenn äiti, joka ymmärtää nuoruuden " kotkotukset " dramatisoimatta liikaa. Toivon, että meillä kotona lentää hyvä läppä ja saan kahviseuraa. Toivon olevani samanlainen äiti, kuin oma äitini minulle.

Koetko, että lasten saaminen nuorena olisi rajoittanut elämääsi?
- En. Lapset ovat antaneet paljon enemmän, kuin ottaneet.

Mistä ja millaisesta elämästä haaveilit ennen lapsia?
- Sellaisesta menevästä, pitkistä aamu-unista ja juhlista ja matkoista. 

Entä mistä ja millaisesta elämästä ennen Markoa?
- Samoista, kuin edellisessä vastauksessa. + " sen oikean " löytämisestä.

Mikä on paras onnistumisesi elämässäsi? Entä pahin epäonnistumisesi?
- Lapset ( joo itsestäänselvyys ), koska niiden saaminen ei ollut itsestäänselvyys. Epäonnistuminen..Olen itse ryssinyt monta hyvää ihmissuhdetta.

Tuleeko sulle ikinä fiiliksiä, että et jakaisi huomiota molemmille pojille yhtä paljon?
- Ei tule. Mikael osaa vaatia huomionsa ja meillä on silleen kiva, kun Marko ja vauva ottavat aamu-unet yhdessä niin, saan aamuisin olla Mikaelin kanssa kaksisteen ja tietty silloin kun vauva nukkuu päikkärit. Ja, kun Miksu nukkuu päikkärit ja menee yöunilleen, niin voin höpsötellä vauvan kanssa.

1-10 kuinka onnellinen olet juuri NYT?
- 9

Mikä ala kiinnostaisi tällä hetkellä?
- Joku graafinen suunnittelu voisi olla miellyttävää.

Miten päädyit kirjoittamaan blogia?
- Päädyin bloggeriin purkamaan teiniajan angstiani. Löysin bloggerin ihan sattumalta, en ajatellut kirjoittavanu blogia.

Jos saisit muuttaa minne tahansa, oletuksena se, että saisit kaikki sulle rakkaat ihmiset mukaan, minne muuttaisit? :D
- Ööh.. Ihan sama minne, kunhan saan kaikki ihmiset mukaani <3

Kuka on sun lemppari Salkkareista? :'D
- Olen lämmennyt nyt Jannelle ja Joonatanille. Inhokit ovat edelleen Matleena ja Sergei&Peppi.

Meinäätko opiskella yhtä korkaarvoisen ammattin kuin marko?
- Tuskin, en ole lukuihmisiä.

koska marko valmistuu?
- Pitäisi valmistua vuonna 2017. Mutta sitä ei koskaan tiedä.

Oletko saanut kuntoilun aloitettua?
- En. Satunnaista kävelyä ei lasketa.

Koska ristiäiset ovat?
- 17.02.2013

Otatko yhtä ison tatuoinnin pikkuisen nimestä kuin mikaelin?
- Otan :)


Auttaako vanhempanne rahallisesti?
- Silloin, kun iskee paha tilanne, niin kyllä.

Mitä shoppailisit jos saisit 1000e?
- Sohvan, uuden puhelimen, kasan vaatteita kaikille ja loput menisivät Ikeaan :-D

Onko kukaan yläaste aikainen luokka kaverisi saanut lapsia? 
- Tätä on pakko nyt miettiä vähän kauemmin. Ei kukaan niistä, joiden kanssa hengaili enemmän.

Mitä meinaatte kesällä tehdä?
- Olla ainakin lasten kanssa mummoloissa.

Lempi asusteesi? 
Marimekon olkalaukku eli jokapäiväinen laukkuni, jossa kulkee myös lasten tarvikkeet.

Mitä tilaisit mc donaldsissa?
- Bic Mac- aterian.





Oletteko jo suunnitelleet häitä? 

- Ei olla.

Milloin häät mahdollisesti olisivat?
- Ei ainakaan vielä vuosiin. Alkaa tuntua siltä, että me ei ehkä mennä ikinä naimisiin. Ei siis sitä, että nyt olisimme eroamassa, vaan en näe välttämättä mitään järkeä mennä naimisiin, kun voi sitä olla yhdessä ilmankin.

Aiotko ottaa Markon sukunimen vai pidätkö omasi? 
- En osaa sanoa.

Oletko jo suunnitellut milloin menet kouluun/töihin?
- Puolitoista vuotta olen vielä ainakin kotona.

Haluaisitko pojat päiväkotiin vai perhepäivähoitajalle?
- Sillä ei ole minulle sen kummempaa merkitystä, sinne minne saan lapset hoitoon.

Voisitko laittaa lapsesi hoitoon vuoden ikäisenä tai alle?
- En voisi, mutten näe siinä mitään väärää, vaikka joku laittaisikin.

Onko teillä tapana juhlia vuosipäiviänne Markon kanssa jotenki erityisesti? Jos on, niin miten?
- Ei ole. Aina sitä miettii jotain speciaalimpaa, mutta tavallisia päiviä ne ovat muiden joukossa.

Kehitätkö kuvia paperisiksi vai onko ne vain tietokoneella?
- Kehitän. Aidoissa valokuvissa on sitä jotain..

Oletteko tehneet jotain erityisiä toimenpiteitä saadaksenne lapset nukkumaan hyvin? 
- Ei olla. Nämä pojat tahtovat itse nukkua hyvin.

Onko vauvalle tullut jo päivärytmiä?
-On jonkinlainen. Vauva herää yöuniltaan 9-10 maissa, valvoo johonkin kahteen asti iltapäivällä ja nukkuu yleensä 3-4 tuntia siihen väliin. Yöunille vauva käy 21.00-23.00 ja nukkuu yleensä aamukuuteen asti syömättä.

Onko sinulle tarkkaa mitkä vaatteet lapsilla on vai annatko esim. Mikaelin valita itse vaatteensa, kelpaako Markon valitsemat vaatteet?

En ole kauhean tarkka, mutta tahdon valita lasten vaatteet itse. Ihan vain siksi, kun minulla on pakkomielteinen systeemi siihen. Mikael ei ole itse osoittanut kiinnostusta vaatteisiin.

Mitä löytyy jääkaapistasi nyt?
- Nakkipaketti, kolme pakettia jauhelihaa, maitopurkki, jogurttipurkki, tuoremehua, porkkanaa, salsaa, voita, juustoa, mansikkahilloa, ruokaöljyä, sitruunamehua, sinappia, ketsuppia ja kananmunia.

Miten toisen lapsen saanti on eronnut ensimmäisestä?
- Kaikki on jo koettu, osasi varautua kaikkeen paremmin. Ja silti koko elämä muuttui ihan uudenlaiseksi.

Kumpaa näköä näet vauva 2:ssa enemmän, sinun vai Markon?
- Minun, ehdottomasti.

Mitä ihan hullua pelkäät, siis sellaista mitä muut pitävät ihan hassuna pelkona?
- No niitä ilmapalloja ja sieniä.

Ruoka jota sua ei saisi ikinä syömään? Entäs lemppari?
- Maksaruoat ja kesäkeitto. Lemppariruokaa on uunilohi.

Lempparein sisustusjuttu teillä kotona?
- Ikeasta ostettu lastenhuoneen lamppu.

Kerro jokin vinkki millä saisi ystävän?
- Verkostoituminen ja avoimuus.

Unelmien vartalosi ja unelmien tukka?
- Linkitän kuvat molempiin. Kroppa ja tukka.

Mitä musaa sä kuuntelet mielelläs?
- Tällä hetkellä on meneillään " suomalainen kausi ". 

Mikä on Mikaelin lempilelu? 
- Markon ostamat pienet pyöräkuormaaja, kaivuri ja kuorma-auto.

Miten Mikael on suhtautunu vauvaan? :)
- Hyvin :)


A:lle vielä bonuksena : Markosta kirjoitan joskus enemmänkin ja pakotan hänetkin väsäämään jotain ;)

                Sini kiittää!
                Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
                Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...