2013/02/01

Mun blogi, mun säännöt

Minä pidän bloggaamisesta, uskaltaisin väittää, että tämä on ollut tähänastisen elämäni pisin yhtäjaksoinen harrastukseni. Voiko tätä pitää harrastuksena? Vietän lärvikirjassa tosin saman verran aikaa, kuin bloggerissa, mutten sitä kyllä miellä millään tavalla harrastamiseksi. Anyways.. Tykkään kirjoittamisesta, vaikka yleinen huolimattomuus ja lukihäiriö on varmasti kaikista teksteistäni bongattavissa. En ota paineita. Pääasiassa teen tämä oman mielenterveyteni takia, koska kaikenmaailman näpertäminen on kivaa ja halpaa stressinlievitystä.
Kuitenkin aina silloin tällöin minulle iskee blogin suhteen kauheita kriisejä ja mielessä käy aina lopettaminen tai piiloutuminen salasanan taakse. Nyt on taas lähes maailmanluokan kriisi käsillä.

Let`s face it, minun blogini on keskikertaisen hyvää/huonoa kamaa, ei juurikaan erottuva, eikä sen ole ollut koskaan kyllä tarkoituskaan. Täällä käy ihmisiä, jotkut jopa muistavat kommenteillaan ( mikä on minulle hyvä tieto siitä, että tekstit on luettu ja joskus jopa tärketä sanomat saatu perilleasti! ), olen saanut blogini kautta tavata upeita ihmisiä, vaikken sitä olisi viisi vuotta sitten uskonutkaan. Blogini, armas päiväkirjani, epälooginen sekametelisoppa, kuinka sinua rakastankaan. Ja vihaankaan.

En tykkää kauheasti enää nykyään kategorioida blogiani mihinkään muottiin. Suurimmaksi osaksi tämä täyttänee näiden " mammablogien " kriteerit, mutta minä en koe olevani " mammabloggaaja/-blogisti ". Muotiblogi tämä nyt ei ainakaan ole, eikä paskavaippojen vaihtaminen ole lifestylea nähnytkään, käsitöitä ja leipomista en osaa ja on suhteellisen turhaa yrittää pitää sisustuspainotteista blogia tällä budjetilla, kuntoblogiksikaan tämä ei muutu, vaikka tyhjiä lupauksia heitänkin ilmoille joka maanantai. Enkä ole niin hauska, että tämä olisi huumoriblogi, enkä läheskään niin taitava kirjoittamaan, että kannattaisi pitää mielipideblogia ( plus tähän, että olenn iin hlposti provosoitavissa ja siten nolaan itseni ja muut ikäiseni puhumalla ohi suuni ). Epätodellista Todellisuutta on siis hyvin random, se passaa meikäläiselle ihan hyvin.

Minä annan itsestäni paljon tänne, ehkä enemmän kuin julkisesti olisi internetissä suotavaa. Minä tuon suhteellisen paljon kaikkea ei-nin-kivaakin esille meidän elämästä, mutta en näe mitään tarvetta pitää kulissejakaan yllä. Ei aina voi olla kivaa minunkaan vaaleanpunaisessa pilvilinnavaltakunnassani, välillä vituttaa, välillä ahdistaa ja surettaa. Minä tahdon olla rehellinen ja koska kirjoitan, kuten elän, eli fiiliksen mukaan, niin välillä peruspositiivisesta luonteestani huolimatta vuodatan tänne syntyjä ja syviä, vaikkei senkään perusteella voida suoranaisesti sanoa, millainen ihminen olen. Sen kuvan, minkä täältä blogista saattaa joku lukija minusta saada, voi todellisuudessa mennä ihan metsään.

Kuvat, ah kuvat. Minä julkaisen kuvia lapsistani ja siitä saa useammalle yölle ahdistusta aikaan. Olen liian naiivi ja uskon ja toivon sokeasti, että kuvani saisivat olla tällä rauhassa. Näkyvillä, mutta rauhassa.
Vaikka kyllä minä tiedän, että netissä on paljon ilkeitä ihmisiä ja lasten kuvien julkaisu ei ole ehkä se fiksuin veto. Eihän minun lapsillani ole ollut mitään sanavaltaa asiaan, entä jos myöhemmin he joutuvat saamaan kritiikkiä tämän takia. Blogissani sivunkatseluja on kuukaudessa kymmeniätuhansia. Pikkuhiljaa ahdistaa.
Silti julkaisen kuvia, tahdon tehdä tätä minun tavallani. Esimerkiksi oma isäni seuraa lastenlastensa kasvua tätä kautta, kun välimatkaa on liikaa ja välissä Itämeri.
Ja voi, miten minua kismittää tämän blogin kuvien laatu. Uusi kamera on mietinnässä taas vaihteeksi, itsekin tykkään blogeisat, joissa selkeät ja kauniit kuvat. Omani eivät ole sellaisia nähneetkään. Koskaan.

Entäpä blogin tulevaisuus sitten... Jatkuuko tämä pari vuotta vielä? Viisi vuotta, kymmenen kenties? Kehtaako jo kouluikäisistä lapsista jakaa faktoja kaikille? Entäs juttujen taso?

Minusta on kiva tarjota ei-niin-laadukasta viihdettä, jakaa mielipiteitä, kysyä neuvoja ja muutenkin pitää edes jonkinlaisia kontakteja yllä ulkomaailmaan blogin kautta, pakkopullaa en tästä tahdo. Minusta on kiva, jos pidätte, kritiikkiä otan mieluusti vastaan ( vaikka olenkin kovin huono kestämään sitä " rakentavaa palautetta ", jota silloin tällöin tännekin tulee ).

Muistakaahan laittaa kysymyksiä tulemaan.

Ps. Kuka Juho? Avopuolisoni nimi on Marko, mistä te nyt sen Juhon keksitte? Tarkoititteko Mikaelia, jonka ensimmäinen nimi sattuu olemaan Juho, vai?

26 kommenttia:

  1. Ihan samoilla fiiliksillä minäkin täällä..
    Eniten mietityttää ja ahdistaa juuri se, että teenkö väärin kun kerron pojastani netissä asioita ja jaan kuvia, ja juuri se että tuleeko siitä harmia tulevaisuudessa.. :/ mutta toisaalta bloggaus saa mut tuntemaan oloni yhtenäiseksi "maailman kanssa", ja tuo PALJON muutakin mielihyvää :) mitä tehdä, mitä tehdä..

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä sun blogi on ihan mahtava, kaksi ja puoli vuotta oon seurannut ja nyt vasta kommentoin ensimmäistä kertaa.
    Oon saannu tästä blogista monet naurut, mutta tän blogin ansiosta oon myös alkanut miettimään joitain asioita enemmän.

    Tohon kuvien kopioimisjuttuun - onko sulla käytössä se joku koodi, joka estää hiiren oikean näppäimen käytön tässä blogissa? (joka siis vähentäisi kuvien luvatonta käyttöä + tekstin kopioimista) Voin yrittää ettiä sulle sen koodin jostain, jos haluat kokeilla (:

    VastaaPoista
  3. Kun luin tätä tekstiä niin mieleeni tuli miljoonat ja taas miljoonat blogit, joissa kerrotaan uusista vaatteista mitä ollaan ostettu ja ravintola-annoksista mitä ollaan syöty, ja EI, ne ei vaan jaksa kiinnostaa. Kaikki tietää ettei niitten bloggaajien elämä oo joka hetki sellasta, ne vaan ylpeilee niillä asioilla mitkä on kivoja ja saa muut kateellisiks. Siun blogi antaa todellisen kuvan elämästä, eli jatka siis samaan malliin! Oot ihan huippuhauska tyyppi ja varmasti hyvä äiti! :)

    VastaaPoista
  4. Tää vois olla real life-blogi!! Sun blogi on ihana, oon lukenut jo ties kuinka kauan, pitkään ennen Mikaelin syntymää. Tulee semmonen tuttavallinen olo sun kirjoituksista.

    VastaaPoista
  5. Sun blogi on ihana just tämmösenä, aitona.

    Mä mietin ite kans niiiin usein sitä teenkö väärin kun julkaisen nettiin lasten kuvia.. Jotenkin se tuntuu väärältä vaikka aikomus onkin hyvä ja blogin pitämisen idea lähti siitä että sais talteen tärkeitä muistoja kun lapset on pieniä. En usko että ite kuitenkaan enää julkaisisin koulu tai edes esikouluikäisen kuvia..

    Niin ja mä en kans jaksa pidemmän päälle ainakaan lukea vaan kenenkään vaateostoksista tai kodin sisustuksesta, hyvä että löytyy muutakin sisältöä. :)

    VastaaPoista
  6. Tykkään sun blogista ja sun kirjoitustyylistä, oon varmaan joskus aiemminkin sanonut. Mulle valitetaan kans paskasta kamerasta mutta jos se ihan OIKEESTI jotain haittaa niin SO?! Ostakoot uuden :D

    VastaaPoista
  7. Moikka! Mä löysin sun blogin hiljattain, jonkun toisen blogin kautta ja onneks löysin! Tää on huippu! Jatka vaan samoilla linjoilla :)

    VastaaPoista
  8. Itse kirjoitin omassa blogissani viimeksi juuri tuosta kuinka joidenkin blogit putsuavat sitä pilvilinnahölinää.. Ei sellaista jaksa lukea, koska ei sellaista olekkaan ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ! Mutta ymmärrän kyllä, ettei ikäviä asioita haluta tuoda julki ihan vain koska on hyvä pitää jopku yksityisyys :)

      Poista
  9. Mä myös olen seurannut sun blogia, löysin tän kun olin raskaana ja meidän la:t oli samoihin aikoihin. Mä mietin jo silloin että olet kyllä yksi harvoista ihmisistä jotka kirjoittavat myös elämästä "kulissien" takaa. Sh, masennus ymym.. Tietenkään se ei tee bloggaajasta sen parempaa/huonompaa jos jättää niinkin hlökohtaiset ongelmat pois, mutta mä olen aina ihaillut sun rohkeutta siinä mielessä ja olet antanut mulle lukijana ainakin toivoa siitä että asiat oikeesti voi järjestyä. :) enhän tiedä miten masennus ym nykyään vaikuttaa elämääsi mutta jo se että olet siinä ja sinä näyttää että olet vahva ihminen. Ainakin mun nähdäkseni:)

    En koskaan jaksa kommentteja kirjoitella joten toivon sulle nyt paljon onnea ja menestystä, ja tietenkin perheellesi!

    ps. Mäkin kommenteista katoin jotain juhosta ja menin hämilleni, hetken luulin että jotain on mennyt ohi multa:D

    VastaaPoista
  10. Luen tosi paljon kaikenlaisia suomalaisia blogeja. Luen tosi suosittuja, mutta myös vähemmän suosittuja blogeja. Vaikka en varsinaisesti kuulu blogisi kohderyhmään (jos siis ajattelee, että toiset äidit sitä olis) , niin tämä on ehdottomasti yksi mun lempiblogeista! Mun silmissä sun blogi on nimenomaan aito, rehellinen ja niin hauska!! Löysin sun blogin ensimmäisen kerran joskus silloin kun Mikael oli muutaman kuukauden ikäinen. Poistit/piilotit blogin kuitenkin hetkeksi, minkä vuoksi poistin sen suosikeistani (luulin, että lopetit kokonaan). Loppukesästä 2012 kuitenkin googlettelin ja löysin tämän blogin uudelleen! Olin siitä tositosi iloinen. Ja oli myös hauska nähdä kuinka hurjan paljon Mikeal oli kasvanut, ja huomasin myös, että teille on tulossa toinen lapsi. :) Jäin uudelleen koukkuun ihan heti!

    VastaaPoista
  11. Näyttäisin peukkua, jos tässä pystyisi kuten facebookissa :3
    Itsellä myös blogiin kirjoittaminen on yhdenlaista terapiaa. Varsinkinn nyt äidiksi tulon jälkeen ajatukset pyörivät mielessä yhtenä sekamelskana ja kirjoittaminen on loistava tapa koota niitä.
    Ja tosiaan tykkään lukea sinun juttuja ja kyllä niistä kuvistakin hyvin selvän saa ♥
    Toivottavasti jatkat vielä monta vuotta !

    VastaaPoista
  12. Sun blogista on lähiaikoina ihan huomaamattani tullut sellainen jonka uudet postaukset luen ihan ekojen eli mulle mielenkiintoisempien joukossa :) Tykkään!

    VastaaPoista
  13. Minusta sinun blogisi on ehdottomasti kaikista lukemistani blogeista paras! Pidän juuri siitä ettet ole mihinkään tiettyyn lokerikkoon juuttunut, vaan kirjoitat kaikista asioista aidosti ja siten että lukijoiden on helppo siihen samaistua.

    Lisäämäsi kuvat ovat ehdottomasti ihania ja lapsesi suloisia. Tuolla joku jo mainitsikin siitä kopioesto jutusta, joten se voi olla edes pieni ratkaisu omien kuvien säilömiseen. Tietenkään sekään ei takaa etteivätkö kuvat vääriin paikkoihin päädy, mutta meidän täytyy vain luottaa. Toivottavasti rohkeasti jatkossakin uskallat tuoda julki kuvia suloisista lapsistanne.

    Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
  14. Ite meen kans samoilla linjoilla! Mut oon huomannut että mitä isommaks Inari kasvaa sitä vähemmän hänestä on blogissani mielestäni kuvia ja muutenkin juttua. Tai kerron meidän elämästä pääpiirteittäin eikä tarkkaa tietoa neidistä ym. Se on kyllä tullu itelleni huomatuks tässä tämän uuden blogin kautta mutta ehkä lukijoille kerron ihan tarpeeksi :) vanhassa blogissa oli paljon enemmän kuvia Inarista ja muutenkin juttuja ja kaikki jutut liittyivätkin oikeastaan neitiin. :D

    Ja tykkään siun blogista just tämmösenä randomina ;);) Ehkä tykkään tästä kun oot mielestäni sellainen mielenkiintoinen persoona :) Enkä tarkota tuota mitenkään pahalla vaan sillä että voisin kuvitella esimerkiksi siut miun kaverina, miten sen selittäs?:D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...