2013/02/26


Viimeiset pari viikkoa olen pyöritellyt päässäni erilaisia asioita tulevaisuuttamme koskien. Joku kirjoitti omassa blogissaan ettei kyse ole siitä, millaiset kortit on käteensä saanut, vaan siitä miten niillä pelataan.
Mulla on aina ollut ihan hyvä käsi, olen osannut pelata ihan kelvollisesti, se on kai pokerinaaman ansiota.

Tunsin olevani aivan suunnattoman onnellinen, kun kevätaurinko näyttäytyi S-linnassa, miinusta siinä oli se, että tietenkin juuri kotimatkan aikana. Tai no kotimatkan ja kotimatkan, määrittele siinä nyt koti, kun ne rakkaimmat ihmiset ja velvollisuudet on toisessa kaupungissa ja sydän toisessa. Seilaan vissiin kahden kodin väliä. Tässä kuussa reissuja tuli eestaas ainakin viisi.
En minä silti voi lähteä pysyvästi, se olisi luovuttamista.
Ja mitä siitä seuraisi? Ero? Kaukosuhde? 
Kauheasti ainakin ongelmia ja paperihommia höystettynä varmasti riidoilla ja stressillä.
Vaikka leikinkin ajatuksella pakata laukut ja lapset ja lähteä vain katsomatta taakseni, en voi tehdä niin.
Ei äiti voi olla niin itsekäs. Tulisihan se arki sitäpaitsi sielläkin taas vastaan.

On vaikea keskittyä mihinkään positiiviseen, kun lapset ovat valvottaneet melkein koko yön ( vieläpä vuorotellen ) ja tiskivuori vyöryy uhkaavaasti olohuoneen puolelle.





" When everything is said and done

Still looking for answers if only one
Turn my back the urge has gone
Left with no reason we come undone. "



14 kommenttia:

  1. Muttakun ei itseäänkään voi täysin jättää huomiotta :/ Ei siinä koko perheen onnellisuusaste nouse, jos sä oot ihan onneton... Kaukosuhde, vaikka kahdella lapsellakin, vois toimia, mutta todennäköisesti se vaatisi niin paljon enemmän vaivaa, että lopulta se veisi enemmän kun antaisi.

    Hankalaa.

    - Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, tässäkin se avainsana on varmaan aika. Asiat lutviutuu kyllä, kaikki järjestyy aina kuitenkin.

      Poista
  2. Odota, että kevät ja aurinkoiset ilmat tulevat. Lumet sulaa ja pääset lasten kanssa liikkumaan esim. puistoon ja kaupungille. Yleensä silloin myös tuntee olonsa ehkä hieman kodikkaammaksi :) Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  3. Siskoni ja hänen miehellään oli samanlainen tilanne kuin teillä,mutta molemmat opiskeli.kyllä se helpottaa kun sinäkin menet kouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin toivon, saisi ns. jonkinlaisen omankin elämän.

      Poista
  4. Itse ole miettinyt paljon tulevaisuutta, ja inhottava huomata, ett tämä nykyinen mies ei tunnu olevan niissä unelmissa ja toiveissa mukana... Helpottaisi ehkä tätä ärstystä jos mies saisi töitä eikä vain mujuisi mun silmien alla 24/7...

    VastaaPoista
  5. Kun luin tuota tekstiä, niin ihanko tosissasi olisit palaassa S-linnaan? Oon saanut sellasen käsityksen ettet tuppukylään lähdit mistään hinnasta.Aika rankkaahan se olis kahden lapsen kanssa.Haaveita ja unelmiahan monellla on näin kevään kynnyksellä.Oma onnellisuus ja hyvinvointi on otettava huomioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei sitä koskaan tiedä, tuskin nyt kuitenkaan ihan heti olen kamojani pakkailemassa :--D
      S-linnassa minulla oli tukiverkko, joka täältä puuttuu miltei kokonaan, sitä olen tässä eniten kaivannut. Onhan se tuppukylä, mutta kai se on silti mun kotikaupunki, itse kaupunkia en kaipaa, ihmiset ne siellä tärkeitä on :)

      Poista
  6. ihan kuin olisit taas luovuttamassa,ei olisi kannattanut tehdä toista lasta jos erota aikoo heti kun ongelmia tulee..parisuhteessa elämä on välillä tasaisempaa,ja joskus on huippujuttuja ja joskun voi olla ihan paskaakin.Olisitte miettineet kun aikaisemmin erositte,että kannattaako todella palata yhteen. Mutta niin ainahan savonlinnaan voi mennä käymään,vaikka vähän pidemmäksi aikaa,mutta kesällä kuopio on kyllä ihana paikka ja kun vauva kasvaa,arkikin helpottuu.on perhekerhoja ja avoimia päiväkotia ja vaikka mitä, ja kai tiedän molempien opiskelujenkin jälkeen voitte palata savonlinnaan pysyvästi jos niin haluatte,mutta kannattaa puhua puolison kanssa jos joku rasittaa tai kirjoittaa kirje,molemmat toisilleen vaikka ,että mitä tulevaisuudelta kumpikin haluaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän kyllä otin nyt itseeni tämän kommentin ( huono päivä, mutta koitan ottaa tän rakentavana kommenttina . Ei me tässä olla eroamassa hetinytsamantien. Ja vaikka olisimmekin, niin meidän asiahan se on, pääasiassa kaikki päätökset tehdään kuitenkin lasten hyvinvoinnin kannalta.
      Kyllä minä tiedän, että parisuhteeseen nää paskatuntemuksetkin kuuluvat ja varsinkin tähän elämävaiheeseen kun lapset on pieniä, on univelkaa ja toisella opsikelut. Eikä ne ongelmat ole suoranaisesti meidän parisuhteessa vaan yleisesti siinä, miltä elämä tuntuu.
      Ja onneksi palattiin yhteen silloin ensimmäisen eron jälkeen, Miro on korvaamaton, eikä häntä olisi olemassakaan jos ei oltais silloin annettu meidän suhteelle toista tilaisuutta, ei kaduta tippaakaan. Pitäähän ne kaikki kortit katsoa ja ottaa riskejä.
      " ei olisi kannattanut tehdä toista lasta jos erota aikoo heti kun ongelmia tulee ", vähän loukkaa tämä, mutta ei me siinä vaiheessa ( tai missään vaiheessa ) olla aiottu erota heti ongelmien tultua, oli lapsia tai ei. Elämä muuttuu, tilanteet muuttuu ja ihmiset muuttuu.
      Ja ollaan me tietenkin puhuttu, eihän asioissa olisi muuten mitään tolkkua ( eli ei se Marko täältä blogista mun tuntemuksia vaan lue ). Miksihän edes vaivaudun näin pitkästi vastaamaan, kenelle se muka edes kuuluu.
      Ehkä aika näyttää.

      Odotan kyllä kesää, elämä maistuu silloin muutenkin paremmalta. :)

      Poista
    2. No joo en osaa muotoilla ajatuksiani kunnolla sanoiksi/teksteiksi,mutta ei tarkoitus ollut loukata tms. Ja tästä blogista nyt muutenkin saa vaan tietää pikkuisen osan teidän elämästä,että niin tottakai te itte tiedätte missä meette/miten menee jne.äsh kuitenkin kaikkea hyvvää ja toivottavasti kesä tulis äkkiä :) ja kiva ku jaksoit vastata,vaikka niin huonosti tekstini muotoilinkin :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...