2013/04/23

Lapset kahden vuoden ikäerolla - kulkupelidilemma ja sen ratkaiseminen


Miron odotusaikana, oikeastaan jo aika alkuvaiheessa ehdin saamaan useamman kriisin raskaushormoneissani aiheesta rattaat&vaunut. Oli sanomattakin selvää, että liikumme mahdollisimman paljon jalkaisin ( vaikka emme nyt mitään himolenkkeilijöitä ole, säästämme bensakustannuksissa, jos kauppaankin pääsee kävellen ), eikä tiedossa ollut sitä, millaisia matkoja Mikael kävelisi pikkuisen synnyttyä. Tuplarattaita katseltiin, jokainen vaihtoehto tyssäsi viimeistään aina hintaan, jopa käytettyinä. Pohdittiin rattaiden käyttöikää ja tarpeellisuutta. Päätettiin selvitä ilman.

Meillä on aikoinaan huutonetistä ostetut ( hurjalla neljälläkympillä ) Brio Kombit, vuosimalli jostain tämän vuosituhannen alusta. Ne välittävät meidän tarkoitukseen ihan todella hyvin, vähän jäykät joo, mutta matkat taittuivat pisteestä A pisteeseen B ihan kivasti. Rattaita ostaessa saatiin mukaan vaunukoppa, vaikka luulinkin sen jäävän meillä täysin käyttämättä. Vaan kuinkas kävikään.
Haaveilinhan minä ihan uusien yhdistelmien ostamisestakin, mutta tililtä ei koskaan tarvittavaa summaa sattunut löytymään.
Lähdettiin lopulta siitä, että meidän nykyiset rattaat + seisomalauta on se meidän juttu lasten kuljettamista varten. Pohdittiin myös sisarusistuinta, mutta syystä tai toisesta se ei sitten lopulta sytyttänyt.  ( Saisihan vaunuista rattaat vaan kopan poistamisella, joten niitäkin reissuja varten, kun voisi lähteä vain toisen lapsen kanssa )



Miron syntymän jälkeen kokeiltiin vauva vaunuissa ja Mikael seisomalaudalla- yhdistelmää. Kyllähän Mikael osasi ja jaksoi lyhyen matkan siinä seisoakin, mutta huvituskertoimen laskiessa seisomalaudasta tuli vihollinen. Jos Mikaelia ei huvittanutkaan seisoa siinä, tuli matkasta lähikauppaan helposti haastava: 12kg kainalossa, muutamat vaunuissa plus ne ostokset.. Kerran tultiin keskustasta ja jäätiin aikaisemmalla pysäkillä, kun ajattelin, että kävellään ylämäki ihan reippailun vuoksi.. Noh, Mikael ei suostunut yhteistyöhön, ei niin mihinkään ja loppupeleissä työnsin rattaat tappomäkeä ylös kantaen draamakohtaushuutoa sätkivää kaksivuotiasta kainalossa, yltäpäältä hiessä ja puuskuttavana.Todella reipasta, aikalailla kaukana alkuperäisestä kuvitelmasta.. Päätin, että nyt on keksittävä jotain muuta, tai sitten emme poistu sisältä koskaan.

Saatiin, kuin saatikiin äidiltäni autotalliin unohtuneet Brion tuplarattaat, myöskin 2000-luvun alkua. Ne on ihan hillittömän isot ja leveät, ruosteessa ja ennen kaikkea rumat. Ne ovat väriltään homeenvihreä/mustat ja sininen vaunukoppa sopii melkein paikalleen, metalliosat on ruosteessa, remmit on rikki ja kuosit jokseenkin pinttyneen likaiset. Silti ne ajavat asiansa, jos on ihan pakko liikkua sen verran kiireellä, ettei ehdi käymään kiivaita väittelyitä vanhemman pojan kanssa kulkemisvauhdista. Haaveilin kovasti Brio Ponyn tuplarattaista kesälle.. Mutta haaveeksi ne taitaa jäädäkin. Eihän tämä vaihe enää loputtomiin kestä, nielen pikkumaisuuteni ja työnnän noita laivarattaita. Isot ja hankalat, mutta kyllä niillä pääsee vaikka loskasohjossa eteenpäin. Jos siis ei sada, sadesuojaahan niihin ei ole.

Jos liikutaan koko perheen voimilla, niin Miro on vaunuissa ja Mikael säästä riippuen matkarattaissaan, ne ovat isommalle selvästi mukavammatkin. Siis jaksaahan Mikael jo kävellä vaikka kuuhun ja takaisin, mutta se on tosiaan ihan pikkuherran mielentilasta kiinni.

Me olemme loppujen lopuksi päässeet todella halvalla kulkupelien suhteen: rattaat ja matkarattaan ovat yhteensä tehneet 140e, tuplat ilmaiset, samoin seisomalauta. Kyllähän ne on elämää nähneet kaikki, mutta päätin, että saavat välttää kyllä nämä seuraavat vuodet Miron käytössä. Sen jälkeen lahjoitan kaikki eteenpäin tarvitseville. Jos ne nyt jollekin parvekevaunuiksi välttäisivät.



1 kommentti:

  1. Meillä oli ekana käytössä vaunut ja pulkka, sitten vaunut ja seisomalauta. Kolmen kuukauden jälkeen totesin ettei tästä tuu mitään ja sitten lopulta mieskin sen hoksasi. Niimpä hankittiin tuplat, onneks saatiin sukulaisilta avustusta niihin. Nyt kulkee ja pääsee! Meillä ikäeroa on 2,5v ja meillä tuplat on kyllä ehdottomat. Nyt ollaan myös kuljettu lyhyitä matkoja siten, että pikkusisko on kantorepussa ja isoveikka kävellen tai potkutellen, mutta ne on sitten oikeesti lyhyitä matkoja. Päikkäriaikaan tehdään yleensä tuplilla tunnin parin lenkki ja menot, joissa on pakko olla ajoissa hoidetaan kanssa tuplilla. Kyllä ne vaan helpottaa! :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...