Avautumisteksti

Ihan silläkin uhalla, että provosoiva otsikko saa kävijämäärät pilviin..

Asiasta anonyymikommentointi. Olen monesti ilmaissut mielipiteeni asiaa kohtaan, mutta nyt, koska on aikaa ja paljon kahvia, haluan kirjoittaa vähän pidemmän avatumisen. Oli se sitten hyvä ajatus tai ei.
Tykkään, kun lukijat lähestyvät sähköpostilla, olen ihan tajuttoman otettu jokaisesta sähköpostista, on selvästi nähty vaivaa ja sähköpostit ovat henkilökohtaisempia. Useimmiten s-postit ovat kivoja, tahdotaan vaihtaa kuulumisia ja kysyä epäselvyyksistä ja oikaista väärinkäsityksiä. Pyrin vastaamaan aina, kun vain suinkin huomaan ja ehdin. Sitten toisinaan saan sähköposteja, jotka ovat hyvinkin negatiivispainoitteisia, viime viikon aikana kaksi henkilöä lähestyi minua sähköposteillaan ( osoitteista päätelleen feikkisähköpostit ja terkkuja " kissaperseelle " ), joissa ei ollut mitään päätä, eikä häntää. Ja voisin nyt kyseisistä viesteistä poimia tänne asioita. Voidaan yhdessä käydä tämä nyt läpi. Kirjoittajien ikää en osaa arvioida, mutta selvästi joku on nähnyt asiakseen lievittää maailmantuskaansa minulle. Eikä siinä, antaa tulla vain, jos se helpottaa.

Koska meillä kaikilla on oikeus ilmaista mielipiteensä ( mielummin perusteltuna ), niin tässäkin blogissa saa kommentoida anonyyminä. Sen verran sanon vielä, että niin kauan, kuin ei omalla nimellä tai kasvoilla tulla avautumaan mulle, niin en jaksa kiinnostua saati ottaa itseeni kauhean pahasti. Minun päivääni kommentit eivät pilaa, huvitun vain helposti. Kyllä voi ihmiset olla välillä todella kiinnostuneita jonkun randon parikymppisen elämästä. Tämä nyt on sitä huomiohuoraamista (?).

" Ensinnäkin sun kirjoitukset on täynnä kirjoitusvirheitä "
Niin ne ovat. Olen aivan käsittämättömän huolimaton ja sokea virheilleni, vaikka oikolukisin tekstini sata kertaa läpi. Lukio kesken ja itkua ja vinkumista. Maailma on täynnä paremmin kirjoitettuja blogeja, sinne siis opastaisin ystävällisesti. Ihmiset on erehtyväisiä, virheitä sattuu ( mutta sinä taisitkin olla täydellinen, anteeksi ).

" Toivottavasti et oo oikeasti noin tyhmä "
Ai miten tyhmä? Mikä tänne blogiin kirjoitettu on tyhmää? Mielipiteeni? Kuvien laittaminen? Oikeesti oon ihan älyttömän fiksu, joskus me vaihdetaan ajatuksia Stephen Hawkingin kanssa maailmankaikkeudesta.

" Sä oot ruma ja sun kersat kanssa "
No en minä mikä klassisen kaunis kyllä ole, mutta olen sinut ulkonäöni kanssa. Kauneus on katsojan silmissä muutenkin. Ja mitä tulee lasten ulkonäön arvostelemiseen, niin tähän täytyy todeta että, miten säälittävä ihmisen on oltava, että alkaa viattomien lasten ulkonäköä arvostelemaan. Onko sulla lapsia? Olisiko susta kivaa, jos kaduilla ihmiset haukkuisivat niitä rumiksi? Ei vaan mene mun päähä tämä. Minkälainen kasvatus on ollut, jos voi alkaa haukkumaan toisen LAPSIA? Mikä sen oikeuttaa? Ja mitä väliä sillä on, miltä he sinusta näyttävät? Kenellekään täysijärkiselle ei tule mieleenkään haukkua toisten lapsia.

" Sä syötät lapsillesi pelkkää paskaa "
Mihin tämä perustuu? Siihenkö, etten kuvaa meidän salaattilounaita blogiin? Edelleenkään blogissa ei tule koko elämäni esille.

" Miksi te ette käy ulkona? "
Samaa.. Mistäs tiedät ettemme olisi vaika koko aikaa ulkona, kun enhän minä ole koko aikaa koneella? Pitääkö kaikki raportoida taas, kuvilla todistaa? Tähän en lähde, te ette voi millään olettaa, että se etten kerro meidän käyneen joinain päivänä pihalla, niin tarkoittaa sitä, että emme käy ulkona. Kenelle sekään nyt oikeasti kuuluu?

" Mitä ihmettä sä vingut blogiisi kaikkea, etkä sitten kerro kaikkea? "
Koska mun blogi ja mun säännöt. En ole tilivelvollinen sulle, enkä muillekaan.

" En oo ikinä lukenu mitään näin typerää "
Missä mun " Suomen typerimmät kirjoitukset-palkinto " ?

" Toivon, että sulle käy jotain pahaa "
.. Siinähän toivot? Jos se helpottaa sun omaa tuskaasi, niin se on sitten ihan okei.

" Sulta pitäs ottaa lapset huostaan, kun oot selvästi epätasapainossa "
Millä perusteella? Hoidan lapseni todella hyvin, kenelläkään ei ole siihen mitään sanottavaa, ei ole perusteita viedä lapsia pois. Hyökkäykset äitiyttä vastaan on aina tosi kurjia. Jos sulla on lapsia, niin epätasapainoisempaa minusta on käyttää aikansa haukkumaan täysin vieraita ihmisiä internetissä.

" Sitäpaitsi näin, kun olit toisen miehen kanssa kaupassa. Etkö kehtaa myöntää pettämistä blogissasi, kun olet olevinaan aina niin avoin? "
Ai niin! Minullahan ei voi olla miespuolisia ystäviä ja tuttuja. Entäs, jos olin veljeni kanssa kaupassa? Tämä on hillittömän hauskaa. Miten luottamuspula pitää suhteessa olla, jos muiden kanssa kaupassakäynti menee pettämisrajan yli?


Olenko minä niin vähä-älyinen, etten tajua mikä järki tässä on? Saako ihmiset tästä hyvää oloa ja tyydytystä? Suosittelen lämpimästi lenkkeilyä hyvän olon hakemiseen. Kaikkea hyvää teille kaikille, jatketaan samaan malliin. Tuodaan asia nyt isosti esille tällä kertaa ja tästä lähtien jätän vastaamatta kommentteihin, jotka katson tarpeelliseksi jättää omaan arvoonsa.