2013/07/30

Kaunis kehoni mun


Minä. 
Karvan yli kahdenkymmenen..
Kahden sektiolapsen äiti.
Tässä on kehoni mun.
Kaunis kehoni.

Mami Go Go haastoi blogisiskona, blogimaailman äidit paljastamaan kauniit vartalonsa. Kauniit vartalot, jotka on annettu lainaan elämälle. Vartalot, jotka ovat kokeneet paljon: kasvaneet, kuihtuneet, venyneet ja arpeutuneet. Minäkin kannan korteni kekoon.

Minä innostuin facebookissa haasteesta. Yläpuolella minä olen, paino-ongelmien kanssa paininut, sairastumiseen asti laihtunut, 20kg raskauksissaan lihonut ja taas laihtunut nainen. Kaikkine selluliitteineni, löllöineni ja arpineni. En ollut niin rohkea, että olisin nakuillut, edes puoliksi. Mustavalkoisuuskin antaa paljon armoa punaisille arville. Siinä minä seison.

Olen aina ollut epävarma kehostani. Inhonnut ja pilkannut sitä. Toisen lapsen jälkeen kaikista eniten. Sektioröllini on kauhea, jenkkakahvoista saa kiinni, nahkaa on niin paljon, että saan heilutettua kaksin käsin. Sitten otin haasteen vastaan, näen nyt kuvissa jotain kaunista. Minä olen kantanut poikiani ylpeästi, en aio enää hävetä sitä.


2013/07/28

Viimeistä viedään


Niin se vaan on, että viimeistä päivää viedään. Eilen käytiin Göteborgin keskustaa ihmettelemässä ja tuliaisia hakemassa ( joista lisää myöhemmin ). Huomenna siis heti aamusta kotimatkalle ja laskelmieni mukaan olisin illalla kahdeksan aikoihin S-linnassa, juuri parhahiksi Olavinpäiville ilotulitusta katsomaan. Tiistaiaamuna varmasti tuhatta ja sataa Kuopioon poikien luokse heti aamusta. Kylläpä on tuntunut syli tyhjältä viime päivät.

Ostin vihdoin ja viimein ne kauan haaveilemani keltaiset housut. Mietin pitkään punaisia ja oransseja ja mintunvihreitäkin, mutta kallistuin keltaiseen kuitenkin lopulta. Ja samaan syssyyn innostuksissani vaihtui hiustenväri takaisin tuttuun rukeaan. Tuntuu kotoisammalta, vaikka olihan se punainen melkoisen ihana. Tulee huomattavasti halvemmaksi pitää yllä tätä ruskeaa, kun juurikasvukaan ei näy ihan niin pahasti.

Ensiviikollakin on kaikkea jännää tiedossa! Käyn hakemassa selkään toisen leiman vihdoin ja viikonloppuna olisi Kuopiossa rokkia, jota voisi mennä kuuntelemaan.

2013/07/27

Etkot, juhlat ja jatkot


Olo on kuin suomenruotsalaisten pikkujouluissa. Minähän osaan sanoa ainoastaan jotain lihapullista ja perunamuussista, mutta ketään se ei tunnu vaivaavan sen kummemin, loppuyöstä mongerretaan varmaan kaikki mongoliaa uzbekkikorostuksella. Makaronisalaattia ja huurteisia tarjolla. Ihmisiä, jotka muistavat sinut pikkutyttönä, musiikkia, naurua ja iloista puheensorinaa. Eikä haittaa, vaikka et ymmärrä ihan jokaista tai edes joka toista lausetta. Fiilis on tärkein. Elekielelläkin pärjää.

Ajeltiin tänään maaseudulla ja minun polttava " omakototalo maaseudun kupeessa-kuumeeni " houkuttaa aina vain enemmän, mikä olisikaan ihanampaa, kuin oma piha leikattavaksi ja kolattavaksi Bensa on täällä halvempaa.. Ja oikeastaan kaikki muukin. Soittelin pojille Skypellä, kuullosti ja näytti olevan hauskaa.

Tärkein asia, minkä tänään opin on se, että " Hp on paska daatta. sitä ei meille osteta ".
Puhuja oli vaahtosammuttimen kokoinen, pikkuveljet ovat kerrassaan hauskoja.

2013/07/26

Göteborg


Täällä sitä ollaan! Tulimme siskon ja veljen kanssa yllätyslahjana viiskymppiselle ukolle.

Kyllähän se hermostutti ajatuksenakin kesän alussa, kun reissusta tuli tieto. Keskiviikkoaamuna pakkasin pojat isänsä matkaan ja olen ensimmäistä kertaa elämässäni viikon heistä erossa ja se on samalla ahdistavaa ja samalla mahdottoman kivaa. Nyt on se minun " kesälomani " ja ajattelin tylsästi syödä ja nukkua vaan mahdollisimman paljon.

Lähdettiin Savonlinnasta puolenyön aikoihin ajelemaan Helsinkiin, jossa noustiin koneeseen. Turvatarkastuksessa köyhdyin useammalla kympillä ja kone ei päässyt lähtemään ajoissa. Ensin oli moottorivika ja sitten piti keventää painoa pois ja muuta säätöä. Kaksi tuntia myöhemmin lähdettiin ja päädyttiin Tukholmaan odottamaan vaihtolentoa useaksi tunniksi ja viimein neljältä iltapäivällä ( paikallista aikaa ) oltiin Göteborgissa, josta ajeltiin vielä 45minuuttia kotiin. Kyllä se vaan minusta oli hienoa, viimeksi olen ollut lentokoneessa kymmenen vuotta sitten.

Laskin eilen, että samoilla silmillä 40 tuntia, olin suhteellisen jäässä, sillä ovet eivät jostain syystä auenneet, eikä englanti lentokentällä oikein lähtenyt. Hieman väsytti, kun sai lopulta pään tyynyyn. Nukahdin heti.

Täytyy sanoa, että ompa mahtavaa olla täällä! Tänään lähtee useamman päivän juhlat käyntiin. Saa nyt nähdä miten levänneenä pääsee takaisin kotiin.

2013/07/24

Pienissä häissä


Olin otettu, kun sain kutsun ristiäisiin. Omien poikieni ja kummitytön ristiäiset olivatkin siihen mennessä ainoat, joissa olin ollut. Kyllä oli ristiäispäivänä yllätys, kun samalla täräytettiin naimisiin. Olin onnellinen, rakkaus on kaunista.

Kiitos vielä Sannille!

2013/07/21

Party Outfit


Suokaa anteeksi tönköt ja ammattitaidottomat poseeraukset. Pitäkää kaverit juhlia, niin saan edes silloin tällöin laittaa jotain nättiä päälle. Itse juhlista lisää sitten myöhemmin.

Elämäni miehet


Taisin rakastua jo ennen, kuin oltiin tavattu kertaakaan. Olin nähnyt muutaman kuvan, mutta ensitapaamistamme saatiin odottaa melko kauan. Kärsivällisyys palkittiin eräänä joulukuisena iltapäivänä.
Se oli menoa, tiesin ensihetkestä alkaen, ettei kukaan muu voisi viedä hänen paikkaa sydämestäni. Toisen kerran rakastuin päättömästi reilu puoli vuotta sitten. Tilaa oli kahdelle, rakkaus vaan kertaantui.

Olen onnekas nainen. Minua on lykästänyt, sillä olen saanut elämääni kaksi täydellistä miestä. Kaksi. 
Elämäni tulee siis vielä vuodet pyörimään komean kaksikon ympärillä. Olen siitä enemmän, kuin iloinen. Minun poikani, täydelliset miehenalkuni, ovat kaikki, mitä tarvitsen. Olen jo monesti ilmaissut sen, että Miron syntymäpäivä, oli elämäni onnellisin. Samana iltana isoveli tapasi pikkuveljensä ja kaikki maailman rakkaus mahtui siihen huoneeseen. Palaan siihen muistoon usein, se on onnellisin muistoni.


Vanhempi poikani, esikoiseni, silmäteräni ja ylpeydenaiheeni. Olen aina ollut Mikaelin vietävissä, hän on osannut vedellä oikeista naruista. Rauhallisesta vauvasta on jo kasvanut kovapäinen taapero, tarinankertoja ja esiintyjä. Me olemme samanlaisia suuttuessamme. Ja samanlaisia esiintyjiä. Mikael on fiksu, uskomattoman mielikuvitusrikas ja täynnä elämää. Mikaelin silmissä on tulta. Maailma kiinnostaa.

Nuorempi poikani, kuopukseni, pikkuinen vauvani ja näköiskopioni. Miro.
Miro on minulle Mikaelin tavoin kaikki kaikessa! Pikkuiseni on rauhallinen katselija, yrmystä on tullut naurava poika. Miro tuntuu ymmärtävän paljon tästä kaikesta. Ja on äidin poika. Pikkuveli, joka seuraa isoveljeään ja suutahtaa, jos Mikael häviää näköpiiristä. Meidän Seppo, ehkä minun viimeinen vauvani.

En välttämättä haaveile enää lapsista. Tällä hetkellä näen tämän parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Minä ja pojat. Kunnon tehotiimi, täydellinen paketti vielä jollekulle onnekkaalle miehelle, jos me halutaan sellainen vielä elämäämme mahduttaa.




Epätodellista Todellisuutta esittää: Mikaelin kesätukka




Parutrileikkien seurauksena hurautettiin pojan koko pää sitten siiliksi. Mikael näyttää isältään hämmästyttävän paljon ja minulla ainakin menee tovi jos toinennkin tottua poikamaisempaan tyyliin. Miksusta hiukset on ihanat, tuntuu hassulta silitellä itseään päästä.

2013/07/20

Minä en ole varmaan juhannuksen jälkeen ollut yhtään viikonloppua tai kokonaista viikkoa kotona. Nytkin lähdettiin hieman extemporena takaisin S-linnaan hoitelemaan asioita, katsomaan mummoja ja pojat pääsi leikkimään kavereidensa kanssa ( ja Miksu pääsi veneilemäänkin! ). Kotona-kotona odottaisi nyt kahdeksan litraa mustikoita pakastimessa siirtoa Kuopioon, kiitos mummon. Kotimaisemissa sielu lepää, vaikka en haluakaan muuttaa sinne takaisin. Siellä, missä on hyviä ihmisiä, on hyvä olla. Paluumatkalla maaseutuja katsellessa tuli ensimmäistä kertaa mieleen se, että haluan lasten kanssa muuttaa ehkä sittenkin kauemmas kaupungista johonkin pieneen omakotitaloon, jossa on kuisti ja lautalattiat. Olen taas täynnä energiaa ja inspiraatiota.

Sattuihan meille kämmikin. Mikael päätti vessareissun aikana päästä eroon hiuksistaan. 2,5-vuotias taapero ja sakset eivät koskaan ole hyvä yhdistelmä ja onneksi ei sattunut sen suurempia vahinkoja, kuin äidille sydänkohtaus parturileikeistä. Onneksi samaan taloon sattui osaaja, joka kiskaisi pojalle ensimmäistä kertaa " poikatukan ". Nyt hän vasta isältään näyttääkin.. Ja niin isolta pojalta. Herkistää kieltämättä. 
Tämä kesä on edennyt ihan ihmeellisella vauhdilla. Joku aikavääristymä nopeuttaa aikaamme?


2013/07/17

Laiskan blogistin nöyristelyt

Illalla on tietokoneen ja bloggerin avaaminen sietämättömän vaikeaa. Paljon on ollut tekemistä ja ehkä jonkin verran kerrottavaakin, mutta elämästä on tullut oikeastaan niin kivaa, etten iltaisin jaksa, eikä oikein huvita avata konetta, kun Netflix näkyy puhelimesta ja kaikki Facet ja Instat on myös sieltä helpompi selata. Saatan vartinkin aloitella tekstejä ja sitten pyyhkiä pois. Olen alkanut ajattelemaan liikaa, liikaa sitä, mitä haluan täällä sanoa ja näyttää. Useimmiten suljen bloggerin, luen muiden blogeja ja syyllistyn omasta aikaansaamattomuudestani, vaikkei minulla olekaan velvollisuutta kirjoittaa joka päivä, tai edes joka toinen.

Mietin, että olisin tehnyt postauksen poikien vaatekaapin sisällöstä, kunnes mietin, että ketä oikeastaan jaksaa kiinnostaa, tavallisia lastenvaatteitahan ne on. Halpoja ja käytettyjä. Sitten mietin, että postaisin jotain, jossa pohdiskelen ystävyysasioita, kasvatusasioita, parisuhdeasioita ja tulevaisuuspohdintoja mutten viitsinyt. Olisi voinut mennä liian henkilökohtaiseksi.

Mutta mitäs muuta? Kävin ensimmäistä kertaa salilla ja jalat ovat nyt toista päivää aivan kauhean kipeät. Säät ei ole mahdollistaneet kummallisia ulkoilua, mutta kavereita ja siivousurakoita kylläkin. Miro oppi ryömimään takaperin ja Mikaelilta jäi yövaipatkin pois. Pieniä kivoja ja helpottavia asioita.

Mutta olikos teillä mahdollisia postaustoiveita? Jospa reipastuisin.

2013/07/14

Moro Tampere

Täällä taas. Hiljaisuuteen oli taas syynsä, sillä tällä kertaa kesäseikkailutreissut jatkuivat Tampereella. Ja muutenkin kesällä kuuluu elää ja tehdä, ei notkua koneella. Kummityttöni siis vanheni vuodella ( mihin tämä aika katoa? ) ja vietin ihanan ja rentouttavan viikonlopun nauttien joka solullani.
Tämän viime kuukauden aikana olen reissannut, lasten kanssa ja ilman, enemmän, kuin varmaan parina viime vuonna yhteensä. Ja se on ollut ihanaa! On ihanaa huomata, miten Suomen sisälläkin reissaaminen voi olla kokemus, sillä näkemistä on ollut paljon ja nyt tuo Tamperekin valloitti paikan sydämmessäni. On niin paljon paikkoja vielä näkemättä!



Mitäs kaikkea viikonloppuun sitten mahtuikaan? Kakkua ja muutakin ihanaa ruokaa ( joten taidan heittää kirveen kaivoon kesälaihtumisen suhteen ), ystävä, shoppailua, pikkuprinsessoja, kirpparikierroksia, pyöräilyä ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen, laivaterassia ja puistossa notkumista. Minua harmittaa vietävästi, etten jostain selittämättömästä syystä ole saanut aikaiseksi käydä useammin. Kiitos Tampereen poppoo! Seuraavan kerran pojat mukana! 

Nyt kutsuu taas kotiutumisviikko kaikkine pyykkivuorineen, mutta en silti malta odottaa huomiseen, että saan pikkuiseni tänne melskaamaan ( on myönnettävä, että oli pakko käydä heitä jo moikkaamassa pahimman ikävän kourissa, mutta vielä yksi hieman myöhäisempi aamu on enemmän, kuin tervetullut ).


2013/07/09

Supermutsin paluu



En tiedä mitä huumetta Kuopion kraanaveteen on päässyt, mutta olen ollut tänään yllättävän tehokas. Suoraansanoen super ( tai sitten vaan tavallinen, josta päästään siihen, että mahdan oikeasti olla aika laiska ihminen siinätapauksessa ) !

Heräsin hyvällä tuulella, lapset ( jotka olivat käyneet nukkumaan jo klo 18.00 edellisenä iltana) heräsivät vasta puoli seitsemän. Käytiin Mikaelin kanssa kaupungilla hakemassa postipakettia, löydettiin Mirolle kengät kirpputorilta ja käväistiin Lady Linella pohtimassa salikorttiasioitani eteenpäin. Bussissa istuttiin käsikädessä ja tunnistettiin kilpaa automerkkejä. Hävisin tietty auttamattomasti, viimeisen voittopisteen esikoiseni sai tunnistamalla nopeammin Mitsubishi Lancer Evolutionin. Päikkäreiden jälkeen käytiin Sannilla kattomassa muruja ja pupuvauvaa.

En muista mainitsinko, mutta meidän tuplarattaat sanoivat itsensä kirjaimellisesti irti tuossa taannoin ( se tunne, kun työntäaisa katkeaa keskeltä kahtia ylämäessä ) ja bongasin eilen nettikirpputorilta meille muutamalla kympillä uudet, jotka kävin tänään hakemassa Ne on uudemmat, kevyemmät, siistimmät ja kaikinpuolin helpommat, kuin edelliset. Testikäyttöön mahdollisimman pian ja iltapäivälenkit takaisin päivärytmiin.

Tänään myös pesin kenkiä ja peilejä, paistoin lettuja, värjäsin hiukset ( tulos ei todellakaan ollut intensiivinen punainen..) ja heitimpä tuossa vielä kevyen iltalenkin ja samalla testasin uudet lenkkarit ( 6e löytö kirpputorilta! ).

Olen niin täynnä energiaa ja hyvää oloa tähän elämään! Tällä viikolla on vielä kaikenlaista häslinkiä ennen perjantaita, jolloin vuorostaan Tampere ja ihanainen kummityttöni ( perheineen ) kutsuvat luokseen! Muistakaahan, että meidän kuulumisia voi seurata Facebookin kautta, sinne tulee kuvaa ja kuulumisia, joita ei aina blogiin asti saa.

2013/07/08

Ultimaattinen kesäreissu 2013

Kuvaspämmivaroitus!

Minä olen todella huono reissaaja. Se johtunee siitä, että stressaan ylipäätään kaikkea liikaa. Suoritan kaikki " lomat ".
Päätin tilaisuuden tarjouduttua rohkaistua. Kyllähän me ollaan poikien kanssa reissattu Savonlinnassa joka kuukausi ja oltu siellä pitkiäkin aikoja, mutta kaikki muut reissut ajatuksen tasollaki kauhistuttivat. Miten ne syö? Miten ne nukkuu? Helvetilliset automatkat? Kenen hermot palaa ensin? Entä jos kaikkia vaan suoranaisesti v*tuttaa?



Tälläkin kertaa kaikki pelkoni olivat turhia. Ihan meni taas turhaa aikaa kaiken ylimääräisen stressin takia. Meillä oli nimittäin niin kivaa, että harkitsin vakavissani jääväni sille tielle. Me aletaan ehdottomasti reissaamaan useamminkin, sillä lyön vaikka pääni vetoa, että lapset nauttivat ihan yhtä paljon maiseman vaihtamisesta, kuin äitikin.


Me lähdettiin jo keskiviikkona suuntaamaan Savonlinnaan mummojen iloksi. Käytiin hakemassa Mikaelin kanssa vauhtia ja pieniä sydänkohtauksia Tivoli Seiterästä, juotiin perinteiset ja joka kesän pakolliset torikahvit kera lörtsyjen, puljattiin rannassa, kyläiltiin kavereilla se aika mitä suinkin ehdittiin ja tein myös upean kirpputorilöydön! ( Keltainen Marimekon olkalaukku oli ihan hävyttömän halpa ollakseen niin hyväkuntoinen.)



Lauantaiaamuna ajettiin Helsinkiin ja lapset istuivat koko automatkan todella kiltisti, eli stressasin sitäkin ihan turhaan. Eksyttiin perillä keskustassa, yövyttiin hotellissa ( Hei olen Sini 21v ja ekaa kertaa hotellissa yötä ), käytiin katsastamassa Linnanmäki ja Sealife, treffattiin yksi kaveri ja syötiin ilmeisen hyvin, sillä muutama reissukilo näyttää tulleen. Meillä oli pienistä reissukitinöistä huolimatta ihan älyttömän hauskaa! Ja otetaan muuten tälläiset reissut jokavuotiseksi tavaksi.



Erityisesti iso kiitos reissusta Piialle perheineen, koska eihän tämä muuten olisi ollut yhtään mitään! Meillä oli kyllä niin mahdottoman kivaa! Teidän kaltaisia hyviä ihmisiä on maailmassa ihan liian vähän!


2013/07/04

Hola!


Me ollaan reissussa taas!
S-linna kutsui eilen ja Helsinki sitten lauantaina! Blogi on varmaan hiljaisempi viikonloppuna, mutta Instagramista meitä voi stalkata halutessan. Toivotaan hyviä hermoja ja kaunista säätä! Ihanaa viikonloppua!

2013/07/03

Mikaelin lempparibiisit




Meillä on aina kuunneltu paljon musiikkia. Aamuisin ekana radio päälle ( joka huutelee keittiössä pitkään yksikseenkin ), päivällä pauhaa Spotify, automatkoilla tulee tietty musiikkia soittimesta.
Mikael tykkää kovasti laulamisesta ja tanssimisesta ja tässä on ne ehdottomat tämän hetken lempprit, joista osataan lähes kaikki sanat ulkoa ja yhteen lauluun on se tanssikin hallussa. Suurin suosikki on tuo Cheekin kappale, jota Mikael pyytää aina, kun näkee Spotifyn olevan auki. ( En tiedä miksi, mutta tuo Olavi Uusivirran biisissä Mikael laulaa, että " kaiken jälkeen olet KALLIS "..Noh, ihan realistinen tuokin..)

Mitkä on teidän muksujen kesärallit?


2013/07/01

Mitäs jäi käteen kesäkuusta?


Hetki siinä meni, sitten pikkuhiljaa silmä alkoi tottua punaiseen. Uusi hiusväri - vaikka vähän räväkkä sellainen - nosti kummasti fiiliksiä. Varjopuolena on värin nopea haaleneminen, vaikka sävyttävä hoitoaine onkin käytössä. Jännityksellä odottelen sitä, miten pitkään tällä kärsivällisyydellä pidetään punaista tukkaa, tavoite on suoriutua kunnialla tämän kesän loppuun. Oikeastaan tavoite on suoriutua ylipäätään tästä kesästä.
Kesä on ihanaa aikaa ulkoilujen kannalta, mutta vaikka kuinka aurinko paistaa ja vitamiinit napsisi tunnollisesti purkista, niin väsyttää. Ei niin paljon, kuin olisin voinut joskus aikaisemmin kuvitella, mutta kuitenkin. 
Vastuu uuvuttaa, vaikka saisikin yöt nukuttua hyvin. 
Yleensä päivät ovat helppoja, mutta tuleehan niitä kamaliakin hetkiä päivässä, jolloin olen ollut valmis nostamaan käteni ylös luovuttaakseni ja lähettää rakkaat terroristini pahvilaatikoissa Timbuktuun. Onneksi sellaisetkin hetket on voitettavissa suklaalla.

Ja voi, mikä uhma.. Nyt voitte viimeistään unohtaa kaiken, mitä olen koskaan uhmasta kitissyt. Nämä viimeiset seitsemän ja puoli päivää ovat olleet todella hermoja kiristäviä. Meillä podetaan maailmantuskaa nyt todella rankan kaavan kautta. Pahimmat itkupotkuraivarit on esikoiseni saanut siitä, kun hän askarrellessa huomasi, että sakset leikkaavat paperin kahteen osaan. Voi, mikä murhenäytelmä kaikkine teatraalisine heittäytymisineen. Toinen mieleenpainuva tapahtuma oli se, kun omenat oli pilkottu väärin. Silloinkin kilahti. Kuten myös silloin, kun sänkyyn ei saanut viedä kourallista autoa ja parkkitaloa tai silloin, kun puistoon mennessä oli pakko laittaa housut jalkaan. Suuri vääryys. 

Mikään ei kelpaa ja kaikki on " mä en halua sitä/tätä ".

Mikael on ensimmäistä kertaa ikinä osoittanut mieltäänmyös  pikkuveljeään kohtaan. Hienosti menneet yöt samassa huoneessa saivat ikävän käänteen, kun isompi päätti kiivetä pienemmän sänkyyn tämän nukkuessa..Miro on myös saanut osansa kohti lentävistä esineistä ja pikkuilkeyksistä, kuten tuttien viemisistä. Miro taas puolestaan on ollut vastapainoksi todella leppoinen, kaikki sujuu ja hänen nuorempi korkeutensa viihtyy ja ilmeisesti huvittuukin isoveljen kiukunpuuskista.

Iltojeni ilo on löytynyt, Netflix nimittäin. Minä olen pahemman kerran koukuttunut Skins-nimiseen sarjaan ja tullut samalla katsoneeksi jotain ei-niin-hyviä-elokuvia ( Human Centipede nyt ainakin..). Olen koukuttunut puhelimellani peliin nimeltä Minion rush ja hakkaan sitä aina pienimmänkin hengähdystauon aikana ja tietysti tsekkailen Instagramia tiuhaan. Tällä viikolla teen ensimmäisen pidemmän reissun lasten kanssa ja olen valmiiksi ihan paineissa, kun mietin, millä viihdytän heitä kumpaakin tuntikausia ja ajan samalla autoa..Reissusta kuitenkin tulee varmasti mahtava ja lisää reissuja on tässä kuussa tulossa ainakin kaksi, ne tosin ilman lapsia.

Ihanaa ja positiivista heinäkuuta sinne! Kyllä tämä elämä on kaikesta huolimatta ihan mahtavaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...