Olen ollut viime aikoina todella iloinen " uusista " ystävistä, siis niistä Kuopiolaisista ( ja niitä yksiä Siilistä <3 ), jotka ovat elämääni tupsahtaneet.
Ollaan voitu jakaa ilot ja surut, ollaan oltu yhdessä arjessa ja viihteellä, ollaan voitu tavata toisemme kellonajoista riippumatta, ollaan reissattu, ollaan kahviteltu usein ei-niin-siisteissä-kotivaatteissa ja hätäponnareissa, ollaan soiteltu ja pommitettu viesteillä viikonloppuisin, jaettu parhaimmat vitsit ja vinkit ja ehkä vähän juorutkin kaikesta siinä sivussa. Tuntuu hyvältä, että täälläkin on vihdoin se oma pieni piiri.
Pieni, mutta sitäkin parempi.
Vein tänään lapset Petralle siksi aikaa, kun menin lääkäriin. Ja sain siinä tunnin odotuksen aikana idean ottaa Petralta kotimatkalle mukaan yövieraan. Meidän lapset ovat molemmat olleet siellä yökylässä, mutta meillä ei ole koskaan ollut ketään. En ole uskaltanut ottaa. Nyt tuntui oikealta tehdä sekin.
Iltapäivä sujui rattoisasti. Taaperot nukahtivat täpötäyteen ruuhkabussiin, mutta ihanat kanssamatkustajat auttoivat minut rattaiden ja väsyneiden kakaroiden kanssa ulos ilaman kummempia kriisejä. Ruokailu oli hämmentävän kovaäänistä kolmen pojan kanssa, mutta Pikkukakkonen pelasti, sillä isommat käytännössä katsoen hoitivat toisensa ja Miro seurasi hitaammin perässä. Ehdin vaihtaa verhot ja siivota ihan rauhassa, kerrankin. Yöpuulle käyminen meni omien muksujeni kohdalla yllättävän kivuttomasti, vieraamme ilmoitti, ettei aio nukkua ollenkaan.
Hänkin tosin sammui vartissa sohvalle, josta kannoin makuuhuoneeseen nukkumaan. Ei tämä ollutkaan niin vaikeaa ja pelottavaa. Palautan huomenna lainapojan, jos maltan. Tätäkö se olisi kaksosten ja vauvan kanssa?
Tällä viikolla on tiedossa tiistaiterapiaa Sannin luona, yhdet kivat lastenvaatekutsut Elinan luona, pari leffailtaa viltin kanssa, talvikenkien metsästysä ja koululla vierailua. Sitten koittaa vapaaviikonloppu ja senkin pitävät kiireisenä muutamat S-linnan emännät.
Kivaa viikkoa!