Jossain on tie ulos

Itkettää ja naurattaa hassusti samaan aikaan. Aamusta asti vatsanpohjassa vellonut jännitys purkautui muutamana onnenkyyneleenä ja monena hymynä illalla. Päästiin muutamien onnekkaiden kanssa kuuntelemaan ennakkoon Pariisin kevään perjantaina julkaistavan uuden albumin. Itse levy oli hyvä, täytti odotukset ja sai kuuntelijat jopa herkistymään kyyneliin. Itse odotin jotain " yllätystä " mutta sellaista ei pieneksi harmikseni tullut. Uudelta levyltä jäi mieleen muutama upea biisi ja kyllä voin suositella lämpimästi, jos nyt ei ostamaan, niin kuuntelemaan albumin Spotifysta. Kokonaisuudessaan siis odotuksen arvoinen, ehkä aavistuksen verran taiteellisempi ja ehkä himpun melankolisempi edelliseen levyyn verrattuna.

Kaikista kivointa oli ehdottomasti päästä vaihtamaan bändin kanssa ajatuksia ja yleensäkin tapamaan heidät oikeasti. Oli pakko käydä oikein kädestä pitäen kiittämässä ja vaihtamassa pari sanaa Arton kanssa. Muistona kotiin juliste nimikirjoituksilla ja kuvat kamerassa.

Olo on kuin olisi käynyt sielunpuhdistuksessa.