2013/09/13

Missä mun motivaatio?


Älypuhelimella on huomattavat seuraukset. ensinnäkin: se koukutus siihen itse laitteeseen on suuri ja toisekseen: koko puhelin täyttyy huomaamatta pärstäkuvista. ( Ihan tulee galtsuajat mieleen, kun omia naamakuviaan katsoo ). Ihailkaa nyt puhelimella otettuja lärvejä.

Minun motivaationi on hukassa. Taas.
Tuntuu vähän siltä, että se otti ja lähti äkkilähdöllä Kuubaan, eikä sillä ole aikomustakaan tulla takaisin pysyvästi. Tahtoisin karistaa vihdoin nämä ylimääräiset kilot ja löytää ilon terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnasta. Lenkkeily-urani kesti melkein kaksi kuukautta tosi hyvänä, sitten se  varoittamatta loppui. Salikortti on kallis ja lastenvahtimiskysymykset käsittelemättä. Olen ihan suunnattoman laiska iltaisin.
Ruokavalion epäterveellisyydestä nyt puhumattakaan. Iltasyöppö + tunnesyöppö = kertyvät kilot. Ei tässä ole mitään hauskaa, toukokuun jälkeen ei paino ole pudonnut enää yhtään. Ja kyllä kaikella logiikalla se, että  syö vähemmän, kuin kuluttaa, pitäisi toimia. Olen pohtinut syyllisiä kierukasta aina kilpirauhasjuttuihin ( ihan tolkutonta väsymystä ja ahdistusta ). Pitäisi varmaan taas katsoa peiliin ja pakottaa itsensä ylös ja ulos.

Mistä ihmeestä saisin motivaatiota liikkumiseen ja rempattua ruokatottumukseni? 
Miksi pohdin näitä asioita joka syksy? Ei siitä nyt niin montaa vuotta ole, kun painoin 17kg vähemmän kuin nyt..

18 kommenttia:

  1. Ei se tule takaisin kuin tekemällä. Pitkässä ummetuksessakin ne ekat paskontakerrat on helvetin hankalia, työn ja tuskan takana. Ite jättäisin koko salikortin pois, pelkkää rahantuhlausta, ja keskittyisin haalimaan vaikka jumppa-DVD:eitä halvalla internetin ihmeellisestä maailmasta. Niitä kun löytyy joka sorttia jokaiselle ja sillä parilla eurolla hikoaa monta vuotta. Pituuksia ohjelmille löytyy aina 10 minuutista alkaen, joten aika ei ole mikään tekosyy, ja kuka vain jaksaa 10 minuuttia - ja yleensä sen jälkeen kerran nyt on aloitettu vielä toiset 10 ja sitten vielä toiset. Tekosyy ei kotona jumppaamisen kanssa ole ainakaan lapset, koska lapsien kanssa voi aina jumpata iästä riippumatta. Yleensä muuten siitä tykkäävätkin. Pötkylä käteen ja tekemään kyykkyjä ja vatsoja, isompi viereen tekemään samaa. Ainoa vitutus tulee siitä, kun lapsi tekee kaiken niin vaivattomasti ja itse joutuu pusaamaan naama punaisena raajat tutisten.

    Jaksamista löytää liikuntaan pakottamisen lisäksi ruokarytmeistä, millä pääsee iltasyömisestäkin. Sitähän tutkittiin tässä joskus, että ne, jotka syö raskaimmat ateriat ennen olikohan iltapäivä kolmea laihtuu enemmän kuin myöhemmin syövät, vaikka kalorimäärät oli samat. Siinä motivaatiota?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä motivoi, kaikessa karuudessaan. Ateriarytmi on varmasti se hankalin juttu.. :)

      Poista
  2. Ei sillä, etteikö sitä motivaatiota kannattais etsiä ja kiloja vähentää, jos siltä tuntuu, mutta: koita hei olla armollinen itsellesi. Ne muutama vuosi sitten sä olit teini ja ilman lapsia. Lasten saaminen tuppaa lihottamaan monia, mutta lisäks se, ettei ole enää murros-/teini-ikäinen kasvava nuori, muuttaa kroppaa. Odotas vaan kun se 30 kilahtaa mittariin ja sekin vähä aineenvaihdunta jota ennen tapasi olla, ottaa ja häipyy sen motivaation seuraks sinne Kuubaan...

    Mahtava tulevaisuudenkuva? :D On tällai vanhuksena ihan kivaakin <3

    VastaaPoista
  3. Ihan samat fiilikset täälläkin! Ei niinkään painonpudotus ole mulla tähtäimenä, mutta liikunta. Huoh, se liikunta... ja olemattoman kunnon kohotus. Olisi varmasti sata kertaa pirteämpi, jos edes silloin tällöin saisi aikaiseksi lenkkeillä. Mulla on vieläkin korkkaamattomat lenkkarit kaapissa...

    Tsemppiä motivaation metsästykseen :-) Ja reipasta viikonloppua <3

    VastaaPoista
  4. Löytyykö läheltä jotain kunnan/kaupungin ylläpitämää kuntosalia? Olisi edullinen vaihtoehto noihin ketju tms verrattuina! Meillä kunnan salin kk-kortti on 20€/työssäkäyvät ja 10€/työttömät,opiskelijat jne kuukaudessa rajaton käyttö :) Laitteet eivät ole ehkä aivan uusimpia, mutta ajavat asiansa!
    Ja se syöminen, oi, miksi se on niiin vaikeaa! Suklaa varsinkin huutaa hyllyssä hakijaansa...
    Terveisin blogiasi seurannut jo pidemmän aikaa ja pienen pojan kanssa kotona myöskin itäisessä Suomessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän vielä kaivella semmoisen ennen, kuin luovun toivosta.

      Poista
  5. wow toi eka kuva! <3:)

    VastaaPoista
  6. Olitko tänään Iisalmessa prismassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä sitten nähnykään harhoja :D

      Poista
    2. Ounou, tuli varmaan ihan hirveen hyvä ensivaikutelma. oon oikeesti kivempi, se on toi Petran seura, mikä tekee minusta oudon :P

      Muistin kyllä, että asut sielä, oisit tarrannu hihasta ( tosin vaikutimme niin oudoilta, että ihan terve itsesuojeluvaisto kiertää meidäät kaukaa )

      Poista
  7. Heippa!
    Kahvakuulailua kotona, lihaskuntoa(vatsa,selkä,kyykyt,ym.) paljon saa myös kotona aikaan, eikä tarvi edes lastenvahtia! :) lisäksi ulkona käymiset lasten kanssa myös polttaa jo kaloreita, tsemppiä! vaikkakaan sinä et selvästikkään ole mikään ylipainoinen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti. En ehkä ylipainoinen, mutta löllyvä ja höllyvä ja BMI:n kanssa ollaan aika rajusti eri mieltä ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...