Moro Miro

Voi Seppo, miten oletkaan kasvanut. Huomasin tänään todella, että Mirohan ei todellakaan ole enää mikään pikkuinen toveri. 

Miro vilkuttaa, seisoo tukea vasten, pyörittelee päätään, kun sanon " ei " ja taputtaa esimerkistä. Hän myös ymmärtää oman nimensä, sanoo " äitee " ( mikä tarkoittanee jostain syystä isoveljeä?!?!?! ) ja komentaa isoveljeään kovaäänisesti.

Poika on saanut kehitettyä kahdessa viikossa itselleen oman tahdon. 

Ennen Miro on vaan kiltisti katsellut ja alistunut isoveljen pyörityksiin, mutta nyt on tahtoa mölistä takaisin, eikä lelujakaan saa vietyä kädestä ilman katutappeluälämölöä.  Ruokailukin on yhtäkkiä ihan tyhmää, samoin se, ettei imurin johtoa tai nettipiuhaa saa kiskoa seinästä.

<3 Mutta on se vaan niin supersöpö!