2013/10/18

Vilkuilen itseäni jatkuvasti peilaavista pinnoista. Jotain puuttuu.
Rattaat.

On uskomattoman helppoa liikkua keskustassa ilman rattaita ja ilman lapsia. Voi luikahtaa pieniin putiikkeihin ja hypistellä kaikkea. Yksin. Hiljaa.
Lapsivapaalla on tehtävä aina kaksi asiaa: juoda kahvia ihan hiljaa ja käydä kiertelemässä kauppoja ilman lapsia. Ostin uudet kuulokkeet, edelliset ovat esikoisen jäljiltä jossain.

Converset painuvat raskaina asfalttiin. Hautaudun huivin suojaan ja vastaantulijat tekevät samoin. Ilmassa on selkeät enteet myrskystä. Minua hymyilytti kummasti kaikki.
Illalla satoi ensilumi ja minä nukahdin sohvalle. Aamulla syksy oli vaihtunut talveksi.

Aamukahvin nautin viltin alla ja katson liian monta jaksoa The hard times of  R.J.Bergeriä ja lykkään siivoamista vielä tovin.

Ihanaa viikonloppua!

9 kommenttia:

  1. Tekisitkö meille joskus kuvapostauksen sun lapsivapaa päivästä?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatan vaikka tehdäkin. Seuraavilla vapailla meillä on pikkujoulut ;)

      Poista
  2. Mulle tuli tästä postauksesta vähän surku olo! :D Ite mietin tässä kovasti että uskallanko ottaa lapset kainaloon ja jatkaa matkaa ilman miestä. Meillä vajaa 2vuotias ja 7kk ikäiset pojat.
    Tuollaiset päivät kun lapset olisivat isällään mietityttää. Pelkkä ajatus nostaa ikävän kyyneleet silmiin. Miten sä selviit niistä?
    Mä tiedän että pärjään ilman miestä, mutta en ilman mun poikia! :/
    Mua myös säälittää ajatus että pojat näkisivät esim vaan viikonloppuisin tai vaikka arkisinkin vaan vilaukselta isänsä. Kuitenkin ovat tottuneet iltaisin töiden jälkeen leikkimään pihalla yhdessä ja mies hoitaa esikoisen iltasadut ja nukutukset. Varsinkin vanhemmalle iskä on se maailman tärkein tällä hetkellä, tuntuu aika kamalalle että heidät erottaisin. :(
    Mitään ajatuksia? Anteeks et tälleen tänne purkaudun! :)
    Ja kiitos ihanasta elämän makuisesta blogista Sini! Iloa, onnea ja hauskoja hetkiä teidän päiviin <3
    /Roosa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävään tottuu, lasten isä on kuitenkin pätevä hoitaja ja osaa asiansa. Ensimmäinen vapaapäivä on helpompi, toisena iskee ikävä mutta onneksi aina voi soittaa! Mikael on aina ollut isin poika mutta tottui järjestelyyn nopeasti. Marko ottaa pojat joka toinen viikonloppu ja viikoittain nähdään ja se on Mikaelille ihan luonnollinen asia, että isillä on oma koti ja isin luona käydään kylässä. :) meillä eron jälkeiset järjestelyt ovat sujuneet upeasti ja tietenkin lasten etua ajatellen.

      Ihanaa syksyä ja talvea myös sinne. Lapset sopeutuu yllättävän nopeasti tilanteisiin, vaikken ketään kannustakaan eroamaan :)

      Poista
    2. "Lapset sopeutuu yllättävän nopeasti tilanteisiin"

      Temperamenteissa on kyllä suuriakin eroavaisuuksia siinä, miten nopeasti lapsi mihinkin asiaan sopeutuu. Ei kannata yleistää oman kokemuksen perusteella, vaan kuulostella lapsen reaktioita ja toimia sen mukaan. Itse en onneksi joutunut missään vaiheessa käymään läpi eroa lapsen kanssa, kun erosin miesystävästä jo ennen sen syntymää. Mutta olisi voinut olla tukalat paikat, jos näin olisi käynyt: pienokainen kun ei mistään helpoimmasta päästä etenkään varhaislapsuudessaan ollut. Tai lähinnä sopeutumisnopeutensa kautta tarkasteltuna... pienetkin muutokset arjen askareissa sai toisen kiukun valtaan eikä siitä ollut tulla loppua. Päiväkodissa aloittaminen 2½ vuoden iässä oli kaikista pahinta, ja katsoin parhaaksi lykätä sitä vuodella kun ei tapahtunut muutosta muutaman viikon sisällä. Sitten se lähtikin sujumaan vähän paremmalla menestyksellä... Mutta pointti oli siis se, ettei lapset ole samanlaisia tai sopeudu asioihin samalla tavalla. Näissä asioissa pitää ehdottomasti mennä lapsen ehdoilla, ja mikäpä siinä sitten jos on sattunut saamaan hyvin sopeutuvaiset mukulat.

      Poista
    3. tootta, yleistin vähän turhan rankasti. Kaikki lapset on yksilöitä :)

      Poista
  3. "Näissä asioissa pitää ehdottomasti mennä lapsen ehdoilla, ja mikäpä siinä sitten jos on sattunut saamaan hyvin sopeutuvaiset mukulat."

    Piti minunkin vähän tarttua pikkuasioihin :P. Ei todellakaan aina tarvitse mennä lapsen ehdoilla, miksi esim. jäädä yhteen miehensä kanssa vain lapsen takia? Että lapsella olisi molemmat vanhemmat saman katon alla. Se voi jopa pahentaa lapsen oloa jos vanhemmat eivät tule toimeen yhdessä.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...