2013/11/04

tuttidilemma


Tänään se jäi pois. Tutti nimittäin.
Molemmat pojat saivat siihen kapistukseen ensikosketuksensa jo laitoksella ja molemmille siitä tuli tärkeä apuväline nukahtamiseen. Huvikseen sitä on pidetty molemmilla harvoin. Autossa ja rattaissa kylläkin. Oiva äänenvaimennin se on ollut. Kuitenkin, kun esikoinen vieroitettiin siitä pahuksen kapistuksesta 1,5-vuotiaana, saatiin kuunnella vajaa viikko jatkuvaa ja korviaraastavaa tutti-ikävää, ensimmäiset yöunet olivat ihan fine, mutta päiväunille taisteltiin kolmatta tuntia. Päätin Miron kohdalla olla nohevampi ja vieroittaa tutin pois reippaasti ennen ykkössynttäreitä.

Ja ne tämän päivän päiväunet, ensimmäiset ilman tuttia..Tunnin pojat tappeli normaalisti päiväunia vastaan, pelleilivät ja hauskuuttivat toisiaan. Sitten Mikael nukahti ja Miro tajusi joutuvansa sänkyyn ilman tuttia, vain harson ja unilelun kera. 
Alkoi sydäntäraastava huuto.
Ensimmäinen ääni päässäni totesi, että huutoon ei kuole, neuvolastakin saatiin vihreää valoa luopumisaikeisiin, Mikaelkin huusi hetken ja tämä täytyy vaan kestää ja sitten se on ohi. Toinen ääni sätti minua paskaksi ihmiseksi, joka saisi syyttää vain itseään, jos Mirosta nyt tulisi tunnevammainen ja luonne muuttuisi pysyvästi ei-niin-tyytyväiseksi ja miten on julmaa täysin varoittamatta muuttaa pienen lapsen arkirutiineja tuolla tavalla. Huudon lomassa keskityin omalta itkultani tekaisemaan maailman hienoimman isänpäiväkortin Markolle ja paketoimaan suuren määrän joululahjoja ja jossain vaiheessa tajusin, että meillä onkin täysin hiljaista. Taisi kestää kaksikymmentä minuuttia koko huutoepisodiin. Niin vähän?!

Eihän pojat pitkin kuitenkaan nukkuneet ja vierailu Sannin luona oli Mikaelin osalta karmea. Kummatkin olivat yöpuulle valmiita jo kuudelta. Kitinä ja valitus saivat minut jo kiristelemään hampaitani.
kello 18.25 laitoin pojat sänkyihin, ja normaalin puolen tunnin juoksemisrallin jälkeen tupa hiljeni. Ei yhtään huutoa! Miten tämä on mahdollista?! Kummatkin pojista nukahtivat, Miro ilman tuttia ja ilman huutoa! Saako tuulettaa?

Minun tuurillani herätään sitten tunnin välein koko yö läpi tai jos ei, niin herätys on jokatapauksessa ennen kuutta ja koko huominen päivä itketään sitten tämänkin päivän edestä. Ja sitä jatkuu ehkä kuudesta kymmeneen päivään, hyvällä tuurilla. Mutta tänä yönä, ensimmäisenä tutittomana yönä, Miro ei päästänyt äännähdystäkään nukkumaan käydessä. Taidan avata paketin jäätelöä ja nauttia hiljaisesta televisioillastani!
Ensimmäinen erävoitto minulle!

15 kommenttia:

  1. Hei, miten sattuskin. Mä just alotin eilen tutittomuuden aikakauden meiän pojalle (tänään 10kk). Ekat unet huudon kanssa, tokat pienen kitinän kanssa ja tänään kolmannet ilman kitinän kitinää. Oli oikeen pakko mennä tarkistaa, että hengittääkö se :D ja nyt äsken kävi yöunille hiljaisuuden vallitessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän oon valehellu, poika täytti siis 11kk eikä 10 :D

      Poista
    2. Toisen päivän päikkärit ilman huutoa ja yöunille käydään just. Paljon helpompaa ku ekalla kerralla :D

      Poista
  2. Enkä ees naura katketakseni tuolle Miron ilmeelle eka kuvassa :D <3

    VastaaPoista
  3. Ihana Miro tossa ekassa kuvassa :D
    Meillä luovuttiin tutista 1v3kk iässä (nyt poika 2v10kk pian). Kävi tosi kivuttomasti, muistelen että juurikin tollasia pieniä hankaluuksia oli unille käymisessä. Meilläkin oli käytössä vain uniaikaan ja autossa/rattaissa joskus, mutta esim. leikeissä aina otettiin pois. Näin teen toisenkin kanssa jos sellainen meille siunaantuu, en anna plutata jatkuvasti tutin kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minut peloteltiin jo raskausaikana siihen, että tutti on ihan saatanasta :D onneksi suht kivuttomasti mennyt.

      Poista
  4. Huh, sä oot aikamoinen! Mä en uskalla olla ottamassa tuolta tuttia vielä pois ainakaan tämän vuoden puolella! Ensin ajattelin vieroittaa yösyömiset ja niitä ei varmaan hevillä vieroiteta ilman tuttia. :)
    Toivottavasti menee helposti muutkin illat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toivotaan. Meillä kun ei ole ikinä yösyöntejä ollutkaan, niin empä tajunnu, että niistäkin pitää vieroittaa pois :)

      Poista
  5. Meillä ei oo tytölle oikeeta tuttia, mutta hitsi vie kun se tutti olen etenkin iltaisin minä! Nukutan sitten tytön tissi suussa, paha paha. Mut näillä mennään, jossain asioissa mä oon tajuttoman laiska ja meen sieltä mistä helpoiten pääsee. Mutta siis älyttömän hyvä suoritus sulta, vau! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D miula on toisaalta tosi paha mieli, kun vieroitan vauvasälästä tosi aikaisin, vaikka haluaisinkin antaa olla vauva mahdollisimman pitkään.

      Poista
  6. Kumpi saa pojat jouluaattona? Vai oletteko kaikki yhdessä, kun Miron ensimmäinen joulu kuitenkin on? :)

    VastaaPoista
  7. Äiti kertonut ja meillä vielä pari kuvaakin miten oma isoveli pienenä oli luovuttanut omat tuttinsa joulupukille ja tästä urhoollisesti teosta saanut sitten semmoisen auto parkkitalon :DD Ëipä niitä sen jälkeen voinut oikeen kaipailla kun poiskin oli annettu.
    Mutta tsemppiä sinne! Ihana tuo Miron kuva :'D

    VastaaPoista
  8. Määkin vierotin meijän neitin (1w3kk) tossa parisen viikkoa sitten tutista ja ei se oo helppoa ollu vieläkään. Edelleen tutin perään itketään iltaisin ja päikkäreillä. Välillä tuntuu kamalle, kun sitä itkua vaan tulee vieläkin! Toisinaan kyllä nukahtaa paremmin, mutta toisinaan ei. Meillä on sama juttu ollu tutin kanssa, että aina vaan nukkumiseen ollu ja autossa sekä rattaissa. Nyt ei missään oo enään tutia.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...