Mitä jäi käteen vuodesta 2013

Vuodesta 2013 jäi parhaiten mieleen sen erilaisuus.

Se oli kaikessa raakuudessaan todiste siitä, miten elämä voi yhtäkkiä heittää kokonaan usille urille. Samalla se oli hyvä opetus siitä, että elämä siitä huolimatta kantaa eteenpäin.

Tammikuussa ihailtiin vastasyntynyttä pikkuveljeä ja elettiin totaalisessa vauvakuplassa. Nautittiin yhdessäolosta ja tuoksuteltiin pikkuisia varpaita. Vauvaa kävi ihmiset katsomassa ja me haljettiin kaikesta rakkaudesta.

Helmikuussa vietettiin ristiäiset Sulkavalla ja vauva sai nimekseen Miro Markus, jonka isoveli keksi. Tein elämäni parhaan hankinnan eli järjestelmäkameran ja kuvausinto juurtui sillä hetkellä sydämeeni. Vietettiin paljon aikaa savonlinnassa. Miro alkoi näyttää Seppo Taalasmaalta. Mikael kävi parturissa.

Maaliskuussa oltiin paljon poissa kotoa, me vanhemmat päätettiin lähteä eri teille ja se kuukausi meni, kuin sumussa. Jännästi sitä silti jaksoi kuitenkin nauttia elämän pienistä iloista.

Huhtikuussa täytin 21, kevät tuli kuukaudessa. Vietin ensimmäistä kertaa kunnolla aikaa yksin ja minulle järjestettiin maailman parhaat yllärisynttärit Savonlinnassa. Miro kasvoi ja Mikael nautti ulkoilusta. Aurinko alkoi taas paistaa.

Toukokuussa fiilisteltiin lätkää ja Mikael oppi kuivaksi. Aloitin lenkkeilemään ja pikkuhiljaa keräämään rohkeutta uutta elämäntilannetta varten.

Kesäkuussa isommat kengät muuttivat osoitettaan ja me aloimme poikien kanssa elää kolmistaan. ( Alkukankeuden jälkeen se alkoi sujua.)  Mikaelia ravisteli uhmahuippu ja elämänmuutokset. Olin juhannuksen Lapissa, tapasin Miian ensimmäistä kertaa, värjäsin hiukset punaiseksi ja nautittiin lämmöstä ja valosta. Miron vauvavuosi saavutti puolivälin.

Heinäkuussa tapahtui paljon. Keikistelin iltapäivälehden sivulla, osallistuin Sannin ja Miikan häihin ja Milon ristiäisiin, heitettiin ihana reissu Piia-murun kanssa Helsinkiin linnanmäelle, käväisin Tampereella juhlimassa kummityttöni syntymäpäiviä ja Ruotsissa juhlimassa isäni viiskymppisiä. Mikael päätti leikata itselleen kesätukan.

Elokuussa rauhoituttiin, Miro oppi vihdoin liikkumaan ja vietettiin paljon aikaa ulkona. Käytiin tivolissa ja hengailtiin kavereilla.

Syyskuussa tanssittiin Nooran häitä ja tein ensimmäisen " kuvauskeikkani ". Pariisin kevät julkaisi uuden singlen ja voitin YleX:n järjestämän kilpailun ja pääsin tapaamaan bändiä ja kuuntelemaan ennakkona uuden albumin. Se oli vuoden paras reissu ehdottomasti. Kuunneltiin PK:ta lasten kanssa ja fiilisteltiin haikein mielin alkavaa syksyä.

Lokakuussa käytiin Sannin kanssa vaatekutsuilla, Annen kanssa PMMP:n jäähyväiskeikalla ja vietin vapaani Savonlinnassa, jossa sain yllärilahjaksi kukkia ja suklaata. Valmistauduttiin lasten kanssa syksyyn ja vietettiin terapiatiistaita usein Sannin luona. Pimeys ja alakulo löysivät meille ja linnottauduttiin sisätiloihin. Virittelin jouluvalot ja joulukuusen.

Marraskuussa saatiin ostettua uusi sohva, vietettiin pikkujoulujen etkoja ja juhlia, käytiin PK:n keikalla Kuopiossa ja järjestettiin lettukestit. Pojat karpoilivat ja hullaantuivat MyLittlePonyihin. Ja tilasinhan itselleni upean mekon!

Joulukuu olikin sitten yhtä juhlaa, Mikael täytti kolme ja vietettiin tuplasynttäreitä isolla porukalla koko viikonloppu! Joulua juhlittiin koko viikko mummoloissa ja varamummoloissa. Miro täytti 1v ja blogi koki muutoksen. Sain joululahjaksi päiväpeiton ja tilasin kauna himoitsemani Uhanan korvikset.