2014/01/31

Uusi pöytä


Kun ensimmäisen kerran astelin nykyisen asuntomme keittiöön, tiesin, että haluan ison ruokapöydän. Meillä on nimittäin tosi iso keittiö ja neljälle hengelle tarkoitettu ruokailuryhmä on tuntunut aika pieneltä niin isossa tilassa. Hetken vei haaveilu ja toimiminen, mutta eilen se sitten saapui. Askosta ostettu korkeakiiltovalkoinen ruokapöytä ja mustat keinonahkatuolit. Olen tyytyväinen. Meillä on nyt nätti keittiö.

Ja miettikääs, miten kivoja illanistujaisia voi nyt pitää isolle porukalle! Vielä, kun oppisi kokkailemaan. Onneksi opettaja löytyy läheltä.

2014/01/29

Kaupungin sydän


Huomio kaikki Savonlinnalaiset ja muut lähiympäristön alueella elävät ja oleskelevat!
Savonlinnassa järjestetään 8.2.2014 tapahtuma, jossa yhdistyy hauskasti kulttuuri ja shoppailu. Tapahtuma sopii koko perheelle!



" Kaupungin Sydän sykkii jälleen! Luvassa on shoppailua ja kulttuuria kaupungin keskustassa - ostosmahdollisuuksia, musiikkia, kuvataidetta, esityksiä ja paljon muuta koettavaa. 
Päivän ohjelmasta voit nauttia Melartin-salissa, joka tarjoaa klo 14 alkaen tanssia, musiikkia ja miekannielentää. Kirjastolla on ohjelmaa kaikenikäisille klo 10.30 alkaen, jolloin löydät paikalta myös lapsiparkin ja myyntipöytiä. 

Myös keskustan liikkeet tarjoavat asiakkailleen erilaisia esityksiä musiikista kuvataiteeseen, ja Riihisaaren museon sisäänpääsymaksu on päivän aikana vain 1€/henkilö. Seuraa BLC:n League of Legends -peliturnausta klo 10 alkaen ja käy ostamassa makkaraa evääksi Osuuspankin edustalta. Muista käydä äänestämässä Savonlinnan sydämellisin asiakaspalvelu mukana olevissa liikkeissä, ja siten voit voittaa Ylläksen lahjakortin! Ilta päättyy Castle Innissä akustisen musiikin parissa klo 20 ja 21, jonka jälkeen voit jäädä virallisille jatkoille joko paikan päälle tai suunnata Happy Time -baariin.



Valoa ja lämpöä vuoden pimeimpään aikaan - tule kokemaan kaupungin syke! "



Lisätietoa löytää tapahtuman Facebook-sivuilta!

2014/01/27

tää on muijan koti, osa 1

Kämpän esittelyä siis tänään tiedossa. Kuten osa jo varmaan tietääkin, meillä ei ole sisustuksessa niin mitään tyyliä, sillä kaikki on halpaa/puoli-ilmaista ja yleensä käytettynä hankittua. Olisin innokkaampi sisustelija, jos lompakkoni olisi samaa mieltä kanssani. Inspiraatiota olen lähinnä imenyt kavereilta ja blogeista, kuitenkin oma selkeä linja puuttuu, mutta jos jollain pitäisi yrittää kuvata sitä, mitä sisutukseltani haluan tulevaisuudessa olisi se " moderni mummola ". Tiedä sitten, mitä se tarkoittaa käytännössä, tai edes teoriankaan tasolla. Olkaas hyvä!

Ja kyllä, siivosin varta vasten kuvia varten.




2014/01/26

Instaweek 4


1. Maanantain pakkasaamu ja matkalla trukkikurssille.
2. Juuri ja juuri läpäisty teoriakoe! Jee.
3. Ensimmäistä kertaa trukkia ajamassa, hemmetin jännittävää hommaa.
4. Miro <3 Söppänällä on kuulemma tänään iskälässä huomattu kolmas ylähammas.
5. Koulun hallista. Ohjasin nosturia.
6. Omat työvaatteet saapuivat! Vihdoin jotain sopivankokoista päällä!
7. Hallissa heti aamusta, Perjantaina vietettiin siivouspäivää.
8. Juuri lähdössä reissuun. Olen huomannut, että olen pitänyt pipoa päässä oikeastaan koko tammikuun. Aika paljon on hiukset kasvaneet pituutta sillä välin..
9. Lauantaiaamu valkeni Tampereella. Ihana kaupunki.
10. Kummitytön kanssa yhteiskuva Arnoldsilla.

@tampere


Pyörähdin Tampereella. Kilometrejä taittui melkein 600 ja tunteja autossa se melkein kahdeksan, mutta oli kyllä sen arvoista. Kummityttökin oli jo niin isoksi päässyt venähtämään kesän jälkeen. <3
Iso sydän!

2014/01/24

Mielessä nyt


Tässä on eletty uutta arkea melkein kolme viikkoa. Kaikki on vieläkin hieman uutta, mutta olemme poikien kanssa tottuneet. Tämä on meidän elämäämme nyt.

Pojat aloittivat siis päivähoidon ja hyvin ovat pärjänneet. Mikael osaa nimetä uudet kaverinsa ja hoitajansa ja pihalla oleskelu on selvästi parasta päivässä, Miro taas puolestaan tuntuu syövän päiväkotia vararikkoon systemaattisesti. Pientä itkua on nuoremmalla ollut, kun huomaa äidin lähtevän, isompi ei ole yhtään moksiskaan. Päiväkotipäivien vilkas touhuaminen on vaikuttanut nukahtamisiin, ei ole koskaan ollut näin helppoa sen suhteen. Pojat ovat umpiväsyneitä seiskan maissa ja nukahtavat lähes samantien,. Mikael toivottelee jo tottuneesti äidille " hyvää koulupäivää ". Välillä on isompi morkkis siitä, että niinä viikkoina, kun pojat menevät isälleen, on meidän yhteinen hereillä vietetty aika viikossa vain jotain kaksikymmentä tuntia. Kyllä ehtii tulla taas iso ikävä, kun tänään mennään isin luo. 

Koulusta.. Voi, kun voisin puhua siitä jatkuvasti. Meillä on upea luokka! Me olemme esimerkiksi tänään siivonneet meidän hallia. On mukava huomata, että meillä alkaa jo olemaan omaa inside-läppää ja perustamani luokan facebookryhmä on ehkä paras asia pitkään aikaan. Me vaan kuulutaan yhteen, niin se on. Iltaisin, kun katselen mustia käsiäni, tiedän tehneeni jotain konkreettista. Pelkkää plussaa koko opiskelun aloitus. En voisi kuvitella itseäni enää kotiin.

Elämässäni on nyt ollut aika vähän aikaa ihmissuhteille, koska illat menee lasten kanssa ja television ääressä ja päivät luonnollisesti koulussa. Onneksi tänään kutsuu Tampere ja kummitytön sylittely on ollut mielessä heräämisestä asti. Rentouttava reissu siis tulossa, jos tällä kertaa ei ajaisi tieltä ulos.. Onneksi on päivystäjä, jolle voi soittaa jos tapahtuu jotain selittämätöntä.

Tunnen olevani onnellinen. Minulle on sattunut paljon hyvää tammikuun aikana. Elän varmasti elämäni parasta aikaa! Mutta se, jolla onni on, se onnen kätkeköön.


Ihanaa viikonloppua!

2014/01/23

Ensiaskeleet


Olisikohan se ollut viimeksi tänään, kun pohdin ääneen kuopukseni liikkumattomuutta. Tai oikeastaan hänen kiinnostuksensa puutetta kyseiseen asiaan. Miron mielestä on selvästi yliarvostettua liikkua itse, kaikki kun tulee valmiiksi kuitenkin. Ainakin kun vähän korottaa ääntään.

Tänään sitten suureksi hämmästyksekseni Miro päätti ottaa ne odotetut ensiaskeleet. Käytin puhelintani houkuttimena ja samantien neljä askelta tultiin eteenpäin. Huimaa, Miro on nimittäin ollut vauva tosi pitkään ja kuukauden päästä mahdollisesti mennään kahdella jalalla kovaa kyytiä eteenpäin. Ihan hirvittää tavallaan.. Mutta niin ne kasvaa..


2014/01/21

Melkein pätevä trukkikuski


Oli minulla pieni käsitys siitä, mitä se on, kun menet vähemmistösukupuolena selvästi miesvaltaiselle alalle. Osasin varautua siihen, etten välttämättä ymmärrä miehiä tai että mahdollisesti seura tekee kaltaisekseen ja minä itse alan äijistyä. Tiesin myös sen, ettei kaikkea ole mitoitettu minun lyhyydelleni pituudelleni ja sen, että fysiikkani ei ole välttämättä ihan samanlainen, kuin minua kaksikymmentä senttimetriä pidemmillä ja paljon lihaksikkaammilla kaksilahkeisilla. Lisäksi minulta puuttuu joku miehille ominainen asia: kyky hallita kaikenlaisia koneita ja ajoneuvoja ihan luonnostaan.

Kun kuulin, että me saadaan koulun puolesta trukkikoulutus, olin ymmälläni. En ollut koskaan ehkä edes sellaista nähnyt muualla, kuin televisiossa. Autolla ajaminenkin on minun kohdallani kuulemma arveluttavaa, saan nimittäin jostain syystä jatkuvasti osakseni naljailua minun ajotaidoistani. Nainen ratissa, mikä vakiovitsi. Kirjallinen osuus meni odotuksista huolimatta hyvin, vaikkei minulle edelleenkään ole selvää, mikä ihmeen merkitys on hydrauliikkaöljyllä. Olin varma totaalisesta feilaamisesta, mutta läpi se on. Juuri ja juuri tarvittavalla pistemäärällä..
Sitten alkoi se vaikein osuus.. Ajaminen.

En vielä puoli vuotta sitten kuvitellut joutuvani tilanteeseen, jossa ajan mitään muuta ajoneuvoa, kuin autoa. Siinä minä sitten tänään istuin, trukin penkillä miettien, mitä kaikilla vivuilla on edes tarkoitus tehdä. Muutaman tunnin jälkeen alkoi jo jotenkin sujua, kunnes aivan totaalisesti kämmäsin nostaessani kuormalavaa ylähyllylle. Se nimittäin jäi jotenkin jumiin ja tipahti ja sitten olikin muilla tekeminen jälkieni korjauksessa. Kyllä sapetti, en nimittäin siedä sitä, että olen huono. Enkä varsinkaan sitä, että se " huonous " olisi mitenkään rinnastettavissa minun sukupuoleeni.. Opin tänään kuitenkin sen, että koneet yleensäkin kulkevat paremmin, jos muistaa ottaa käsijarrun pois päältä...

Huomenna on sitten ajotaitonäytöt, olen varautunut siihen, että tarvitsen sen kahdeksan tuntia aikaa, että saan ne kaikki läpi. Mutta sen jälkeen on uudenkarhean tulityökortin rinnalla trukkikortti. Ja se tuntuu minusta hienolta, että minä opin. Olen viimeisen kahden viikon aikana oppinut niin mahdottoman paljon kaikkea uutta ja se hullaannuttaa minut täysin. Kyllä ex-kotiäidistäkin voi oikealla asenteella tulla mitä vaan!


2014/01/19

Instaweek 3


Maanantaina otin lärvikuvan koulun pukuhuoneessa haalarit päällä! Innostuneena uuteen viikkoon!
Maanantaina myös sain pojat pitkän viikonlopun päätteeksi kotiin ja tuntui, ettei ketään voi oikeasti ikävöidä yhtä paljon, kuin omia kullanmuruja. 
Tiistaina odottelin kahvin tippumista taukohuoneessa.
Keskiviikon koululounas. Meidän lounasruokala on aivan huippu. Koulukilojen kertymistä ei voi estää..
Keskiviikkona Mirolla oli joku iltarieha, meillä otetaan onneksi välillä rennomminkin.



Torstaiaamu alkoi tulityökurssilla, jonka läpäisin sitten ihmeen kaupalla, vaikka hieman iski epätoivoinen olo, kun meni todella tiukalle.
Perjantaina aamulla odotti yllätys lastenhuoneessa, sillä pojat olivat levittäneet kuiva-ainekaapista itselleen aamupalat lattialle.
Bongasin myös kaverin Instagramista hienon mietelauseen.
Kokeilin kaapin perälle jäänyttä pitsipaitaa ja totesin olevani tarpeeksi timmi voidakseni ottaa sen taas käyttööni.
Ja oma lärvi, mitä seksikkäämmässä koululookissa.



Lauantaina sen pienen onnettomuuden jälkeen haettiin auto lasten kanssa. Oli ihan hemmetin kylmä. Silti kaunista.
Markus päätti hieman muokata mun mietelausetauluani.. Nauroin katketakseni.
Fiilistelin vuosi sitten otettua Miron kuvaa, koska Miian vastasyntynyt vauva on saanut mulle pienen vauvaihkutuksen päälle.
Parhaat asiat tulevat pareittain, joten toinenkin fiilistelykuva. Kaipaan tuota aikaa.


2014/01/18

Säikähdyksellä selvittiin


Saatoin lievästi sanottuna ihan pikkuisen säikähtää, kun onnistuin suoralla tiellä tempaisemaan auton nokka edellä lepikkoon ( äkkijarrutus ja samalla tempaisin rattia liikaa oikealle ). Onneksi lapset eivät olleet kyydissä ja keula meni pellolle eikä esimerkiksi kiviä tai puita päin. Ei ollut toki ensimmäinen kerta, kun olen auton kanssa käynyt ojan puolella, mutta kyllä minä sain taas pelästyä .
Ei ole varmaan koskaan hakannut sydän niin lujaa.
 Minulla oli kai muijan tuuria matkassa.
Minä sekä auto säästyttiin naarmuilta.

Kävi niin, että onnistuin pahaksi onnekseni lietsomaan itselleni lievästi ilmaistuna hysteerisen paniikin, sillä en saanut enään autoa käyntiin, enkä osannut tehdä yhtään mitään. Onneksi maailmassa on vielä hyvyyttä, sillä viiden minuutin kuluttua pysähtyi autoilija ja rekkakuski auttamaan tyttöä hädässä. ( viime kerralla kun jäin tien varteen bensan loputtua äkkiseltään, ei kukaan pysähtynyt, ei edes hiljentänyt vauhtiaan ) Itkultani kerroin mitä oli tapahtunut, minua rauhoiteltiin ja homma otettiin selvästi paremmin haltuun. Olin niin paniikissa, että oksensin.

En muista milloin olisin viimeksi halunnut kiittää ketään niin kovasti, kuin nyt. Toivottavasti keskustelupalstoille kirjoittamani kiitosviestit tavoittavat minua auttaneet henkilöt. Siinä tilanteessa en saanut paniikissani varmaan sanottua, miten kiitollinen olin.

Onneksi selvittiin vain säikähdyksellä.

Minä peukutan tänään ihmisten hyvyydelle! 

2014/01/16

No mitäs tässä


Toinen kouluviikko takana ja päivä päivältä varmistun siitä, että ala on oikea. Se, että saa vetäistä haalarit päälle ja turvakengät jalkaan tuo hyvän olon, vaikka aamut olisivatkin kiireisiä ja väsymys painaisi päälle. Olen oppinut kahdessa viikossa paljon uusia juttuja ja jokainen onnistuminen nostaa motivaatiota entisestään. Minulla on myös maailman parhaimmat luokkatoverit. Tämä on sitä mitä haluan tehdä, Taisimpa tänään muuten saada tulityökortinkin.
Vau!

Lapsetkin ovat tottuneet uuteen rytmiin ja arkeen. Reipas ulkoilu ja tekeminen on tehneet tehtävänsä ja iltaisin poikien nukkumaanmeno on helpottunut. Pojat menevät mielellään päiväkotiin mutta on ihana huomata, miten minua on kaivattu päivän jälkeen.
Mehän sopeuduttiin hienosti!

Kodin siivous ei ole enää ykkösasia, televisio ja tietokone pysyvät päivisin visusti kiinni. Sehän tarkoittaa myös blogin hiljaisuutta, kun asiaa ei juuri ole ja nukkumatin kanssa on treffit paljon aikaisemmin, kuin vielä kolme viikkoa sitten.

Kyselinkin jo Facebook-sivuilla toivepostausideoita, eli niitä saa kommenttiboksiin laittaa!

Ihanaa loppuviikkoa!

2014/01/13

Pienen ihmisen iso ikävä


Kylläpä voi ihmisellä tulla toisia ikävä. Pojat olivat pitkän viikonlopun iskälässä ja vaikka minä nautin vapaa-ajastanikin kovasti, niin kyllä se ikävän tunne oli sunnuntai-iltana jo melkoinen. Tänään hain pojat koulun jälkeen kotiin ja kylläpä on upeaa, kun kotona on taas tutut äänet, tutut sotkut ja tutut tappelut. Miro oli oppinut paljon uusia sanoja ja Mikaelilla oli monta uutta tarinaa kerrottavana.
Kylläpä minun mieheni ovat vain niin rakkaita.

Nyt on sellainen tunne, että elämässä on kaikki tasan juuri niin, kuin pitääkin.
Huomenna arki alkaa taas ja raahaan tutusti kaksi lasta autoon ja päiväkotiin ja hurautan itse opiskelemaan lisää.

Ei hassumpi elämä.

2014/01/12

Instaweek 2/2014


No niin, toinen viikko takana tätä vuotta.
Selvästi laiskempi viikko Instagramin puolella.

Tällä viikolla käytiin poikien kanssa maanantaina aamulenkillä ihastelemassa vihdoin alkanutta talvea. Tiistaiaamuna jännitin ensimmäistä koulupäivääni yli kolmeen vuoteen ja koska koulu osoittautui aluksi kovinkin helpohkoksi ekalla viikolla, kävin moikkaamassa Petraa keskellä päivää ja Rajalan kassista paljastui uusi objektiivi. Sain hienon opiskelijakortin, jonka kuva oli tietenkin pakko sensuroida ja parannettiin Sannin luona maailmaa ja haaveiltiin. Reipas tarhalainen oli vastassa päiväkodin ovella kotiin lähdön aikana. Sitten peilikuvasin itseäni Sannin luona aamukahvilla ennen kouluun menemistä, esittelin blogin puolella ihanan uuden sadetakin ja loppuviikko menikin fiilistellessä poikien kuvia instan puolella. Kävin myös Matkuksessa ostamassa kurahanskat ja viimeinen kuva on otettu siltä reissulta ( ja on muuten kyvä kuva minusta itsestäni, vaikka itse sanonkin ).


2014/01/09

uusi objektiivi



Nyt on isoimmallakin lapsella lelut. Haaveilu kävi lompakon päälle, mutta nyt jos koskaan tulee kuvaa. Kamerani uusi objektiivi on upea, ehkä hivenen liian iso ja painava ( luultavasti vain tottumiskysymys ). Me totutellaan siis vielä, mutta ompa hauskaa, kun voi ottaa teräviä kuvia vaikka toiselta puolelta asuntoa ja hämärässä. Yhtä hyvä tunne, kuin silloin, kun ensimmäistä kertaa otin kuvaa järjestelmäkameralla. Tämä Nikon on yksinkertaisesti ollut yksi elämäni parhaista sijoituksista.

Odottakaahan, kun pääsen vauhtiin ja kehittelemään tätä valokuvaamisen jaloa taitoa!

2014/01/08

leikkien uusi ulottuvuus



Meriseikkailut ovat korvanneet avaruudessa hyppelyt. Matkat taittuvat raketin sijaan nykyään laivalla. Yleensä ollaan kiinnivielä  jossain ällöttävässä limassa, mutta onneksi pelastusköysi on helppo hakea äidin vaatekaapista ja äiti joutuukin usein miettimään, millä saisi housut pysymään jalassaa, kun kaikki vyöt ovat mystisesti kadonneet. Mikael ohjaa leikit selvästi ei-niin-reilusti, veli on kuitenkin idolinsa vietävissä lähes täysin. Lelut jaetaan hyvin epäreilusti, mutta hauskaa tuntuu silti usein olevan. Kyllä pojat nauttivat toistensa seurasta mutta tietty suurissa rakkaustarinoissa on omat draamansa..

Miro nimittäin on alkanut selvästi härnäämään isoveljeään. Onneksi molemmat ovat sen verran kielikelloja, että tuomarina toimiva äiti ehtii väliin ennen, kuin joku tavara lentää toista kohti. Jäähylle joutuva Mikael saa kuitenkin pikkuveljen istumaan viereensä silkasta sympatiasta. Oletteko nähneet sen mainoksen, missä ne lapset istuu jäähyaitiossa ja kello käy yläpuolella? Välillä maksaisin miljoonan pelkästä sellaisesta systeemistä, millä saisi tauon poikien välillä-niin-rasittavaankin epäasianmukaiseen käytökseen...

Erotuomarointi siis  jatkuu ( tai pikemminkin tästä se vasta alkaa ), molemmilta tuntuu löytyvän vahvasti omaa tahtoa, Mirollakin kohta kokoa samanverran, kuin Mikaelilla. Äiti pukee raitapaidan ja valmistautuu henkisesti siihen, että kohta on oikeasti alettava puhaltamaan pilliin ja jakamaan keltaisia kortteja..




2014/01/07

Eka askel kohti ammattia


Tänään koitti se päivä, mitä olen odottanut ilolla ja kauhulla marraskuusta lähtien. 
08.59 saavuin uuden oppilaitokseni pihaan. 
Pian istuin luokassa, jossa oli kourallinen muita ihmisiä, minä tietenkin ainoana vähemmistösukupuolen edustajana.
 Olin innoissani.

Innoissani siitä, että tuntuu siltä, että nyt kolahti tämä ala ja kovaa. Tahdon tietää ja oppia kaiken mahdollisen. Soviteltiin jo työhaalarit ja seuraavien kuukausien aikana lompakkooni ilmestyy toivattavasti kasa uusia kortteja. Trukkikortti saattaa olla se hauskin. Huomenna suunnitellaan henkilökohtainen opetussuunnitelma ja sekin tuntuu aivan hemmetin hyvältä ja kiinnostavalta asialta. Kelakin muistutti tänään ilmestyneellä opintotuella. 


Kolme vuotta kotona ja motivaationi on suorastaan huipputasoa!

Pojatkin olivat olleet päiväkodissa tosi mallikkaasti. Sekin nostaa hymyn huulille. 
Mutta katsotaan vain, niin viimeistään kuukauden päästä koulu alkaa maistua.. No, koululta.


Koitan silti pitää kiinni tästä fiiliksestä, mikä nyt on.
Tästä se lähtee!

2014/01/06

Ruoka miehen tiellä pitää


Ei liene kenellekään blogia lukeneelle jääneen epäselvyyttä siitä, millainen ruokailija Miro on. Miro-poika nimittäin syö, on syönyt syntymästään lähtien hyvällä ruokahalulla.
Syö kaksi kertaa sen, mitä isoveljensä ja jälkiruoaksi sen, mitä veljeltä jää. Miro syö isoja annoksia, useasti päivän aikana ja kaikki paitsi joulukinkku on tähän mennessä tainnut upota ilman taisteluja. Miro rakastaa puuroa ehkä kaikkein eniten, sitähän me syödään kaksi kertaa päivässä.

Miron aamu siis alkaa puurolla, jonka teen veteen tai maitoon, puuron kanssa on vähän mummon tekemää hilloa ja pakastemustikoita. Puuroa Miro syö siis myös iltapalaksi ja olemme muutaman viikon aikana harjoitelleet lusikalla syömistä jo itsekin, mutta se on vielä toistaiseksi niin alussa harjoitteluasteella, että voisin sanoa sen olevan pelkkää sotkemista ja ruoalla leikkimistä. Miro juo lähinnä vettä, maito ei oikein tahdo upota ja tavalliseen maitoon ja maitotuotteisiinhan me siirryttiin jo kymmenkuisena. Mehua ei olla juotu, kaakaota ja kahvia maisteltu kyllä muiden kupeista.

Lounaaksi Miro syö mitä me muutkin, mutta yleensä laitan vielä puolikkaan valmispurkin lautaselle, ettei ruoka olisi kovin kuivaa. Miro syö makaronia ja vihanneksia hyvin, leipää ruoan kanssa ja jälkiruoaksi hedelmiä. Mirolle olen antanut tavallista ruokaa hienonnettuna oikeastaan heti, kun kiinteitä on saanut ruveta syömään kunnolla. Suolaa tietysti välttelen Miron ruoissa vielä, mutta aika pitkälti samoilla eväillä mennään kaikki.

Miro syö välipalaksi usein viiliä, johon sekoitan hedelmäsosetta ja lisäksi leipää ja hedelmiä. Sormiruokailu me aloitettiin heti, kun porkkana alkoi pysyä vauvan nyrkissä, joten joka ruokailulla Miro saa sormin syödä jotain itse esim. vihanneksia ja pakastemarjoja. Mirolle on kovin tärkeää, että veli syö samaan aikaan, muuten suu pysyy tiukasti kiinni. Rasittavaa tässä on se, että Mikaelin ruokapöytä pelleilyt matkitaan automaattisesti ja erittäin tarkasti. Välillä pöydässä istuu kaksi lasta pyörittelemässä päitään ja huutamassa " kakkaa "..

Ja onhan Miro saanut herkkujakin, jouluna mutusteltiin onnellisena pipareita ja synttärikakkua. Ollaan maisteltu jäätelöä ja leivonnaisia ( ei toki ämpärikaupalla ), ja huomaan, etten ole ollut samalla lailla niuhottaja, kuin Mikaelin ollessa pieni. Ruokailujen kuuluu olla nautinto meidän perheessä! Ei se lapsi ehkä siihen keksiin kuole, vaikkei tuonikäisen tarvitsekaan mitään sokeripommeja edes syödä.

2014/01/05

Instaweek 1/2014

Kun kaikki muutkin tekee! Minäkin aloitan tämän tänä vuonna, tarkoituksenani joka sunnuntai vähän kyylätä blogin puolelle Instagramin puolella olevia kuvia. Meidät voi etsiä nimimerkillä Sinieleonoora.
.
Pidemmittä sepustuksitta. Meidän tämän vuoden ensimmäinen ja koko blogihistoriani ensimmäinen Instaweek-postaus!



Ensimmäinen kuva on viime sunnuntaina otettu kuva, missä Mikael on mutustamassa iltapalksi " herkkuleipää ", eli leipää, jossa on vain voita päällä. Maanantaiaamuna epäinhimilliseen aikaan hereillä olleet pojat leikkivät suhteellisen nätisti omassa huoneessaan, joten pakko sekin hetki oli kuvata talteen. Kolmas kuva on fiiliksiä juuri ennne päiväkotiin lähtöä ja jännityksen voi melkein aistia. Sillä aikaa, kun pojat totuttelivat uuteen arkeensa, kävin hieman kaupoilla ja kirpparilla ja nappasin kuvan luistelukoppiin maalatusta taiteesta ja huimista kuuden euron kirpparilöydöistäni. Mikael tahtoi askarrella, joten leikattiin sitten saksilla kartonkia ja Mikael teki kalan ihan itse, taideteos päätyi poikien huoneen seinälle. Miro kokeili isänsä hattua ja saatiin kerralla uusi Penguins-fani tähän porukkaan. Miro on viimeisessä kuvassa myös vakavalla asialla, syömässä itse iltapuuroa.



Oma lärvini lauantailta, jolloin huomaisn, että saan taiteiltua hiukseni jopa kinni! Aamulenkille lähtiessäni oli puettava toppahousut, koska -2 on aivan liian kylmä sää vetää enää ilmankaan. Maailman hienoin Kingdom Hearts avainkoru on minulla lainassa, kunnes omani saapuvat postin mukana parin viikon päästä ( joku voisi väittää, että meni pelaaminen vähän överiksi tällä kertaa ). Pakollista ruokapornoa, wokkia ja sen perään katsottu Moulin rouge, joka on ehdottomasti minun lempielokuvani. Tänään siivoilin vaatekaappiani todetakseni, että tavoitefarkkuja löytyi aikaimoinen pino. Pitäisi varmaan vihdoin saada aikaiseksi ja koittaa ottaa jopa tavoitteeksi mahtua niihin.



2014/01/04

kahden euron onni


Taas tuli todistettua se, ettei kaiken ihanan tarvitsekaan maksaa paljoa. Tähän konkurssiin sopiva sadetakki löytyi kirppikseltä kahdella eurolla. Love it!

Ja ihan sama, vaikka se lasten isän mielestä olisikin vähän tyttömäinen.. Upein sadetakki, mitä olen ikinä nähnyt, saati omistanut.

2014/01/03

Pohdintoja päiväkotiarjen aloittamisesta



Ajattelin aikaisemmin syksyllä, että tämä olisi enemmän sellainen pice-of-cake-tyylinen juttu.
Äiti koulun penkille ja lapset päiväkotiin.

Just. Olimpa väärässä.

Mitä lähemmäs tammikuun seitsämäs saapuu, sitä enemmän minua alkaa harmittamaan ja pelottamaan, ettei tämä käy ehkä sittenkään niin helposti. Olemme nyt olleet tutustumassa päiväkotiin kolme kertaa, tänään pojat ensimmäistä kertaa jäivät ilman vanhempia muutamaksi tunniksi. Olen viimeisen viikon aikana saanut yöt kulutettua hyvin pohtimalla sitä, miten nirso esikoiseni saa syötyä ja miten kuopukseni nukuttua vieraassa ympäristössä. Mikaelillakin kun on se uhma päällä, miten sen ( ja varsinkin päiväkodin työntekijöiden ) päivät tulevat sujumaan? Entä Miro, jääkö se ihan kaikkien jalkohiin? Entäs, jos nyt pilaan meidän kiintymissuhteen kokonaan ja pienemmästä lapsestani kasvaa automaattisesti se raukka, jonka vanhemmat hylkäsivät päiväkotiin pienenä, eikä se siksi osaa eikä ikinä opi mitään? Mikael sai olla kotona kolme vuotta, joten onko tämä nyt Miroa kohtaan epäreilua? Entäpä se kiukun määrä, mitä uusi elämä alkuun tuo tullessaan? Koenko paskamutsi-oloa vielä pitkään? Muistanko/osaanko edes hankkia aina juuri ne ulkoiluvaateet mitä pitääkin? Entä jos me vieraannutaan lasten kanssa toisistamme?

Tekisimpä sitten niin tai näin, niin joku löytää aina sanomista siihen, miten olisi pitänyt sittenkin tehdä. Turha minun on kai itseäni kiusata ja syyllistää, elämäntilanne nyt vain on tälläinen ja nyt on opittava pelaamaan uusilla säännöillä. Mikael ja Miro saavat varmasti kavereita, tarpeeksi ulkoilua ja ovat varmasti hyvissä käsissä arkipäivät. Päiväkoti on tosi pieni, vain muutama lapsi ollut nyt samaan aikaan tutustumassa meidän kanssa, joten ainakin henkilökuntaa on tarpeeksi, vaikka joukossa paljon näitä pieniä olisikin. Ja kyllähän me sopeudutaan, ajan kanssa.

Itkua nieleskellen huikkasin heipat ja hiivin eteisen kautta pääovista ulos ja autoon tänään ensimmäistä kertaa. Eikä meidän perään huutanut kumpikaan pojista.

Ja miten oli pojilla sujunut sen aikaa, mitä olimme poissa?
Miro oli syönyt ison lautasellinen sosekeittoa oikein nautinnolla, eikä isompaa meinannut saada lähtemään pois ollenkaan.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...