2014/02/27

Muutoksia



Kaverit ovat jo vuosia vähän naureskelleet sille, että minulla on ollut tapana värjätä hiukset aina, kun elämässä on tapahtunut suurempia muutoksia. Nytkin viimeisen parin viikon ajan on uusi hiustenväri kutkutellut mielessä. Onneksi kasvoin mustasta yli jo jokunen vuosi takaperin, sillä siihen palasin aina uudestaan ja uudestaan, kun elämässä sattui ja tapahtui. Pari vuotta sitten löysin kullanruskean ja se valtasi asemansa lempihiusväreissäni heti, lähes poikkeuksetta viimeiset pari vuotta on menty sillä " luottoruskealla ".

Luottoruskeassa on se huono puoli, että minun omat hiukseni ovat samaan aikaan tummat ja " ei-minkään-väriset ", joten vaaleassa kullanruskeassa näkyy juurikasvu tosi vahvasti. Päätin siis kokeilla jotain vähän tummempaa ruskeaa.. Ongelma oli kuitenkin siinä, että kuitenkin tykkään hieman kultaan taittavista hiuksista ja värin valitseminen oli yllättävän vaikeaa. Nappasin kuitenkin Anttilasta L`orealin säihkyvä kullanruskea.

Ja voi, kun minä olen tyytyväinen! Sävy on täydellinen. Eihän se kuitenkaan poista sitä faktaa, että hiukset pitäisi taas käydä leikkauttamassa, mutta ajattelin hemmotella itseäni huhtikuussa viimeistään kampaajalla, kun olen silloin jo puoli vuotta kasvattanut hiuksiani. Heviletti - täältä tullaan!

2014/02/26

Älä kanna pelkoa


Ihmiset mokaa, se on nimenomaan inhimillistä.
Pointtina on ottaa niistä kuitenkin opikseen.
Minä mokasin, surullista kyllä, mutta seuraukset on kannettava.
Niin kuin vastuulliset ihmiset tekee.

Minä itse siedän pettymyksiä jokseenkin kehnosti, mutta näin aikuisiällä osaan kuitenkin suhtautua niihinkin vähän kypsemmin. Elämä tapahtuu ja siihen on vain sopeuduttava, sulkeutuvat ovet avaavat ikkunoita. Ehkä minä en ollut valmis, aina pitäisi luottaa siihen sisäiseen vaistoonsa kuitenkin. Ei vihaa, eikä katkeruutta. Syvä huokaus ja hymy naamalle. Aina on tilaa onnelle. Ja uudelle sivulle elämässä.

Se oli kiva luku.
Ja nyt on hiihtoloma.


2014/02/25

Sydän


Voi minun isoa pientä poikaa!
Olivat päiväkodissa askarrelleet eilen.
Vähänkö on hieno!?!?!?!


2014/02/22

lärvi

 

Olen aina kritisoinut ulkonäköäni kovalla kädellä.
En ole ikinä ollut tyytyväinen.


Huomasin silti, että ikä tai äitiys, tai molempien yhteisvaikutus, on tehnyt mun kasvoilleni jotain mystistä.

Mun naamahan on ihan nätti, jos vertaa vaikka parin vuoden takaiseen.

2014/02/21

Leijonalauman puolella



Täällä minä jännitän tulevaa matsia niin, ettei aamukahvikaan pysy sisällä.
Puhun tietysti Olympialaisista ja lätkästä.
Viime pelin aikana ehdin pureskella kynteni.

Pikkufanit on onneksi myös messissä, sillä pelaahan Suomella yksi mies ylitse muiden: " Teemu Setä ".
Eli Teemu Selänne.

2014/02/19

Missä mun vauva?



Vauvani muuten puhuu. 
Sanoja on jo tosi monta. 
Tämän hetken suosikit on " joo " ja " pikkukakku ".

Kovasti poika myös ymmärtää puhetta. Parhaan reaktion saa, kun pyytää poikaa keittiöön syömään. 
Vaikka Miro osaakin jo kävellä vähän, niin ruokapöytään tullana nelivedolla, se on vielä paljon nopeampaa.
Ja niin, Mirohan syö ihan itse.

On se jo etevä mies.

2014/02/18

Muija testaa: Findus kalapakasteet & niiden helppous

Blogiringin kautta Epätodellista Todellisuutta on mukana testaamassa Finduksen kalapakasteita.



Minua oikein hävettää myöntää, miten vähän meillä syödään kalaa. Tai oikeastaan, miten vähän minä yleensäkään laitan ruokaa ihan oikeasti. Viime viikkoina on ollut tasapainottelemista koulun ja kodin välillä ja ruoanlaitossa on menty sieltä, mistä aita on matalin. Koska kuitenkin kalan syömistä suositellaan ( ja onhan se hyvääkin ), niin lähdin enemmän, kuin mielelläni mukaan.

Minä hyödynnän kaupan pakasteosastoa onneksi muutenkin aika paljon, mutta kävellessäni kalapakasteiden luo, olin hämilläni. Ensinnäkin siitä, ettei ne olleetkaan niin kalliita, kuin olin luullut. Ja toisekseen siitä, miten en ole huomannut kaupassa olevinaan muita vaihtoehtoja, kuin ne iänikuiset kalapuikot. Jännittävintä oli se, suostuvatko kotona asuvat ruokakriitikot edes maistamaan..

Kullanrapeat kalafileet.. Mietin kuumeisesti, mitä tarjota kalan kanssa ja pienen tuumimisen jälkeen otin riskin ja päädyin valkosipulikermaperunoihin, vaikka meillä peruna ei ole kovassa suosiossa.
Päädyin valmistamaan kalat uunissa, vaikka paistinpannullakin ne saisi kypsennettyä. Minä vältän viimeiseen asti sotkuista ruoanlaittoa, joten siksi uunissa paistaminen. Kumpikin valmistustapa on helppo ja nopea, kahdessakymmenessä minuutissa viimeistään valmista. Helppoa ja nopeaa! Miksi sitten en useammin ole tajunnut kokeilla? Aina olevinaan liian iso vaiva.. Kalat jäisinä pellille ja siinäpä se. jopa minun kaltainen keittiöterroristi osaa!!

Mikä parasta! Tuotteelle on myönnetty sydänmerkki, eli se meinaa sitä, että se on parempi valita rasvan ja suolan kannalta.

Ja varmasti syödään toistekin!




yhteistyössä 


&


2014/02/17

Tätä kuuntelen top 10

Tässä alkuvuonna on tullut kuunneltua taas paljon musiikkia. 
Mahdollisimman kovaa ja joka paikassa tietenkin. 
Jakoon tässä top 10 - listaa!

Hyvää alkavaa viikkoa!




2014/02/15

pidän tästä


Onnea on ruusut keittiönpöydällä. Onnea on myös lapsi, joka vihdoin suostuu maistamaan perunaa. Sama lapsi on oppinut pukemaan ja riisumaan itse. 
Ja laulamaan.
 Onnea on se, että musiikki on upeaa.
Onnea on hartiahieronta, Moulin Rouge ja luokkakaverit.
Onnea on se, että mahtuu pienempiin vaatteisiin.
Ja se, että äiti tulee huomenna kylään.

Surulle ei ole minun elämässäni nyt tilaa, vaikka sisällä vähän vellookin selittämätön levottomuus. Vuosi sitten elin elämäni synkintä aikaa ja muistikuvien vähyydestä voin päätellä, että paljon tapahtui kerralla. Jos voisin, niin halaisin itseäni ja kertoisin, että kaikki järjestyy.

Ja nyt olen vahvoilla.
Asenne auttoi eteenpäin.


2014/02/12

Isoilla kylillä


Kyllä se tälläistä " maalaismuijaa " jännitti ihan hirveästi, kun yhtäkkiä piti osata liikkua julkisilla pääkaupunkiseudulla. Kävin moikkailemassa vähän kavereita ja mikä upeinta, kävin katsomassa lapsuudenkotia Vuosaaressa. Metrossa istuessani tuntui siltä, että voisin palavasti rakastua Helsinkiin. Muuttaisin heti, jos ei olisi lapsia. Pieni irtiotto teki tosi hyvää, olen levänneenä tänään jaksanut pusutella poikiani ihan mielettömästi ja koulussakin ollut ahkera.

Mutta taitaa nää pienemmät kylät olla mulle parempi ratkaisu. Kuopio on iso sydän!

2014/02/10

Instaweek 6

Terveisiä pääkaupunkiseudulta. Instaweek hieman myöhässä ja reissukuulumiset sitten myöhemmin tällä viikolla, mutta täytyy sanoa, että pääkaupunkiseudun paikallisliikenne on maalaisjunttien painajainen.



Maanantaina koulussa maalaushommia aloittelin innoissani ja illalla kotona oli iltapalat tarjoiltuna suoraan sohvalle kannettuna.Tiistaina kuvailin minun seksikkäitä turvakenkiäni tauolla, ei ihan näteimmät tai keveimmät jalkineet, mutta hallissa ihan kätevät. Torstaina joku asia hymyilytti niin, että oli ikuistettava ja muillekin. Perjantaina pimisteltiin pikkukylillä ja kävin nauramassa tulevan kotikyläni nimelle. Lauantaina paljastelin vähän pintaa, sillä laihdutus on lähtenyt huomaamattani hyvin käyntiin ja kuutisen kiloa on tippunut sitten tammikuun. Sunnuntaina joku jännä tyyppi ihasteli kameraa ja paistoi kakkua ja viimeinen kuva on sellainen tylsä " päivän asu ", jossa pointtina oli se, että ihdoin mahduin ihaniin punaisiin farkkuihini!

2014/02/06

Oma muki


Mikael ei voi juoda kaakaota, kuin vain ja ainoastaan yhdestä mukista. Se on kummitädiltä saatu ja erittäin rakas.

2014/02/05


" Minun mielestä Miro alkaa muistuttamaan hieman Mikaelia "

Itse en huomaa yhdennäköisyyttä, kuin tietyistä ilmeistä. Kuvissa molemmat 1v.

2014/02/04

Mun koulupäivä kuvina

Koska minä tykkään niin paljon papattaa minun koulunkäynnistäni, niin esittelen tänään kuvien kera ihan tuikitavallisen koulupäiväni. Kuvat ovat puhelinlaatua, sillä en todellakaan uskalla raahata kameraani lähellekään sitä pölyistä hallia.


Minun aamuni alkavat yleensä kuudelta, jolloin noustaan ylös poikien kanssa. Seiskan maissa alkaa pukemisrumba ( kevät tule jo! ) ja ajetaan päiväkotiin, jossa luovutan jälkikasvuni hyviin käsiin ja noin puoli kahdeksan lähden köröttelemään koulua kohti. Koululla olen sen verran aikaisin, että ehdin vielä lukaista Äitylit ja juomaan toiset aamukahvit taukohuoneessa. 

Kahdeksalta vaihdan työvaatteet niskaan. Tykkään harmaasta työasusta, vaikkei se miesten mallina tietenkään minua hirveästi imartele. tosin ei siellä koulussa ole tarkoitustaan näyttää sievältä ja se onkin aika paljon vaadittu, kun yleensä päivän päättyessä on joka paikka kirjaimellisesti joko maalissa tai muussa liassa. Kolmannessa kuvassa on näkymä hallin ovelta. 

Tänään haettiin isosta puhaltamosta valmiita osia, jotka pinottiin odottamaan ripustamista. Sen jälkeen otettiin telineiltä pois valmiiksi maalatut työt ja niputettiin ne kiinni poisvientiä varten. Maalitelinettä kuljetettaessa sattui pieni vahinko ja siksi tarvittiin nosturia nostamaan osat takaisin paikalleen.Klo 9.00 alkoikin ensimmäinen kahvi- ja ulkoilutauko. Tauon jälkeen ripustettiin puhalletut osat telineeseen ja lähdin vaihtamaan maalaushaalareita päälleni, jotta pääsin tekemään pohjamaalausta pensselillä niihin paikkoihin, joihin on ruiskulla hankala maalata. Maalauksen jälkeen pääsikin vaihtamaan " siviilit  " päälle ja pidettiin lounastauko lähellä sijaitsevassa lounasravintolassa.

Lounaan jälkeen istuin odottelemaan maalamon edessä ( kuva 13 ) sitä hetkeä, kun pääsisee kasaamaan ruiskun, valmistelemaan maalit ja aloittmaana maalausurakkaa. Jostain syystä minua ainakin ruiskun käsitteleminen ottaa olkapäihin ( maalausasento on varmaan väärä ). Muutamaa epäonnistunutta kappaletta lukuunottamatta maalaus meni hyvin ja vietin maalamossa huomaamattani melkein puolitoistatuntia. Maalamisen jälkeen puhdistettiin ruisku ja sen jälkeen olikin niin mahdottoman väsynyt olo ja tuskaisen kuuma, että oli istuttava hetki keräilemässä itseään. Nappasin päiväkahvit vielä taukohuoneesta, kunnes sitten tulikin lupa lähteä kotiin.

Jokainen päivä on erilainen, hommia ei ole aina tasaisesti ja päivät sisältävät yleensä paljon enemmän odottelua. Onneksi on maailman parhaat toverit jakamassa mahdollista tylsyyttä. Me toimitaan hyvin yhteen, sillä minulla on esimerkiksi pituuteni takia välillä vaikeuksia esim. ripustaa tavaroita, jotka menevät maalaamoon. Innolla taas huomenna katsomaan, mitä pääsee tekemään, fyysinen työ on tavallaan uuvuttavaa, mutta tuleepahan huomaamatta liikutttua päivän mittaan enemmän. Suosittelen ensimmäisen kuukaudenkin jälkeen alaa kaikille, joilla on kiinnostusta tehdä käsillään.

2014/02/03

Instaweek 5

Pieniä teknisiä ongelmia netin kanssa.
Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan!



Maanantaina kävin Askossa ihailemassa ja ostamassa uuden ruokailuryhmän. 
Mikael rakenteli legoista jotain jännää mm. kerrostaloja ja ruokapöytiä.
Tiistai-iltana pojat leikkimässä Ikean jakkaralla, osoittautui maailman parhaaksi leluksi.
Keskiviikkona vietettiin lettupäivää ja koulussa maalattiin vanteita. Tuli ihan hemmetin hienot.
Torstaina Mikael luki Mirolle kirjaa. " Kato Miro, kakkaa! ". Torstaina myös opiskeltiin ensimmäistä kertaa teoriaa ja kävin poliisilaitoksella hommaamassa uuden ajokortin.



Torstaina saapui myös illasta ruokailuryhmäni ja ikuistin Instagramiin koko komeuden.
Perjantaina kurkattiin olohuoneeseen.
Lauantaiaamu alkoi kahvilla tämänhetkisestä lempparimukista. Ja käytiin myös Matkuksella.
Sitten poseerasin onnellisuuspäissäni ja laitoin kuvan myös olohuoneen lemppareimmasta yksityiskohdasta.
Sunnuntaina löysin uuden lempparibiisin, kyllä se on tosi tarttuvaa. Ja Miron mielestä syöminen osoittautui vakavaksi puuhaksi.

2014/02/01

Tapahtumarikasta




Hei hei tammikuu.

Minä menin kolmen vuoden tauon jälkeen kouluun ja oli muuten yksi elämäni parhaista päätöksistä. Olen saanut uusia ystäviä, tulityökortin ja osallistunut myös trukkikurssille, opin maalaamaan ja hiomaan erilaisilla koneilla ja juonut kahvia enemmän, kuin koskaan aiemmin. 

Käytiin pösön kanssa ottamassa hieman vauhtia pellolta eräs perjantai-ilta ja tajusin toppahousujen mahtavuuden pakkasaamuina. Olen myös huomaamattani laihtunut neljä kiloa ja hiukset ovat ottaneet mystisen ja nopean kasvuvauhdin.

Elämääni asteli ihminen, jonka myötä facebookissa vaihtui parisuhdestatus ja olen myös ehtinyt pyörähtämään Tampereella. Ja ostinhan minä sen ruokailuryhmän ja uuden objektiivinkin vihdoin ja viimein. Olinhan niistä ja tovin ehtinyt haaveillakin.

Miro oppi kävelemään ja Mikael erottaa oikean ja vasemman äitiään nopeammin. Meillä asuu nykyään erittäin reippaita lapsia, jotka ovat saaneet uutta positiivista energiaa päiväkodista. 

Ja minä olen kaiken tämän arkisen elämän keskellä onnellinen.
Kaikki on paremmin, kuin koskaan.
Oikeastaan kaikki, mitä halusin, onkin yhtäkkiä tässä ja nyt.

Se tuntuu upealta.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...