2014/03/28

Kaikenlaista

Kylläpä maaliskuukin on vain hujahtanut ohitse Tässä on mielenpäällä kaikenlaista, katsotaan muistanko kirjoittaa edes puoliakaan ylös. Tuntuu, että elämä tapahtuu jossain kuplassa, sillä yhtäkkiä on kevät ihan täysillä päällä ja kaikkea tapahtuu niin paljon, että iltaisin olen valmis nukkumaan jo yhdeksältä. Sosiaalinen elämä on laskettavissa yhden käden sormilla ja tallennuksia kerääntyy boksille, kun ei yksinkertaisesti jaksa tai ehdi niitä katsoa.

Kouluviikot on kuluneet tosi kivasti, tässäpä metsästelen ensimmäistä harjoittelupaikkaa itselleni ja toivon, että sellainen napsahtaisi mahdollisimman kivasta paikasta, jossa olisi mahdollisuus oppia jotain uutta. Olen huomannut, että olen alkanut pikkuhiljaa kehittyä maalarina ja ihan joka asian takia ei tarvitse mennä kyselemään apuja enään ( olen sitä mieltä, että oikealla alalla ollaan edelleen! ). Kesäkuviot on vielä auki, mutta jos ei töitä irtoa, niin menen jatkamaan koulua kesänkin yli, saapahan vähän kokemusta ja opinnot etenee! Saatan joskus jopa valmistua! Kova on tavoite ainakin.

Tässä on alkuvuonna elämää laitettu uuteen uskoon jo koulun ja parisuhteen myötä ja nyt on alkanut polttelemaan uusi asuntokin. Sellainen minun ja pikkupoikien ihan ikioma vuokra-asunto, paikka joka olisi meille koti. Muutamat hakemukset olen reippaana tyttönä laittanut ja jännityksellä päätöksiä odottelen vielä ensiviikon ( olisihan se nyt aivan käsittämättömän hienoa voida sanoa asuvansa saaristokaupungissa ). 


Tänään Mikael sai ihan oikean ison sängyn ja Miro siirtyi pois pinnasängystä. Haikeaa, miten lapset kasvaa sillä vastahan me Mikaelille se jatkettava sänky ostettiin.. Miten voin oikeasti elää sen asian kanssa, että vauvakrääsä on kohta taaksejäänyttä elämää? Kyllä ovatmuuten pojat melkoinen parivaljakko jo nyt, kun kimpassa suunnittelevat ja juonivat pääni menoksi kaikenlaista. Eilen aamulla löytyi taas osittain tyhjennetty leipäpussi sängyn alta... Ettekä arvaa, mitä löytyi lelulaatikoista viime viikolla..
Miron lempparisana on nyt " kael ", suuresti ihailemansa isoveljen nimi. Miro on ruvennut näyttämään, missä on nenä ja yhä useammin kaikuu ilmoille kahden sanan lauseita. Yhtä nopeasti sujuu näemmä puheen oppiminen, kuin veljelläänkin. Siis koviahan me ollaan höpöttämään kaikki, allekirjoittanut pahimmasta päästä..

Ja nyt sain muuten tällä viikolla kokea, miltä tuntuu se tunne, kun oma auto ensimmäistä kertaa hajoaa. Jarrut alkoivat pettää ja Pösö lähti vähän pidemmälle korjausreissulle ja nyt kädet ristissä toivon, että se saadaan kuntoon ensi viikonloppuna ja mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Onneksi tuolla paremmalla puoliskolla on homma hallussa ja sen verran on tietotaitoa, että ihan suhteellisen luottavaisin mielin voin olla sen suhteen. Minusta siellä autotallissa harvemmin mitään hyötyä on..



 M & M & M

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...