2014/03/10

Vihaan perunamuussia - ja muita kahvipöytäkeskusteluja



Minä vihaan perunamuussia, sen makua ja sitä inhottavaa tunnetta suussa, kun sitä syö. Olen ehkä ahdasmielinen ja vähän vajaa, mutten oikein juuri välitä perunan syömisestä, vaikka esimerkillisesti sitä koitan nauttia lasteni edessä. Tänään tein ensimmäisen kerran perunamuussia itse, enkä edes valmispussista.
Naurattaa.

Perunamuussista selitin myös päiväkahvilla piipahtaneelle Sannille. Vaihdettiin vähän kuulumisia ja mietin, että kylläpä naisten kahvipöytäkeskustelut voivat olla kirjavia. Yleensä puhutaan äiteinä luonnollisesti lapsista, miehistä ( niistä omista, niiden vähyydestä tai liikatarjonnasta ), kotitöistä, vapaa-ajan haaveista, kirotaan tätä kaikkea ja samalla haaveillaan uusista jutuista. Me ollaan Sannin kanssa puhuttu melkein kaikesta - yhtään häpeilemättä asioita.

Onneksi pannu lämpiää puolin ja toisin, vaikka koulun myötä viikoittaiset tiistaiterapiat ovat jääneet pois. Onneksi jaksetaan silti katsella toistemme naamoja useamman kerran viikossa.
Elämhänä on muutenkin yhtä kahvinjuontia. Aamulla ensimmäisenä kahvia, koululla ensimmäisenä kahvia, tauoilla kahvia, ruokiksen jälkeen kahvia ja heti Moccamaster laulamaan koulupäivän jälkeen. Ja ruoan jälkeen on saatava kupponen. Kivempihan se on juoda seurassa, kuin yksin.

Ps. Onnistuin roiskimaan maalin ohennetta silmiini tänään. Voisiko olla enempää maanantai?

1 kommentti:

  1. Me ollaan kyllä oikeesti ehditty tässä reilun 1,5 vuoden aikana käymään varmaan lähes kaikki läpi maan ja taivaan väliltä :D Mutta minä odotan sinua tänne tällä viikolla, saat kahvia jos oot kiltisti ;)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...