2014/04/29

Ne kymmenen soitetuinta

Facebookissa on levinnyt haaste, jossa voi listata kymmenen mieleenpainuvinta ja vaikuttavinta biisiä. Olen aikaisemmin blogin puolelle sellaisen tehnyt, joten nyt listaan vain tämän hetken soitetuimmat.




tyhjänpäiväistä



Lueskelin vanhoja postauksiani ja totesin, että kaikesta noloudestaan huolimatta olen ollut ennen ihan sanavalmis tyttö. Nyt viimeisen neljän kuukauden ajalta blogin sisältö on ollut tyhjänpäiväistä lätinää, muutama kuva ja vielä vähemmän tekstiä. Ei oikeita ajatuksia, ei juuri sisältöä. Pinnallista on suorastaan.
Ja kyllähän me tiedämme miksi on näin, aina voi vedota ajanpuutteeseen ja oikean elämän löytämiseen ja siihen, ettei kaikkea tarvitse blogeissa jakaa. Ymmärrämme sen, mutta onhan se nyt aivan hemmetin tylsää. On minulla ikävä tavallaan blogimaailmaa.. Siinä, missä muut käyvät hienoissa gaaloissa ja messuilla, niin minä röhnötän sohvalla poikaystävän verkkareissa hiukset harakanpesänä ja tietenkin ihan omasta tahdostani. Sosiaalinen elämä olisi ilman Sannia ( joka oli eilenkin todistamassa, miten arsesta voi maanantait olla ) kuollut. Kyllä kaipaan aikaa, jolloin oli aikaa panostaa esim. valokuvaamiseen enemmän.. Nyt ei vain kykene, eikä ole oikein pätevää selitystäkään tähän.

Mitäs minä kertoisin? Kertoisinko siitä, miten kevätsateen tuoksu hullasi minut täysin? Siitä, että lopetin työharjoittelun kesken? Siitä, miten kauhea sotku meillä on? Muuttostressistä? Siitä, miten minulla on kriisiä kriisin perään uhmaikäisen kanssa? Siitä, miten Miro on oppinut puhumaan? Vai siitä, miten paljon olen kuunnelut musiikkia viimeaikoina ja  Coldplayn Magic on mielestäni vähintäänkin mestariteos? Entäpä jos kertoisin, miten elämäntapaprojekti junnaa paikallaan, miten paljon bensaan menee rahaa, kuinka kamera on viime viikot pölyttynyt hyllyn päällä, että käytiin toissaviikolla viihtellä ekaa kertaa kahdeksaan viikkoon ja siitä, kun Mikael kysyi miksi miehillä kasvaa jalkakarvat, mutta naisilla ei?

Kyllä meillä tapahtuu, mutta julkisesti en osaa edes mieleipidettäni ilmaista. Kyllä meillä kipuillaan, on tuskaisen vaikeita aamuja ja huutokonsertteja iltaisin. Meillä syödään joku päivä pelkkää riisiä ja joskus kylmiä nakkeja suoraan paketista. Meillä on toki minimaalisesti myös seesteisiä lukuhetkiä vastapainoksi parvekkeen lattialla itkemiselle. Elämää, joka tuntuu elämältä. 
Ei juuri mitään oikeasti kertomisen arvoista.

Mitä teille kuuluu? 


2014/04/27

Instaweek 17


1. Työharjoittelun maalaushommia heti maanantaiaamuna.
2. Synttärisankarin aamiainen.
3. Sankari itse.
4. upeita salakuvia syömisestä. On se kumma, kun ei saa rauhassa tehdä sitäkään.
5. Makkaranpaistohommia! Peukku tälle.
6. Miron " slaavikyykky " !
7. Piian tuomia tuliaisia <3
8. Kone levisi.. Pitkäänhän se on merkkejä ilmaan heitellyt..

Ulkoruokinnassa


Avattiin tämän kesän ulkoruokintakausi Sorsasalossa jollain makkaranpaistopaikalla.
Mikähän siinä on, että ulkona se ruoka maistuu vain paremmin? Ja nuorempaa muksua nukutti niin hyvin, että noustiin vasta kahdeksalta ( normaalisti ennen kuutta aina ylhäällä ). Yksi paketti makkaroita jäi, mutta eiköhän senkin joku päivä voi käydä tuhoamassa. Yhdessäolo ja hyvä ruoka <3

2014/04/24

( uutta ) kotia kohti!


Me saatiin se asunto ( josta vähän vihjailin aikaisemmin tässä kuussa) ! Me muutetaan oikeasti saaristokaupunkiin! Ihan oikeasti!

Tänään kirjoitin uuden vuokrasopimuksen ja kyllä tuntui hyvältä katsoa paperia ja tietää, että muuttoon on enää himpun päälle kuukausi aikaa! Meidän uusi koti on ihana ( laminaattilattiat, astianpesukone...). Se on ihan uusi, kukaan ei ole asunut siellä meitä ennen! Aivan tuskainen sisustuskuume on vallannut minut ja olen aloittanut jo pikkuhiljaa miettimään pakkausasioitakin. Kaikki muut järjestelyt muuttoilmoitusta vaille on jo tehty, nyt vain odotellaan ja pian sanotaan inkilänmäelle morot ja asutaan toivottavasti seuraavat pari vuotta uudessa kodissa!

Ps. Ei olla edes muutettu, kun ollaan jo katsottu " oikeita taloja " tässä pari päivää. Onkohan pintakäsittelijällä hyvä palkka? Entäs kahdella sellaisella? Toivottavasti valmistumisen jälkeen pääsisi pian töihin.. :D

2014/04/22


" Parasta sussa on se hymy, kun tulee töistä kotiin. "

On helppo olla yhtä hymyä tänäänkin.
Silmä lepää.


2014/04/21

Instaweek 16

Viime viikko oli poikkeuksellinen monesta syystä: oli syntymäpäiviä, oksennustautia ja pääsiäisreissuja. Erittäin tapahtumarikkaan ja raskaan viikon päätteeksi on ihana olla kotona ja aloittaa arki taas huomenna. Ihan on sunnuntaiolo.


1. Maanantaina saapui postin mukana syntymäpäiväkortti Ruotsista.
2. Oli harjoittelussa tylsä hetki ja senhän tietää, mitä tapahtuu, kun on kynä ja (käsi)paperia.. Bongaa " paperin " keskeltä " Eppu Normaali ".
3. Sanni toi kuppikakkuja ja synttärikortin <3
4. Fiilistelin kuvaa neljän vuoden takaa. Hemaisevana, juuri täysi-ikäistyneenä. Kylläpä silloin ajatteli naiivisti..
5... Sitten iski tauti. Oksentelin menemään..
6... Ja Miro myös. Oli raukka niin poikki, että sammui jatkuvasti joka paikkaan.
7. Repesin kuvalle.
8. Käytiin Empun, Henkan ja Markun kanssa muutamilla parantelemassa maailmaa. Baarin yläkerrassa oli pöytä, jossa oli lappu " varattu turkulaisille ".
9. Savonlinnassa Miro sai ihan uskomattoman raivokohtauksen, jonka taltuttamiseen tarvittiin lopulta vain suklaata.
10. Äiti teki minulle syntymäpäiväkakun. Aivan ihana, mutta suklaan takia erittäin hankala leikattava..
11. Pyörähdettiin myös fiilistelemässä lämmintä kevätpäivää Heinävedellä.
12.. Ja siellä saatiin kuningasidea ja lopulta lievästi spurgua muistuttava poikani sai kesätukan!

2014/04/17

Juhlien jälkipyykki



Syntymäpäiväni oli ja meni ja kyllä sai taas huomata, ettei se vanhuus yksin tule..

Sanni piristi työpäivän jälkeen ihanilla leivoksilla ja syntymäpäiväkortilla, äiti ja isä soittivat onnittelut, Rauli soitti laulaakseen onnittelulaulun, facebook täyttyi onnitteluista, lapsilta sain hajuveden ja illalla Emppu kävi parantamassa maailmaa kanssani saunaillan merkeissä. Tavallinen tiistai tuntui oikein mainiolta.

Ja sitten yöllä alkoi oksentaminen. Aamulla nousi kuume ja pienempi poika päätti myös aloittaa laattaamisen. Meillä ei todellakaan ole yhtään ainuita puhtaita petivaatteita koko talossa. Nukuin koko eilisen, kävin nukkumaan kahden aikaan päivällä ja heräsin kahdeksalta juomaan ja kävin takaisin nukkumaan herätäkseni tänään seiskan maita. On ainakin univelkaa lyhennetty, olo alkaa muutenkin olla jo aavistuksen verran elämän puolella.

Suunnitelmia pääsiäiselle? Ei kai muuta, kuin että kotona-kotona odottaa sunnuntaina kakkua ja lapset koukkaan kyytiin Savonlinnasta maanantaina. Nyt vielä hiljaksiin parantelen, taitaa jäädä astetta rankemmat juhlimiset väliin tältä erää.

2014/04/15

22

Paljon onnea muijalle!
Iloksenne muutama kuva viime vuosilta.


2014/04/13

Instaweek 15


1. Alkoi elämäni ensimmäinen työharjoittelu. On muuten fyysisesti yllättävän rankkaa hommaa kävellä ympäri hallia koko päivä.
2. Odottelin uunin lämpeämistä keittiön lattialla. Ei ole aina ihan terveintä tää touhu.
3. Mikael kokeili maskia. tuleva maalari ( mikäli se NHL-usa ei nyt ota tuulta siipien alle ). Se on selvä.
4. Miron kanssa käytiin Sannilla ihan kaksisteen. Kalakaverukset leikkimässä piirrustustaululla.
5. Mikael oli pk:ssa askarrellut elämänsä ensimmäisen virpomavitsan!
6. Polkka is back! <3 Love it.
7. Harjoittelupaikan pukuhuoneen ovessa..
8. Odottelin Piiaa perheineen. Piia tekee ihan hemmetin hyvää omenapiirakkaa ja vihdoin salainen resepti on myös minun reseptivihkossani!
9 .. joskus on vaan pakko saaada kuusi purkkia ananasta keskellä yötä. Oli siinä kassaneidillä naurussa pidätteleminen..

Ensimmäinen virpomavitsa


Eikö olekin nätti?!
Mikaelin ensimmäinen.
Voih!

2014/04/12

Sinimäistä


Sinne loppui se kasvattaminen.

Miksi?

Siksi, koska tajusin, että tuo polkka on vain niin minua. Lisäksi asiaan vaikutivat sellaiset seikat, että inhoan sitä, että niska hikoilee paksujen hiusten takia, ne on vaikea laittaa ( eikä kesällä viitsi pipoakaan koko ajan käyttää ) ja menevät helposti latvoista huonokuntoisiksi. Laiskuus yllätti, tahdon olla valmis pienellä vaivalla. Nyt on taas seksikäs olo, olen oma itseni.
Hiuspehkoa myöten. 
Tämä malli on kulkenut mukanani keväästä 2012 asti.
Ja kulkee vielä pitkään.

2014/04/11

Onnelliseksi




" Muksuille iltasatuja 
Makkaris ei oo tabuja 
Aamupalaksi munaa ja papuja 
Kokkaan nakuna 

Sun takii mä oon duunis raksal 
Meil on telepaattinen yhteys eli WhatsApp 
Sen lisäks sul on kaunis vatsa 

Saunassa pesen sun selän 
Ja nautit miten mä vedän 
Ja mä nautin siit et sä nautit 
Oo, hyvänlaatunen tauti 

Kun katon sun kasvoi ja tukkaa 
Pähkinärouhe ja maitosuklaa 
Oot luomuna parasta 
Oi aito suklaa 

Mikä tekee sut onnelliseksi 
Tekee mut onnelliseksi 
Tekee mut onnelliseksi 
Onnelliseksi 

Mikä tekee sut onnelliseksi 
Tekee mut onnelliseksi 
Tekee mut onnelliseksi 
Onnelliseksi 

Vien pyykit ja tiskaan 
Hieron sun kipeetä niskaa 
Oon roskakori mihin voit 
Vaan huoletta huolesi viskaa 

Jos sullon sellanen olo et 
Haluisit vaan et maailman ääriin lymyilemään 
Tehtävä suoritettu 
Ku saan sut hymyilemään 

Mun ainoo tehtävä 
Jos sun on mentävä, sun on mentävä 
Kutsu mut vierees 
Niin oon heti paikalle lentävä 

Oon aina siel mis sinäki 
Jos tahdot niin 
Otetaan muksut mukaan 
Ja lennetään yhdessä keväällä pariisiin 

Mikä tekee sut onnelliseksi 
Tekee mut onnelliseksi 
Tekee mut onnelliseksi 
Onnelliseksi 

Mikä tekee sut onnelliseksi 
Tekee mut onnelliseksi 
Tekee mut onnelliseksi 
Onnelliseksi 

Pariisista Roomaan 
Sun kaa voin hypätä alas parvekkeelta 
Ja päätyä koo.. koo 
Oon hullu ja haluun olla sun kaa 

Haluuksä olla hullu mun kaa 
Oon hullu ja haluun olla sun kaa 
Haluuksä olla hullu mun kaa 

Mikä tekee sut onnelliseksi 
Tekee mut onnelliseksi 
Tekee mut onnelliseksi 
Onnelliseksi  "

M <3

2014/04/10

Se virhe, jonka arvokkuus on mittaamaton

En tiedä, johtuuko se ensiviikolla koittavasta syntymäpäivästäni vai keväästä yleensä, mutta viime aikoina on taas tullut summattua elämää eri tavalla ja vähän tarkemmin, kuin yleensä. Ehkä se johtuu siitä, että taas konkretisoituu se, että on kulunut vuosi elämästäni. Minä täytän kaksikymmentäkaksi ( vastahan minä tänne avauduin " ikäkriisistä ", kun täytin kaksikymmentä ) ja havahduin siihen, että minulla on oikeastaan kaikki, mitä tarvitsen tässä ja nyt; rakkaimmat ympärillä ja mielekästä tekemistä päivästä toiseen. Elämä on täynnä haaveita, tavoitteita ja suunnitelmia. 

Minä olen vihdoin ja viimein ehkä hyväksynyt itseni sellaisena, kuin olen. Uskon, että se on keventänyt hartioideni taakkaa ja koska olen myöntänyt luvan itselleni olla myös joskus epätäydellinen, niin se ei luo paineita jokapäiväiseen elämääni. En jaksa miettiä sitä, miten persevä olen tai miten huoliteltuna tai rähjäisenä liikun kaupungilla. Hyväksyminen vapauttaa ja avaa paljon mahdollisuuksia, kun ei kaikki aika jatkuvasti kulu itsensä arvostelemiseen. Miksihän se on ollutkin niin vaikeaa? Miksihän minä olen vasta nyt alkanut päästä sinuiksi itseni kanssa? Se ei ole ollut helppo tie, mutta voisin väittää, että itsensä arvostaminen helpottaa. Itsensä rakastaminen avaa maailmaakin enemmän.

Asuntojuttuja, matkajuttuja, lasten kanssa olemista ja tekemistä, vapailla rentoutumista.. Elämässä on nyt niin paljon kaikkea, että aika tuntuu kovin rajalliselta. Blogi on ollut hiljainen, vaikka minun elämässäni tapahtuukin paljon samaan aikaan. Minä olen alkanut varjella yksityisyyttämme ja ihan oikeasti, kun keskittyy elämään, niin ei sitä jääkään aikaa kirjoittaa samalla tavalla. jos pitää valita väkisin postaamisen ja sohvalla flegmaattisena pötköttämisen väliltä, ei ole valinta vaikea. En ota paineita, eihän minulla ole mitään velvollisuuksia kirjoittaa, kirjoittelen silloin, kun todella tahdon. En jaksa vaatia enää.

Kun on kaunis sielu, vahva tahto ja reipas asenne, niin pärjää elämässä.
Niinpä.


" Sä olet ainutkertainen Niin varmuudella tehty Mä etten tohtis luomistyötä kyseenalaistaa Sä olet viilto seinämaalin täydelliseen pintaan Se virhe jonka arvokkuus on mittaamaton "

2014/04/07

Jee

kuva ei liity, mutta katsokaa nyt kun toinen vielä mahtuu korissa istumaan <3

Tämä muija sai harjoittelupaikan. 
Aloitan jo huomenna! Iiks!
Seuraavat kuusi viikkoa opetellaan tekemään ihan oikeitakin töitä.
Kyllä minusta vielä ammattilainen leivotaan.
Piste.

Instaweek 14


Viime viikolla tapahtunutta. Allekirjoittanut kokeili punaista kuorotyttötakkiaan vain todetakseen sen olevan liian kylmä aamuisin, maalasi muutaman tunnin ylitöitä, paistoi miehilleen lettuja, peilasi itseään lempibändipaidassaan, hieman toiveikkaasti odotteli asunnosta varmuutta ( soitti sinne viisi päivää putkeen, jotta sai jonkun kinni ), löysi mysteerisen lapun pukukoppinsa ovesta ja vaihtoi olohuoneeseen verhot.

2014/04/06

Arvonnan voittajat!

Arvonnan voittivat!

Siniriikka91@hotmail.com
elina.turunen@hetkonen.fi
heli.makela@iki.fi
hannele92@suomi24.fi
wikman.jenni@gmail.com
 sonja.uusikangas@gmail.com
hetafia.kalliomaki@gmail.com
janttarainen@luukku.com
meretekos@gmail.com
jantune@gmail.com


Teille on laitettu sähköpostia! Vastailkaahan siihen piakkoin!

2014/04/05

Se on mun Söpö se



Minä olen ollut auton omistaja vasta kuukauden ja olen huomannut, että kyllä ensikertalaisella autonomistajalla on vastassaan monta asiaa. Ensinnäkin se, että saan jatkuvasti naisena kuulla vittuilua ajotaidoistani ( joka on suoraan sukupuoleen sidonnainen ) ja punaisesta ranskattarestani ( Peugeot ei vaan voi olla hyvä auto. Se on juuri ja juuri kuulemma luokiteltavaksi autoksi ). Tai oikeastaan sitä vittuilua tulee kyllä kaikesta autoiluun liittyvästä. Jokaisella tuntuu riittävän mielipiteitä, mutta minä tykkään mun söpöstä Pösöstä. Se on oikein mainio auto, kaikkine pikkukolhuineen. Kai me ollaan näiden kilometrien myötä hiouduttu yksiin, olen ajanut kyseisellä autolla kuitenkin enemmän, kuin millään muulla koko elämäni aikana. Laina-autosta  tuli kuitenkin lopulta oma.

Ja sekös maksaa.. Autoiluhan on kallista: verot, vakuutukset ja bensat..
Ja sitten se vielä, kun se auto päättää joku kaunis päivä vähän hajota. Kuluvia osia on paljon, joten huolto- ja korjaushommia riittää varmasti jatkossakin. Minä tarvitsen autoa. Piste. Kyllä se on säätämistä kahden lapsen kanssa kauppareissujen tekeminen ilman autoa tai ylipäätään meidän päivittäinen liikkuminen kodin, päiväkodin ja koulun välillä. Eihän autoilu mitään ekologisinta hommaa ole, mutta kyllä minä valitsen sen, että voin liikkua muista riippumatta ja säästän aikaa, kun busseja kulkee minun tarpeisiini aika nihkeästi.
Viime viikon olin muiden kyytien varassa ja kylläpä tänään tuntui upealta hypätä oman auton rattiin taas. Mainio poikaystäväni vietti tuntitolkulla aikaa autotallissa ja minä kiersin hermostuneena ympyrää, kuin omainen, joka odottaa vaarallisen leikkauksen loppumista sairaalassa. 

Nyt se taas pelittää.
Seuraavaan hajoamiseen asti.

2014/04/03

Mehiläisen lastenlääkäripalvelut + ARVONTA ( voita liput lapsimessuille! )



Elämähän on useimmiten arvaamatonta ja koskaan ei voi tietää, mitä kaikkea voikaan sattua, kun äiti kääntää vahingossa hetkeksi selkänsä ja kaksi vilkasta poikaa päättää keksiä jotain pähkähullua. Meille sairaala- tai lääkärikäynnit ovat onneksi todella harvinaisia, vaikka läheltä-piti-tilanteita sattuu päivittäin. Myrkytyskeskuksen numero löytyy puhelimesta, sillä eihän sitä koskaan tiedä, mikä saattaisi näyttää pienemmän pojan mielestä syötävältä. Meilläkin sattuu vahinkoja, viime viikolla isompi juoksi seinää päin niin, että veret tirskahti nenästä. Kyllä minä vielä maalaisjärjen avulla päättelemällä olen pärjännyt lääkärileikeissä ja osannut paikkailla lapsiani, mutta sekin päivä vielä tulla, kun menee äidillä sormi suuhun.

Kahdesti olen soittanut sairaalan päivystykseen lasten asioissa. Ensimmäisellä kerralla Mikael oli hieman päälle puolivuotias, kun kierähti parisängystä alas ja oli hetken aikaa aivan hiljaa. Sydäntä kylmäsi ja paniikissa päivystykseen tarkistuttamaan vauvaa. Toisella kerralla ihan tuossa ehkä pari kuukautta sitten Mikaelille nousi tosi kova kuume ja hän alkoi hourailemaan ja oli pakko kysyä neuvoa ja toimintaohjeita ammattilaisilta. Sillä kertaa ei lähdetty sairaalaan, mutta päivystyksessä ollut hoitaja vaikutti niin turhautuneelta, minun kysellessäni jeesiä. Halusin konkreettisesti puhua jollekin ja tiedostin kyllä, että kello oli jo päälle yksitoista illalla, mutta googlettaminen ei tuottanut tulosta juuri sillä hetkellä.

Lapsen sairastelu aiheuttaa luonnollisesti paljon huolta vanhemmille, varsinkin jos kyseessä on tosi pieni potilas ja ei oikein itse ole varma, mitä pitäisi missäkin tilanteessa tehdä.

( 010 414 0414 )
Lasten Mehiläisellä on mainio ratkaisu: auttava puhelin, joka on auki vuoden jokaisena päivänä klo 07-20. Soittamalla saa epäselvyyksistä kyseltyä suoraan ammattilaisilta apua. Eikö olekin kätevää? Parasta tosiaan on se, että ammattilaiset päivystävät vuoden ympäri ja varsin kätevää on myös se, että kun iskee epävarmuus tai ollaan vaikka reissun päällä ja lääkäriin on muuten vaikeaa saada yhteyttä, niin on yksi numero josta saa apua/ohjeistusta. Kaikki tätä lukevat laittakaa ihmeessä numero muistiin! Minusta on ainakin lohduttavaa, että voi mielummin soittaa Lasten Mehiläisen puhelinpalveluun, kuin sairaalan päivystykseen!

Minulla on ilo ja kunnia myös arpoa teille lukijoille 10 kappaletta lippuja lapsimessuille!!! Osallistua voi jättämällä kommentin ( anonyymit keksikää nimimerkki! ) ja muistakaa laittaa mukaanne sähköpostiosoitteenne, niin voittajat löytyvät helpommin. 





2014/04/02

Huhtikuun alun pikaisia mietteitä


Kuvat puhelimesta. Satunnaisia otoksia maaliskuulta.

Aprillipäivä oli ja meni ja kukaan ei saanut mua källättyä, vaikka yrittikin. Itselläni olisi ollut pari helmijekkua mielessä, mutta vakavilla asioilla ei viitsi enää tällä iällä pelleillä. En ollut raskaana, en mennyt kihloihin enkä mitään muutakaan. Meillä oli ihan tavallinen tiistaipäivä, joka sisälsi koulussa liatut kädet ja lasten kanssa iltatappelua, sekä luvattoman monta jaksoa Doraa ja Diegoa Netflixistä.

Huomenna pojat lähtevät iskälään ja minä lähden viikonloppuna katsomaan autoni korjausta ( minusta ei juuri ole apua.. ). Luultavasti myös nukun koko ensiviikon edestä. En tiedä johtuuko se vanhuudesta, joka kolkuttelee oven takana ( synttäreihin vajaa kaksi viikkoa, ei ole ikäkriisiä ei.. ) vai yleisestä kevätväsymyksestä, mutta olen ihan luokattoman väsynyt iltaisin.

Tänään pojat saavat iltapalaksi lettuja, arjen on syytä olla joskus juhlaa!
Tämä taitaa olla se " elämän kevät ".
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...