2014/04/05

Se on mun Söpö se



Minä olen ollut auton omistaja vasta kuukauden ja olen huomannut, että kyllä ensikertalaisella autonomistajalla on vastassaan monta asiaa. Ensinnäkin se, että saan jatkuvasti naisena kuulla vittuilua ajotaidoistani ( joka on suoraan sukupuoleen sidonnainen ) ja punaisesta ranskattarestani ( Peugeot ei vaan voi olla hyvä auto. Se on juuri ja juuri kuulemma luokiteltavaksi autoksi ). Tai oikeastaan sitä vittuilua tulee kyllä kaikesta autoiluun liittyvästä. Jokaisella tuntuu riittävän mielipiteitä, mutta minä tykkään mun söpöstä Pösöstä. Se on oikein mainio auto, kaikkine pikkukolhuineen. Kai me ollaan näiden kilometrien myötä hiouduttu yksiin, olen ajanut kyseisellä autolla kuitenkin enemmän, kuin millään muulla koko elämäni aikana. Laina-autosta  tuli kuitenkin lopulta oma.

Ja sekös maksaa.. Autoiluhan on kallista: verot, vakuutukset ja bensat..
Ja sitten se vielä, kun se auto päättää joku kaunis päivä vähän hajota. Kuluvia osia on paljon, joten huolto- ja korjaushommia riittää varmasti jatkossakin. Minä tarvitsen autoa. Piste. Kyllä se on säätämistä kahden lapsen kanssa kauppareissujen tekeminen ilman autoa tai ylipäätään meidän päivittäinen liikkuminen kodin, päiväkodin ja koulun välillä. Eihän autoilu mitään ekologisinta hommaa ole, mutta kyllä minä valitsen sen, että voin liikkua muista riippumatta ja säästän aikaa, kun busseja kulkee minun tarpeisiini aika nihkeästi.
Viime viikon olin muiden kyytien varassa ja kylläpä tänään tuntui upealta hypätä oman auton rattiin taas. Mainio poikaystäväni vietti tuntitolkulla aikaa autotallissa ja minä kiersin hermostuneena ympyrää, kuin omainen, joka odottaa vaarallisen leikkauksen loppumista sairaalassa. 

Nyt se taas pelittää.
Seuraavaan hajoamiseen asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...