2014/04/10

Se virhe, jonka arvokkuus on mittaamaton

En tiedä, johtuuko se ensiviikolla koittavasta syntymäpäivästäni vai keväästä yleensä, mutta viime aikoina on taas tullut summattua elämää eri tavalla ja vähän tarkemmin, kuin yleensä. Ehkä se johtuu siitä, että taas konkretisoituu se, että on kulunut vuosi elämästäni. Minä täytän kaksikymmentäkaksi ( vastahan minä tänne avauduin " ikäkriisistä ", kun täytin kaksikymmentä ) ja havahduin siihen, että minulla on oikeastaan kaikki, mitä tarvitsen tässä ja nyt; rakkaimmat ympärillä ja mielekästä tekemistä päivästä toiseen. Elämä on täynnä haaveita, tavoitteita ja suunnitelmia. 

Minä olen vihdoin ja viimein ehkä hyväksynyt itseni sellaisena, kuin olen. Uskon, että se on keventänyt hartioideni taakkaa ja koska olen myöntänyt luvan itselleni olla myös joskus epätäydellinen, niin se ei luo paineita jokapäiväiseen elämääni. En jaksa miettiä sitä, miten persevä olen tai miten huoliteltuna tai rähjäisenä liikun kaupungilla. Hyväksyminen vapauttaa ja avaa paljon mahdollisuuksia, kun ei kaikki aika jatkuvasti kulu itsensä arvostelemiseen. Miksihän se on ollutkin niin vaikeaa? Miksihän minä olen vasta nyt alkanut päästä sinuiksi itseni kanssa? Se ei ole ollut helppo tie, mutta voisin väittää, että itsensä arvostaminen helpottaa. Itsensä rakastaminen avaa maailmaakin enemmän.

Asuntojuttuja, matkajuttuja, lasten kanssa olemista ja tekemistä, vapailla rentoutumista.. Elämässä on nyt niin paljon kaikkea, että aika tuntuu kovin rajalliselta. Blogi on ollut hiljainen, vaikka minun elämässäni tapahtuukin paljon samaan aikaan. Minä olen alkanut varjella yksityisyyttämme ja ihan oikeasti, kun keskittyy elämään, niin ei sitä jääkään aikaa kirjoittaa samalla tavalla. jos pitää valita väkisin postaamisen ja sohvalla flegmaattisena pötköttämisen väliltä, ei ole valinta vaikea. En ota paineita, eihän minulla ole mitään velvollisuuksia kirjoittaa, kirjoittelen silloin, kun todella tahdon. En jaksa vaatia enää.

Kun on kaunis sielu, vahva tahto ja reipas asenne, niin pärjää elämässä.
Niinpä.


" Sä olet ainutkertainen Niin varmuudella tehty Mä etten tohtis luomistyötä kyseenalaistaa Sä olet viilto seinämaalin täydelliseen pintaan Se virhe jonka arvokkuus on mittaamaton "

1 kommentti:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...