2014/05/31

tunnelmat


Miron kuva kiteytti eilisillan fiilikset aika hyvin, sillä siinä vaiheessa, kun vihdoin ja viimein pääsi sänkyyn, niin ei tarvinnut unta juuri odotella. Me ollaan muutettu suurimmat tavarat jo uuteen kotiin ja tänään pitäisi edellinen asunto vielä käydä siivoamassa. Huomenna asiaankuuluva pyörähdys Ikeassakin olisi mielestäni paikallaan..

Ps. Miten hemmetissä meillä ei astiat lopu ikinä noista laatikoista?

2014/05/28

Kaikesta kaikkea


Kun Jopon rungon hiekkapuhaltaa, se näytätä alastomalta. Näky on kieltämättä ihan väärä, projektipyöräni huutaa uutta maalipintaa. Punavalkoinen siitä sitten lopulta tulee, kunhan reipastun sen verran, että jaksan siirtää osat maalaamoon.

Lapset eivät tänäkään kesänä tajua, että 05.00 ei ole inhimillinen aika herätä. Leipä on loppu, aamupalatarjoilu ei ole mitenkään kehumisen arvoinen lasten mielestä. Isommalla on nenä turvoksissa  kaatumisesta ja pienemmällä venähtänyt jalka. Mikael päätti tuhota kalliin hoitoaineeni kylvyssä ja Miro.. Noh.. hellanlevyjen suojat olisivat aika kovaa kamaa.

Uskomattoman paljon vituttaa se, että painaa toisina aamuina enemmän ja toisina vähemmän 8 vaikka se toki on ihan normaalia) , kesäkuussa alkaa vatsalihas- ja kyykkyhaasteen suorittaminen ja kynsien kasvatusyritys numero 2. Kun laskee tuloja ja menoja, niin tietää jo tässä vaiheessa, että pakkodieetti odottaa itseäni, sillä autoakin on pakko tankata.

Miksi mun tukkan ei tartu väri? Se menee ihan oranssiksi ( kuva liittyy ) parin viikon päästä värjäyksestä. Vartin päästä pitäisi pukea ja lähteä päiväkotia kohti ja edelleen hiihdän yöpaidassa.. Nää keskiviikkoaamut on </3.

 Piia, mulla on sua ikävä! Tulettehan käymään pian?

2014/05/25

Instaweek 21/2014


Tämä viikko piti sisällään aika paljon lätkää ja hellettä.
Mitäs muuta tapahtuikaan?
Ai niin, me muuttopakattiin. Oikeastaan ollaan tehty sitä koko viikko.
Ja siivottukin on.
Ja sain jalkahieronnan!

Siinäpä se.

ajatuksia (uus)perhekuviosta



Viikon päästä olen virallisesti avoliitossa.

Vuosi sitten, kun lasten isä muutti pois, olin hirveän stressaantunut ja peloissani. Olimme olleet kimpassa useamman vuoden ja yksinjääminen pelotti niin, ettei unikaan ottanut tullakseen. Empä olisi arvannut, että vuoden päästä olisin tässä pisteessä, virallisesti jakamassa elämääni taas toisen kanssa, uudessa yhteisessä kodissa. Aika jännittävää, eikä todellakaan mikään ihan läpihuutojuttu. 

Minun fiksumpi puoliskoni ( poikaystävä on turhan jotenkin..laimea ilmaisu..Eikä ukkokaan kuulosta suuhun sopivalta..saati mies..Tai miesystävä ) on hypännyt isoihin saappaisiin, joihin ei ihan joka jätkä pystykään. Olen tentannut monesti, että onko hän varmasti valmis tähän ja onko hän varma ja tajuaako hän yleensäkään, miten iso juttu tämä on. Hän on nähnyt tämän arjen nurjan puolen kuukausien saatossa, on saanut osansa lentävistä puurolautasista.  Meillä kaikilla on hyvä olla, kun hän on läsnä. Haluaisin vähän itsekkäästi ajatella, että häntähän tässä oikeastaan lykästi, hän sai tyttöystävän lisäksi myös pari muuta rakastettavaa, rakkaushan vaan kertaantuu! 
Hän sai perheen ja me saatiin taloon joku, joka osaa nämä miestenjutut. Lapset sai roolimallin ja minä.. Minä sain jonkun, joka ymmärtää ja rakastaa minua sellaisena, kuin olen.

Meillä on vastuukysymykset olleet tapetilla luonnollisesti viime aikoina.  En alunperinkään suvainnut sellaista ajatusmallia, että on " minun lapset ", vaan halunnut tehdä selväksi, että me ollaan perhe. On " meidän lapset " ja vastuut uhmakiukuista, amuherätyksistä ja kotihommista jaetaan. Enkä minä mihinkään pakota, mutta luonnostaan reipas M on todellakin vakuuttanut minut siitä, että on kykenevä tähän, joten pikkuhiljaa uskallan hellittää diktaattorin asemastani ja luovuttaa vastuuta enemmänkin. Isäksi ei tarvitse ruveta, sellainen pojilla on, mutta turvallista kasvuympäristöä hän on täällä pojille kanssani luomassa. 

Itse kasvoin uusioperhekuviossa ja.. No, se ehkä opetti sen, miten asioita EI HOIDETA meidän perheessä tulevaisuudessa. Minä pystyn toki luottamaan siihen, ettei M ikinä satuttaisi meitä, ainahan hän on tehnyt kaiken meidän parasta ajatellen.

Minä olen meistä kaikista niin ylpeä.


2014/05/24

Hyvä ja ilmainen neuvo

Jos olet niin tyhmä olevinaan fiksu, että jatkuva lastenhuoneen ovenkahvan kaltoinkohtelu lasten puolelta ärsyttää ja olet ottanut kahvan pois huoneen sisäpuolelta ( jolloin voit tarkoituksellisesti lukita mahdolliset häiriökäyttäytymiseen yltyneet terroristit huoneeseen jäähylle ), niin otathan huomioon, että jos itse raahaudut viiden aikaan lastenhuoneeseen silmät ristissä ja jälkikasvusi päättääkin lukita teidät kaikki sisäpuolelle ja jäätte jumiin, niin ensikerralla varakahvan paikka on jossain lastenhuoneen SISÄPUOLELLA ja jos ei ole, niin että ainakaan talossa asuvalla toisella osapuolella ei ole ainakaan korvatulppia päässä nukkuessaan prinsessauniaan viereisessä huoneessa...


Hyvät neuvot kalliit, mutta tämä tulee tällä kertaa ilmaiseksi.

Terveisin: Lastenhuoneessa vankina 2 tuntia.

2014/05/22

Tuleeko minusta isona pintakäsittelijä



Jokainen tätä blogia tänä vuonna seurannut tietää, että aloitin opiskelun monien vuosien jälkeen ja täällä blogissa on käynyt selväksi myöskin se, mitä mieltä olen ollut siitä.

Opiskelen siis Savon ammatti- ja aikuisopistossa metallialan pintakäsittelijäksi, kouluni kestää sen parisen vuotta ja on kokopäiväistä aikuiskoulutusta. Koulun jälkeen minun tulisi ainakin teoriassa osata pestä, hiekkapuhaltaa, suojata ja maalata metallisia kappaleita. Meidän koulunkäynti on oikeastaan kokonaan käytäntöä, eikä meillä ole ollut teoriaa juuri nimeksikään. Aamuisin mennään halliin, tehdään työt ja lähdetään kotiin iltapäivän puolella. Hyvää valmennusta oikeaan työelämään ja ainakin itse opin tekemällä, en lukemalla.

Minähän innostuin alussa silkasta koulunkäynnin tuomasta vapaudesta, olin ihan hurmiossa kaikesta siitä, mitä opin ja edelleen jatkaisin samalla linjalla. Tykkään tehdä käsilläni ja nähdä työnjäljen heti.
 Kun ensimmäistä kertaa maalaamossa pidin ruiskua kädessä, en osannut yhtään mitään ja tuntui aivan uskomattoman vaikealta muistaa kaikki ja nyt parin kuukauden jälkeen osaan käyttää kolmea/neljää erilaista maalauskapinetta, laittaa maalit ( kovetteet ja ohenteet ), maalata ja pestä koneet käytön jälkeen. Minä voisin sanoa, että kehitystä on  tapahtunut huimasti. Märkämaalaushan ei sinänsä loppujen lopuksi ole rakettitiedettä, mutta miinuksena tosiaan mainitsisin kaikkien ei-niin-terveellisten kemikaalien hengittämisen, vaikka onhan meillä toki asianmukaiset suojvarusteet. ( on ihan yleinen läppä, että en osaa käyttää hanskoja, sillä käteni ovat aina maalissa.. Joskus on pakko heittää hanskat pois, kun ne on tiellä..). Jauhemaalaus kiinnostaa eniten, mutta sitä pitää opetella työssaoppimisjaksolla sitten jossain alan yrityksessä.

Meillä vaihtelee hommat aika lailla päivästä riippuen. Esimerkiksi tänään olen aloittanut aamuni maalaamossa ja sitten hionut pohjamaalattua mattotelinettä ja iltapäivällä kokeilin ensimmäistä kertaa hallin omaa trukkia opiskelijatoverin avustuksella.
Toverit ne tässä on kyllä kaikista parhain asia ( ehkä ilmaisen ruoan jälkeen )! Meillä on hallissa vajaa kymmenkunta opiskelijaa riippuen työharjoittelussa olevien määrästä ja siitä, ketkä on jaksanut vaivautua paikalle. Tulen sosiaalisena persoonana mielestäni kelpoisesti kaikkien kanssa toimeen, edustan yksin kauniimpaa sukupuolta ja pitää vaan kestää sellainen tietynläinen läpändeerus. Onneksi minun huumorintajuni on hyvin äijämainen ja muutenkin vähän erikoinen, yleensä päivät kuluu nauraessa jollekin todella typerälle asialle. Nautin miesten kanssa työskentelystä, asiat tehdään kunnolla eikä juoruilupiirejä ole. Kyllähän minä joskus heitän naiskortin häikäilemättä pöytään, ei ole aina helppoa olla se kymmenen senttiä muita lyhyempi ja fyysisesti heikompi. Minua kutsutaan " Sabotageksi ", voitte itse miettiä, mistä se tulee, mutta itse veikkaa sen juontavan juurensa työtavoistani ja työnjäljestäni. No ei tosi.

Tästä koulusta on muutenkin ollut ihan kauheasti hyötyä. En ollut koskaan aikaisemmin esimerkiksi käyttänyt painepesuria tai osannut valita hiomapaperia tai oikeanlaista työkalua tilanteen mukaan.
Vaikka suurin osa päivästä kuluukin istuessa kahvimuki kourassa ja töitä odotellessa, niin olen tyytyväinen. Kyllä minä lähtisin suosittelemaan tätä alaa oikeastaan kaikille, joita kiinnostaa opetella jotain uutta. Työllistymisestä en osaa sanoa, mutta toivon voivani joku päivä ylpeänä ilmoittaa ammatikseni maalarin.

( Valehtelin: paras asia on se tyyppi, joka bongasi minut tosi seksikkäissä työvaatteissani ja päätti ottaa minusta emännän itselleen <3 )

2014/05/20

Fiiliksissä


No kai minäkin, kun kaikki muutkin. Kesä <3 ( eikä siitä sen enempää, sillä kaikki varmaan tietää, että ulkona on lämmintä ja aurinko paistaa.. )

Muuttoon on 10 päivää! Koti on tällä hetkellä ei-niin-hallittu kaaos, laatikoita ja säkkejä siellä ja täällä ja lähdön hetki lähenee päivä päivältä ( joskaan sekään ei motivoi siivoamaan yhtään..). Kyllä tuntuu hyvältä: uusi koti ja uusi elämä täältä tullaan!

Olen huomannut varsin ongelmalliseksi sen, että mitä ihmettä lapsille pitäisi näillä helteillä laittaa päiväkotiin mukaan. Viimeviikolla mentiin vielä välikausipuvuissa ja nyt t-paidalla ja shortseilla. Pojille on tehty kesävaatelistausta, itselleni olen suunnitellut tekeväni kesävaatelistausta ( aina nää ensihelteet ja tajuat, ettet ole rantakunnossa.. tänäkään vuonna ).. Kumma kyllä haavelista Ikeaan on ollut valmiina viikkokausia, johon tosin rahoitus on vielä vaiheessa.

Kesän suunnitelmista voin tähän väliin sen verran kertoa, että olen juhannukseen asti koulussa, pidän neljän viikon kesäloman, joka vietetään lasten kanssa ainakin osittain Savonlinnassa. Lisäksi teen yhden kuvauskeikan, juhlin kummityttöä Tampereella, käydään Jyväskylässä kuuntelemassa hyvää musiikkia, pyörähdän Olavinpäivillä ja toivottavasti istun pari kertaa jopa ihan terrassiilla ja nautin lomasta ilman poikiakin.


2014/05/19

Instaweek 20 / 2014


Hiljainen viikko Instagramin puolella. Muuttohässäkkä, lasten sairastelu ja yleinen kiinnostuksen puute sosiaaliseen mediaan lienevät pääsyylliset asiaan.

Maanantaina aamu alkoi pörröisillä hiuksilla kouluun mennessä. Tiistaiaamuna naureskeltiin Jarskin kanssa sitä, että joku on tajunnut opiskelun syvimmän olemuksen: 100% tuskaa. Liekö metallipuolen jätkien puteli kuitenkin? Sitten on taas oma lärvi, vasta värjäsin hiukset ja kyllähän ne on taas on parissa viikossa haalistuneet ihan kiitettävästi. Viikonloppuna otin kuvan Syrjässä, kun etsittiin laguunia iltamyöhällä ( lopulta se löytyi! ). Sunnuntai-ilta meni taas kynsiä pureskellen peliä katsomalla..

2014/05/14

Ärsytys


Tietääkö joku mikä kuvassa oleva mötikkä on?

No en tiedä minäkään, mutta sen verran voin kertoa, että v-mäinen se oli.
Ensimmäinen maalaus meni teknisistä syistä vähän puihin ( valumaa jopa suoralle pinnalle ruiskun rykimisen takia ) ja uudelleen hiomiseksihan se meni.
Hiomisen jälkeen uusi yritys, edelleen valumia ja kuivia kohtia paikoittain..
Sitten paloi käämi, mutta onneksi sain apukäsiä ja hyviä neuvoja ja loppujen lopuksi saatiin hyvä pinta aikaiseksi. Ei paras työni, mutta vihdoin valmis.

2014/05/13

Kurkistus


Käytiin vähän kurkistamassa uuteen kotiin.
Se oli kyllä upea!
Vähän turhan pienet makuuhuoneet, mutta äkkiäkös sitä tilaratkaisuja keksii.
Enää pari viikkoa..

2014/05/12

Instaweek 19 / 2014


Tämä viikko piti sisällää Jarskin kanssa vähän erikoisempia kouluhommia, Husky-pentujen ihailua, Spotifyn imartelua, kahvia Sannin luona, laitellun lärvin edes kerran viikossa, Sannilta lainattuja muuttolaatikoita ja pakkausta, lasten tekemiä äitienpäiväkortteja, Sannin tekemää juustokakkua, äitienpäiväruusuja ja mikaelilta saadun " lahjan ".

Paljon Sannia <3

2014/05/09

LOHTU - Live Aid Uusi Lastensairaala 2017

Aivan pakko jakaa! Tämä on varmaan vilahtanut monissa blogeissa mutta..
Itkin.
En kestä <3


Lupa laittautua

 ( huomatkaa ponimagneetit <3 )

Olen hiihtänyt viimeisen kuukauden pitkälti ilman meikkiä ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että käyn koulua. Siellä ei A.) kukaan välitä siitä, minkä näköisenä pyörit tekemässä olevinaan jotain ja B.) koska koulupäivän jälkeen kädet ja naama on aina maalipölyssä tai jossain muussa paskassa ja suihkuun joutaa aina kuitenkin, kun kotiin pääsee. Ei juuri hyödytä ja hyvä on myönnetään, olen laiska.

Siksi meikkiä on naamassa kerran tai kahdesti viikossa hyvällä tuurilla ja koska tänään päivä oli lyhyt ja kotiin päästessäni päätin tehdä kulahtaneelle itselleni palveluksen ja värjätä juurikasvun pois joutessani. Samalla laitoin vähän ripsiväriä ja voi kuinka se tuntui olevan luksusta. Puhumattakaan siitä, kun voi laittaa vaikka eyelineriä ja luomiväriä kaveriksi. Peilistä katsoi takaisin pian ihan eri nainen. Hyvännäköinen nainen. Hifistelin vielä vähän lisää suoristamalla hiukset. Tuntuipa hyvältä laittautua, vaikkei mitään syytä ollutkaan. Pienistä asioista saa niin hyvän mielen. Vielä, kun vaihtaisi lökähousut istuviin farkkuihin ja likaisen paidan puhtaaseen..

Ps. Opin jätkiltä koulussa tällä viikolla sen, mikä ero on kauniilla ja sievällä naisella. Uskon luennon perusteella kuuluvan jälkimmäiseen.

2014/05/08

Koukusta irti


Olen aika riippuvuusherkkä ihminen.

Olen riippuvainen kahvista, nikotiinista ja aika paljon kaikenlaisesta materiasta, kuten puhelimesta. Olen koukuttanut itseni muutamaan televisiosarjaan, yhteen radiokanavaan, useampaan blogiin.. Onneksi en ole tajunnut edes kokeilla pelaamista konsoleilla tai pelikoneilla.. Luoja tietää, mitä siitä seuraisi.

Kuulen aika usein sitä, että olen riippuvainen facebookista ja muusta sosiaaalisesta mediasta. Eilen sitten pienestä väittelystä lähti idea ja tietenkin juuri sellaisena itsepäisenä vastaanvänkääjänä oli pakko päästä todistamaan toinen osapuoli vääräksi. Asia oli yksinkertainen: Ei facebookkia yhteen vuorokauteen. Ja ettei mene turhan helpoksi, niin Whatsapp myös pois pelistä. 

Kyllä minä nyt yhden vuorokauden voin olla ilman.
Ihan helposti.

Osoittautui kuitenkin yllättävän vaikeaksi.
Puhelin ei pilpata. Ihan kuin olisi tippunut pois sivistyksestä ja pois nykyajasta. Miten paljon minä aikaani kulutankaan facebookissa älypuhelimeni kanssa! Ihan tolkuttomasti tulee hetkiä, jolloin otan puhelimen käteen valmiina painamaan sinistä nappia, kunnes muistan ettei niin sovi tehdä. Enää muutama tunti ja olen todistanut, että voin elää päivän ilman facebookkia ja muita ilmaisviestisovelluksia..
Ei ehkä kuullosta monellekaan isolle asialle, mutta itse huomasin, miten helposti minustakin on tullut riippuvainen. Voi olla, että omaa puhelimen käyttöään tulee muutettua, ihan on herättävää tajuta miten noinkin pienet asiat saavat ihmismielen niin totaaliseen koukkuun.

2014/05/05

Kun meillä kaikilla on maanantai


Miron kuva ehkä tiivistää tämän iltapäivän ja illan fiilikset. Esiuhma, sinäkö se tänne rantauduitkin? 
Miksi minusta tuntuu, että kaikilla muilla bloggareilla on vaan nätisti pukeutuvia kakaroita ja siistit kodit, eikä maanantaikiroukset koske heitä?

Leipä oli kuopuksen mielestä väärää ja silloin on oikein hyvä mahdollisuus vetää kilarit ja hakata päätä seinään. Ja huutaa, huutaa niin että naapuritkin kuulee. Isompi huutaa myös ja paiskoo tavaroita kielloista huolimatta ja minä yritän hukuttautua Coldplayn tuotantoon ja ajatella, että kohta hiljenee, ei mene montaa tuntia ( anteeksi Chris Martin, ei tää nyt oikein lähde..). Tänään tulisi Salkkarit, ei kiinnosta. Eikä kiinnosta tehdä muuta, kuin syödä jäätelöä ja istua parvekkeella puhaltamassa lasten saippuakuplat loppuun. Isompi valittaa mahaansa, johtunee varastetuista pastilleista, joita upposi naperoihin kymmenkunta kappaletta. Erehdyin itsekin katsomaan peiliin, ruma mutta läski. Tuuletan.

Huomenna on tiistai.
Vihdoinkin.


2014/05/04

Instaweek 18



1. Aamulärvi maanantaiaamulta. Ei jaksanut oikein inspata aloittaa uutta viikkoa.
2. Pojat omenavarkauden jälkeen. Omenan voi silputa hyvin pieniksi palasiksi pitkin huonetta. Tiesittekö sen?
3. Miro sai päiväkodilla korjaustöitä tehneeltä rakennusmieheltä työkalun. Oli mokoma niin onnessaan omasta aarteestaan, että sai melkein repiä pois nukkumaan mentäessä..
4. Meidän upeat keskustelut facebookissa. Pieniä ymmärtämisvaikeuksia allekirjoittaneeööa..
5. Selänne ja Malkin valmiina päiväkodin vappuriehaan.
6. Suomen Vappusää! Lunta tuli, kuin Esterin.. Niin.
7. En ole aikaisemmin nähnyt auton termostaattia, enkä varsinkaan sitä, miten se keitetään kattilassa..
8. Aamupalaa Savonlinnassa.
9.. Ja vähän välipalaakin Lippa-kioskilta..
10, Mummon tekemästä päiväpeitosta kuva Instagramissa seuraaville.
11. Jaetaan vähän rakkautta. Pusukuvat on kyl vähän tenuja mutta menköön.

@Heinävesi



Kerrankin vapaaviikonloppu, jolloin tajuan pakata kamerankin mukaan laukkuun, kun maakuntaseikkaillaan vähän lähipitäjissä. Käytiin vähän ulkoiluttamassa kameraa ( ihana blogikorulause!! ) ja uutta objektiivia ja kuvailemassa kaunista luontoa Heinävedellä ja lähialueilla. Kylläpä tuntui takapuolessa taas tuo reissaaminen, sillä kävin vielä hakemassa vauhtia Savonlinnasta ja avaamassa kesäkauden Lippa-kioskilla ( sen haluan jatkossakin tehdä joka kesä! <3 ).

Kylläpä tuntuu hyvältä tulla taas kotiin.
( Extraterkut Jarskin emännälle ;) )

2014/05/01

Oi, mikä päiväpeitto


Muistinko hehkuttaa, miten joululahjaksi sain ihanan ihanan päiväpeiton? Mummoni on sen virkannut ja voin vain kuvitella sen työtuntien määrän, mitä päiväpeittooni on käytetty. Olen aivan totaalisen rakastunut käsitöihin ja nostan hattuani kaikille niille, jotka tosiaan saavat aikaan jotain omilla käsillään. Itse synnyin peukalot keskelle kämmeniä. Tahtoisin enemmänkin " mummolameiningillä " tehtyjä virkkaustöitä. Ehkä pikkuvanhuuteni on saanut uudet ulottuvuuden ja alan jo mummoutumaan. Omat lapseni ja mahdolliset lastenlapset joutuvat ostamaan villasukkansakin toreilta, minä en osaa edes neuloa..

Tänään paistoi aurinko ja petasin sängyn ensimmäistä kertaa varmaan kahteen viikkoon. Ei meillä olla siisteydestä turhan tarkkoja..

Vapaaehtoinen vaputtomuus




Päiväkodin vappubileissä olivat mukanan Selänne ja Malkin. Pelipaidat olivat aavistuksen verran liian pieniä, tosin valmistautumisaika naamiaisiin taisi olla viisitoista minuuttia, kun esikoinen ulkovaatteita pukiessa muisti naamiaiset ja pukeutumisen ja ylipäätään koko bileet.

Vappua ei juuri meillä kotona järjestetä tänä vuonna. Pojat lähtevät vappuilemaan iskälään, joten minun ei tarvitse ilmapallokammoisena edes miettiä ilmapallojen hankkimista. Ei ole simaa, ei munkkeja, eikä koristeita. Suunnitelmissa oli pestä mattoja ja pakata muuttotavaraa. On meillä jo neljä laatikollista valmiiksi laitettuna, Mariskoolit sanomalehtiin käärittyinä ja turhaa tavaraa on heitettu/annettu pois ihan urakalla. Enää kuukausi!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...