2014/05/25

ajatuksia (uus)perhekuviosta



Viikon päästä olen virallisesti avoliitossa.

Vuosi sitten, kun lasten isä muutti pois, olin hirveän stressaantunut ja peloissani. Olimme olleet kimpassa useamman vuoden ja yksinjääminen pelotti niin, ettei unikaan ottanut tullakseen. Empä olisi arvannut, että vuoden päästä olisin tässä pisteessä, virallisesti jakamassa elämääni taas toisen kanssa, uudessa yhteisessä kodissa. Aika jännittävää, eikä todellakaan mikään ihan läpihuutojuttu. 

Minun fiksumpi puoliskoni ( poikaystävä on turhan jotenkin..laimea ilmaisu..Eikä ukkokaan kuulosta suuhun sopivalta..saati mies..Tai miesystävä ) on hypännyt isoihin saappaisiin, joihin ei ihan joka jätkä pystykään. Olen tentannut monesti, että onko hän varmasti valmis tähän ja onko hän varma ja tajuaako hän yleensäkään, miten iso juttu tämä on. Hän on nähnyt tämän arjen nurjan puolen kuukausien saatossa, on saanut osansa lentävistä puurolautasista.  Meillä kaikilla on hyvä olla, kun hän on läsnä. Haluaisin vähän itsekkäästi ajatella, että häntähän tässä oikeastaan lykästi, hän sai tyttöystävän lisäksi myös pari muuta rakastettavaa, rakkaushan vaan kertaantuu! 
Hän sai perheen ja me saatiin taloon joku, joka osaa nämä miestenjutut. Lapset sai roolimallin ja minä.. Minä sain jonkun, joka ymmärtää ja rakastaa minua sellaisena, kuin olen.

Meillä on vastuukysymykset olleet tapetilla luonnollisesti viime aikoina.  En alunperinkään suvainnut sellaista ajatusmallia, että on " minun lapset ", vaan halunnut tehdä selväksi, että me ollaan perhe. On " meidän lapset " ja vastuut uhmakiukuista, amuherätyksistä ja kotihommista jaetaan. Enkä minä mihinkään pakota, mutta luonnostaan reipas M on todellakin vakuuttanut minut siitä, että on kykenevä tähän, joten pikkuhiljaa uskallan hellittää diktaattorin asemastani ja luovuttaa vastuuta enemmänkin. Isäksi ei tarvitse ruveta, sellainen pojilla on, mutta turvallista kasvuympäristöä hän on täällä pojille kanssani luomassa. 

Itse kasvoin uusioperhekuviossa ja.. No, se ehkä opetti sen, miten asioita EI HOIDETA meidän perheessä tulevaisuudessa. Minä pystyn toki luottamaan siihen, ettei M ikinä satuttaisi meitä, ainahan hän on tehnyt kaiken meidän parasta ajatellen.

Minä olen meistä kaikista niin ylpeä.


6 kommenttia:

  1. Täytyy kyllä todeta että toisen lasten isäksi ei saa edes ruveta vaikka haluaisi. Se olisi jo puhdasta ilkeyttä. Hyvä että on lasten isällä itsetunto kohdillaan ja hyvä sydän ja luottoa, onneksi on ihmisiä jotka on kypsempiä kuin minä koskaan tulen olemaan tällaisissa jutuissa. Se kannattaa muistaa aina miten iso myönnytys on tehty teidän hyvinvoinnin eteen.

    VastaaPoista
  2. Eikä, kuulostaa niin ihanalta. ♥♥ Ihanaa tulevaisuutta teille. ♥♥

    Kun vielä itsellekin löytyisi se toinen puolisko joku päivä... :))

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti lasten isäkin suhtautuu yhtä hyvin asiaan :) siis että hänen omien lastensa kanssa asuukin joku muu mies ja on ns "miehen mallina" ja enemmän heidän arjessa osana. kaikki ei siihen varmasti yhtä hyvin sopeudu ja myönny..

    VastaaPoista
  4. Oi, tää teksti laittoi hymyn huulille! Ihanaa että olette löytäneet toisenne :) Kaikkea hyvää teille, tsemppiä muuttorumpaan ja onnea uuteen kotiin! <3

    http://hyvanmielanajatuksia.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...