2014/05/22

Tuleeko minusta isona pintakäsittelijä



Jokainen tätä blogia tänä vuonna seurannut tietää, että aloitin opiskelun monien vuosien jälkeen ja täällä blogissa on käynyt selväksi myöskin se, mitä mieltä olen ollut siitä.

Opiskelen siis Savon ammatti- ja aikuisopistossa metallialan pintakäsittelijäksi, kouluni kestää sen parisen vuotta ja on kokopäiväistä aikuiskoulutusta. Koulun jälkeen minun tulisi ainakin teoriassa osata pestä, hiekkapuhaltaa, suojata ja maalata metallisia kappaleita. Meidän koulunkäynti on oikeastaan kokonaan käytäntöä, eikä meillä ole ollut teoriaa juuri nimeksikään. Aamuisin mennään halliin, tehdään työt ja lähdetään kotiin iltapäivän puolella. Hyvää valmennusta oikeaan työelämään ja ainakin itse opin tekemällä, en lukemalla.

Minähän innostuin alussa silkasta koulunkäynnin tuomasta vapaudesta, olin ihan hurmiossa kaikesta siitä, mitä opin ja edelleen jatkaisin samalla linjalla. Tykkään tehdä käsilläni ja nähdä työnjäljen heti.
 Kun ensimmäistä kertaa maalaamossa pidin ruiskua kädessä, en osannut yhtään mitään ja tuntui aivan uskomattoman vaikealta muistaa kaikki ja nyt parin kuukauden jälkeen osaan käyttää kolmea/neljää erilaista maalauskapinetta, laittaa maalit ( kovetteet ja ohenteet ), maalata ja pestä koneet käytön jälkeen. Minä voisin sanoa, että kehitystä on  tapahtunut huimasti. Märkämaalaushan ei sinänsä loppujen lopuksi ole rakettitiedettä, mutta miinuksena tosiaan mainitsisin kaikkien ei-niin-terveellisten kemikaalien hengittämisen, vaikka onhan meillä toki asianmukaiset suojvarusteet. ( on ihan yleinen läppä, että en osaa käyttää hanskoja, sillä käteni ovat aina maalissa.. Joskus on pakko heittää hanskat pois, kun ne on tiellä..). Jauhemaalaus kiinnostaa eniten, mutta sitä pitää opetella työssaoppimisjaksolla sitten jossain alan yrityksessä.

Meillä vaihtelee hommat aika lailla päivästä riippuen. Esimerkiksi tänään olen aloittanut aamuni maalaamossa ja sitten hionut pohjamaalattua mattotelinettä ja iltapäivällä kokeilin ensimmäistä kertaa hallin omaa trukkia opiskelijatoverin avustuksella.
Toverit ne tässä on kyllä kaikista parhain asia ( ehkä ilmaisen ruoan jälkeen )! Meillä on hallissa vajaa kymmenkunta opiskelijaa riippuen työharjoittelussa olevien määrästä ja siitä, ketkä on jaksanut vaivautua paikalle. Tulen sosiaalisena persoonana mielestäni kelpoisesti kaikkien kanssa toimeen, edustan yksin kauniimpaa sukupuolta ja pitää vaan kestää sellainen tietynläinen läpändeerus. Onneksi minun huumorintajuni on hyvin äijämainen ja muutenkin vähän erikoinen, yleensä päivät kuluu nauraessa jollekin todella typerälle asialle. Nautin miesten kanssa työskentelystä, asiat tehdään kunnolla eikä juoruilupiirejä ole. Kyllähän minä joskus heitän naiskortin häikäilemättä pöytään, ei ole aina helppoa olla se kymmenen senttiä muita lyhyempi ja fyysisesti heikompi. Minua kutsutaan " Sabotageksi ", voitte itse miettiä, mistä se tulee, mutta itse veikkaa sen juontavan juurensa työtavoistani ja työnjäljestäni. No ei tosi.

Tästä koulusta on muutenkin ollut ihan kauheasti hyötyä. En ollut koskaan aikaisemmin esimerkiksi käyttänyt painepesuria tai osannut valita hiomapaperia tai oikeanlaista työkalua tilanteen mukaan.
Vaikka suurin osa päivästä kuluukin istuessa kahvimuki kourassa ja töitä odotellessa, niin olen tyytyväinen. Kyllä minä lähtisin suosittelemaan tätä alaa oikeastaan kaikille, joita kiinnostaa opetella jotain uutta. Työllistymisestä en osaa sanoa, mutta toivon voivani joku päivä ylpeänä ilmoittaa ammatikseni maalarin.

( Valehtelin: paras asia on se tyyppi, joka bongasi minut tosi seksikkäissä työvaatteissani ja päätti ottaa minusta emännän itselleen <3 )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...