Sopeutumista

Arki on taas täällä, kaikessa ihanuudessaan ja kamaluudessaan. Puuroja uudella lattialla ja uhmaraivareita vessassa. Tää on niin tätä. Tavallista, silti joka päivä erilaista. Meillä kaikilla on luonnollisesti pientä alkukankeutta havaittavissa, mutta eiköhän tämä pyörä lähde pyörimään ihan itsestään juuri siten, kuin pitääkin. Minun on ollut hankala antaa toiselle tilaa kotitöissä ja päätösvallassa, sitä kun on asunut yksin, niin ei aina tiedosta/muista, että toisellakin on oma mielipide ja omat tarpeensa ja varsinkin oma tahto ( pirttihirmu kiittää ja kuittaa ).

Sannin kanssa keskusteltiin bloggaamisesta, kun pyörähdettiin kahdestaan vähän kaupoilla ja oltiin yllättävän samoissa ajatuksissa. Minäkin olen pohtinut blogin tulevaisuutta vaihteeksi enemmän, lähinnä sitä, ettei annettavaa/kirjoittettavaa löydy. Opiskelijaelämään siirtyminen vaatii veronsa, asiat on pistettävä tärkeysjärjestykseen, koska aika on rajallinen. Ei minua jaksa kiinnostaa kirjoittaa parin lauseen mittaisia postauksia, muttei asiaa ole enempää. Haluan nykyään liiankin paljon pitää meidän jutut ominamme. Katselen ja kuullostelen tilannetta, tulevaisuus on auki.

Ps. Instagramin puolella on vilahtanut muutama kuva minun " projekti-joposta ", joka sai tänään pohjamaalauksen, katsotaan sitten myöhemmin haluanko esitellä valmiin tuotoksen tännekin. Kyllä siitä hyvä tulee, onneksi on apukäsiä auttamassa, tällä muijalla ei nimittäin työkalut pysy käsissä. Eikä ne hanskatkaan ( upeasti on taas käsissä maalia, harmaa ja valkoinen  korostaa upeasti ei-niin-ruskeaa ihoani </3 ).